sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sandhja - Sing it away

Nyt ovat Suomen kansan syvät rivit saaneet oman edustajansa maailman suurimpaan musiikkikilpailuun valita. Suomea vuoden 2016 Eurovision laulukilpailussa edustaa, kieltämättä hieman yllättäen, suomalais-guyanalainen Sandhja kappaleella Sing it away.

Aloitetaanpa positiivisista asioista. Nimittäin siitä, että tämä vuonna Suomen edustaja on kuitenkin noin lim{n→∞} n kertaa parempi kuin viime vuonna. Tänä vuonna todennäköisesti uskallan avoimesti kannattaa Suomea viisukaupungissa.

Mutta silti rohkenen vähintäänkin epäillä valinnan oikeellisuutta. Muistetaan nyt kuitenkin, että UMK-finaalin puhelinäänestyksessä Sandhja jäi vasta kolmanneksi, ja hänen voittonsa perustuu raatikannatukseen. Puhelinäänestyksen voitti - jälleen toiseksi jäänyt - Saara Aalto ja toiseksi puhelinäänestyksessä tuli oma suosikkini Mikael Saari. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2000 kohukarsinnan Suomen euroviisuedustaja ei voittanut viisukarsinnan puhelinäänestystä ja kun ottaa huomioon, mitkä olivat puhelinäänestyksessä tämän edellä, voisi noudattaa vanhaa viisautta "Kyllä kansa tietää".

Ja olen asiasta aivan tosissani ja sanon, että minusta Suomi on tänä vuonna kaikkea muuta kuin varma finalisti. Kun katsoo, mitä kaikkea Suomen semifinaaliin on jo valittu, niin minusta Unkari, Itävalta, Bosnia-Hertsegovina, Kypros ja Islanti tuntuvat Suomea todennäköisemmiltä finalisteilta. Kun vielä huomioidaan käytännössä ikuisuusfinalistit Venäjä, Kreikka, Azerbaidzan ja Armenia, saadaan jo yhdeksän maata Suomen edelle. Nyt pitäisikin saada enää yhdelle maalle Suomea enemmän kannatusta keräävä kappale, ja kymmenen finaalipaikkaa olisikin jo viety Suomen nenän edestä.

En vielä kokonaan heittäisi kirvestä kaivoon ja - toisin kuin viime vuonna - tänä vuonna aion kyllä itse semifinaalissa kannustaa Suomea. Lisäksi on muistettava, että ruotsalaistuottajien päättäessä esiintymisjärjestystä Suomea voidaan vielä yrittää auttaa antamalla mahdollisimman hyvä esiintymispaikka semifinaalin alkupuolelta. Nyt kun kaikki semifinaalissa kilpailevat pohjoismaat ovat viisunsa valinneet, sanoisin, että Suomi on finaalipaikkansa suhteen eniten naapuriavun tarpeessa, ja kyllähän vuonna 2013 eniten naapuriavun tarpeessa ollutta pohjoismaa Islantia avustettiin toisen semifinaalin alkupuolen parhaalla esiintymispaikalla. Sanon silti, että älkää suomalaiset pettykö, jos 10. toukokuuta Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin päätteeksi kirjekuorista ei paljastu Suomea.

PS. Ja olisin kyllä halunnut, että Suomen 50. edustaja olisi ollut vähän mieleen jäävämpi. Veikkaisin, että vuosikymmenien kuluttua Suomen viisuhistoriaa muisteltaessa Sing it away kuuluu niihin Suomen unohdettuihin edustuskappaleisiin.

tiistai 16. helmikuuta 2016

UMK 2016, 3. alkukarsinta

Viime lauantaina selvisi taas kolme uutta UMK-finalistia, ja aika toiveiden mukaanhan se menikin. Sain sentään kolme omaa suosikkiani finaaliin. Mikael Saarta toivoisinkin Suomen edustajaksi Tukholman euroviisuihin, ja nyt tämä paikka onkin askeleen lähempänä.

Vielä olisi kuitenkin avoinna kolme paikkaa finaalissa, ja niitä paikkoja tavoittelee ensi lauantaina taas kuusi ehdokasta. Ei ole pelkästään oma vaan yleinen viisufanimielipide, että tämän viikon alkukarsintaa on pidetty alkukarsinnoista heikoimpana. UMK-voittaja tuskin tulee tästä alkukarsinnasta, minkä vuoksi tämä tuntuu myös avoimimmalta alkukarsinnalta ja veikkaukseni tosiaan ovat vain veikkauksia, joista en tietenkään voi olla edes lähes varma. Mutta kyllä tänä lauantainakin tiedossa on varmasti täysin katsomisen arvoinen show.

Lieminen – Pehmeiden arvojen vaalijat

Ja UMK-alkukarsinta lähteekin melko sekavalla kokonaisuudella. Eikä tämä myöskään kovin vakuuttavaa ole. Sen kun solisti siinä jotain laulaa ja tunnustan että kun tämän ensimmäistä kertaa kuulin, piti kuunnella muutama säe, ennen kuin varmistuin, että esityskieli tosiaan on suomi. Tätä en näe kovinkaan toimivana avausvalintana, ja tähän ja viime viikon avaajaan vedoten sanon kyllä ihmetteleväni, millä logiikalla Yle on esiintymisjärjestykset päättänyt. Joka tapauksessa, tässä tuskin on potentiaalia kovin kummoiseen suosioon.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Tuuli Okkonen – Don't wake me up

Toinen kilpailija edustaakin jo huomattavasti turvallisempaa linjaa. Turvallisen normaalin kaunis popballadi tuskin tekisi terää yhtään suuremmassa kilpailijajoukossa, mutta tässä alkukarsinnassa kappale kieltämättä erottuu kuin raikkaana keitaana vauhdikkaampien ja kokellisempien kappaleiden keskeltä. Voin sanoa mieltyneeni melodiasta, ja eiköhän tämä tässä karsinnassa onnistu keräämään tarpeeksi säädyllisen linjan kannattajien ääniä. Yhtään isommassa karsinnassa tällä tuskin enää olisi potentiaalia ja UMK-finaalissa tämä sitten jäänee viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi, ja kansainvälisissä viisuissa saattaisi jäädä semifinaalin viimeisille sijoille. Mutta nyt ei olla vielä niin pitkällä.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Finaaliin

Gušani Brothers – Poom poom

Kolmas kilpailija onkin jo vauhdikkaampaa. Kroatialaisen veljestrion kappale on kieltämättä paloina kuultuna mukaansaottava, mutta tämän kohdalla ongelmaksi tulee pituus, ei tätä huomattavan pitkälti nimilauseen toistamista tahdo kolmea minuuttia jaksaa. Vaikka tämä saattaisi ehkä toimia viisubileiden vauhdittajana, tuskinpa tämä enää viisujen äänestävää yleisöä enää samalla tavalla jaksaisi innostaa varsinkin, kun kappale kuulostaa siltä, että se on helppo pilata livenä. Itse vielä voisin tätä bilepotentiaalin takia toivoa finaaliin, mutta epäilenpä äänestävän yleisön mielipidettä.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Finaaliin

Barbe-Q-Barbies – Let me out

Barbe-Q-Barbies onkin sitten mielestäni se kolmannen alkuerän varteenotettavin kilpailija. Eiköhän tämä suomalaisen rockyleisön sydämiin rokkaa, ja koska tämän MK-vuoden tarjonnassa ei oikein muuta rockia ole, katsojat tyytynevät tähän. Itsekin kyllä tunnustan rokkaavani tätä ja mahdollisesti osittain provosoiva musiikkivideo antaa jonkinlaista osviittaa siitä, millainen esitys tulee olemaan. Tämä olisi kieltämättä hyvä saada alansa edustajaksi UMK-finaaliin, mutta vaikka pidänkin tätä kolamannen alkuerän selvimpänä finalistina, en pidä tätä potentiaalisena enkä hyvänä valintana kansainvälisiin viisuihin asti. Parhaat kilpailivat jo aiemmissa alkuerissä.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Finaaliin

Pietarin Spektaakkeli – Liian kuuma

Tässä sitten onkin se todennäköinen vuoden protestiäänten kerääjä. Kappale kuulostaa siltä, että itsekseen lauleleva solisti jopa pilkkaisi instituutiota, johon on osallistumassa. Eipä tämä vitsiltä kuulostava kappale ainakaan kovin tosissaan tehdyltä kuulosta, mikä tarkoittaa ainakin sitä, että nykyinen viisujen äänten yhdistämistapa, jossa tuomarit voivat vapaasti eliminoida inhokkejaan, tsrkoittanee sitä, että tässä olisi Suomelle tyhmin mahdollinen valinta. ikä tämä tosiaan kuulosta myöskään samalla tavalla huomiota herättävältä protestiäänten kerääjältä kuin vaikkapa Aina mun pitää tai Hulluna humpasta (Suomen karsinta 2010, kolmas sija), joten saattavat jäädä protestiäänet saamatta. Uskallan siis vekata tätä ulos.

Veikkaus: Ei finaalin
Toive: Ei finaaliin

Sandhja – Sing it away

Sandhjan lopetuskappaleesta voisi todeta samaa kuin Tuuli Okkosen, turvallinen valinta ja teos peruspopista, mutta onko tässäkään lopulta mitään sen ihmeempää. Kaikki, mitä tämäntyyppiseltä kappaleelta vaaditaan, mutta ei enää oikein muutakaan. Tuskin siis ainakaan potentiaalinen menestyjä jatkossa, mutta tässä alkuerässä kappale vielä kerännee äänet paremman alan edustajan puutteessa. Tätäkin uskaltanee vielä finaaliin veikata, vaikka kappale ei minua paljoa säväytäkään, mutta vielä tässä vaiheessa kannatusta esiintynee. Finaalissa tämän ja Tuuli Okkosen voisi kyllä hyvin kuvitella vievän kaksi viimeistä sijaa.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Uuden Musiikin Kilpailu, 3. alkukarsinta. Lauantai 20. helmikuuta klo 21.00 Yle TV2



maanantai 8. helmikuuta 2016

UMK 2016, 2. alkukarsinta

UMK-kilpailu on nyt alkanut, ensimmäiset finalistit ovat tiedossa ja on kai aika vielä jotenkin kommentoida tuloksia. Odottamistani finalisteista kaksi, Saara Aalto ja Eini menivät finaaliin, mutta kolmas finaalipaikka oli kyllä melkoinen musta hevonen, mikä todettiin Ylen omassa jälkimodulaatiossakin. Stella Christine kieltämättä livevedossaan pelasti kaiken, mikä pelastettavissa oli, ja juuri sopivan tunnelmallinen esitys kantoi yllättävänkin pitkälle. Kuten tästä näkee, ei viisuveikkauksia tehdessä mitään pidä sanoa varmana ennen livevetojen näkemistä.

Sen sijaan iloinen yllätys oli Pää-äijien karsiutuminen. Uskon ja toivon viime vuoden opettaneen suomalaisille, että Eurovision laulukilpailussa ei melusaasteella menestytä, ja Pää-äijien örveltävä esitys kiistatta ansaitsi karsiutumisen. Heidän karsiutumisensa tarkoittaa samalla sitä, että nyt pahin mahdollinen mitenkään realistinen skenaario Suomen edustajasta 2016 on vältetty.

Mutta ei se todellakaan vielä tässä ollut. Ensi lauantaina on jälleen kuuden uuden Suomen euroviisuehdokkaan aika kilpailla UMK-finaalipaikasta. Tässä alkukarsinnassa kilpaileekin esimerkiksi oma henkilökohtainen suosikkini.

Attention 2 – Ready for the show

Toisen alkukarsinnan aloittavatkin Suomen nuorimmat viisuehdokkaat, helmikuussa 2000 syntyneet kaksoissisaret saattavat hyvin olla koko Euroopan ensimmäiset euroviisuihin pyrkineet 2000-luvulla syntyneet, sillä kilpailuun on 16 vuoden ikäraja, joten tämän vuoden kisat ovat ensimmäiset, joihin 2000-luvulla syntyneitä päästettäisiin. On toki hienoa, että viisuihin pyrkii uusia sukupolvia, mutta ihmetelen silti Ylen valintaa aloittaa alkuerä kokemattomimmilla kilpailijoilla. Hieman pelottaa, miten esittäjät saavat varsin keskinkertaisen popin toimimaan livenä, ja vaikka artistit saattavat herättää sympatiaa nuoruudellaan, ei pelkällä nuoresta iästä saatavalla sympatialla viisuissa pärjätä, mitä kertoo se, että viime vuonna San Marinon 16-vuotiaat edustajat jäivät semifinaalin toisiksi viimeisiksi. En kuule tässä mitään sen ihmeempää enkä keksi, miksi tämä saisi kovin kummoista äänimäärää, joten eiköhän tässä ole toisen alkuerän selvin karsiutuja.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Cristal Snow – Love is blind

Toisena kisaakin jo kokeneempi artisti, joka sijoittuikin jo vuonna 2008 Suomen karsinnoissa kolmanneksi. Kappalekin on jo huomattavasti ammattitaitoisempi kuin aloituskappale, ja olen huomannut laulaneeni tätä pääni sisällä. Cristal tuntuu ottavan kappaleen sopivalla vakavuudella, joka tähän seksuaalivähemmistöille omistettuna lauluna sopiikin. Seksuaalivähemmistöä kuvaava video on jo herättänyt keskustelua, ja toivon, että jos tämä valikoituu Suomen edustajaksi, esikatseluvideo vaihtuu. Joka tapauksessa, jos tässä olisi Suomen euroviisu, toivoisin, että esitys todella välittäisi suvaitsevaisuusteemaa, ja sitä kokemusta omaava Cristal Snow varmasti osaisi ainakin paremmin kuin lähinnä säälipisteiden kerääjiltä näyttänyt PKN viime vuonna. En pidä tätä parhaana mahdollisena vaihtoehtona Suomen edustajaksi, ja jos suvaitsevaisuusteemalla halutaan pelata, tähän parempi vaihtoehto olisi Saara Aalto, mutta kyllä tämä finaalipaikkansa ansaitsisi ja biisillä ja Cristalin nimellä sen mitä luultavimmin myös saa.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Finaaliin

Annica Milán & Kimmo Blom – Good enough

Kolmas kilpailija herättääkin sitten sikäli ristiriitaisia tunteita, että toisaalta pidän kappaleesta todella paljon, mutta toisaalta toisesta alkuerästä löytyy neljä melko selvältä tuntuvaa finalistia, joista joku on vain pakko pudottaa. Vaikka itse pidän tästä balladista kovin, kuulostaä tämä silti turhankin viisumuottin valetulta, joten kai sitä on viisufanilaseja pois otettaessa eniten laskea tykkäämistä tätä kohtaan. Niin vakuuttavalta kuin tämä minun korviini kuulostaakin, kai se on hyväksyttävä, että ei-viisufaneille, jotka muodostavat suurimman osan äänestäjäkunnasta, tämä ei kuulosta yhtä  hyvältä ja niistä neljästä selvältä kuulostavasta finalistista tämä on se todennäköisin karsiutuja.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Finaaliin

Rafaela Truda – Rise up

Neljännen kilpailijan nimi muistuttaa Kreikan kahden vuoden takaisesta bileviisuista, ja kieltämättä jonkin verran samaa tunnelmaa on tässäkin. Kieltämättä kuulostaa varsin hyvältä alansa edustajalta, mutta taas on edessä tämä neljän "selvän" finalistin ongelma. Tämä ei kuulosta yhtä euroviisulta kuin Good enough, joten kaipa tässä on enemmän tavissuosikiksi, ja vaikka minusta tämä onkin alkuerän supernelikosta vähiten hyvä, taviskatsojat lievät toista mieltä, ja jos tämä valikoituisi Suomen edustajaksi, voisi tällä olla ainakin jonkinlaisia mahdollisuuksia. Ei tämä nyt paras edustaja Suomelle olisi, mutta ainakin noin lim{n→∞} n kertaa parempi kuin viime vuonna.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Ylona – Blazing fire

Tämä taas onkin superalkuerän kahdesta jalkoihinjääjästä toinen. Keskitien popitus ei erotu millään tavalla edukseen, eikä tämä kovin kummoista muistijälkeäkään ole jättänyt. Ei tässä mitään sen ihmeempää olekaan, ja kun huomioi, että finaalipaikkoja on kolme ja neljä muuta kisaajaa kuulostaa selviltä finalisteilta, ei tällä pitäisi olla alkuerässä jakoa.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Mikael Saari – On it goes

Alkuerän päättääkin oma tämän vuoden UMK-ykkössuosikkini. Mikael Saari sijoittui UMK:ssa toiseksi jo vuonna 2013, ja nyt olisi mitä parhaan revanssin aika. Tämä balladi on erittäin kasvavan lumoava ja Mikael varmasti osaa asiansa livenäkin. Kansainvälisissä viisuissa tuomarit ovat arvostaneet juuri tämän tapaisia taitavia balladeja, ja nykyinen äänten yhdistämistapa huomioiden raatikannatus on erittäin oleellista. Joku voi ehkä kritisoida siitä, että viime vuosina viisuissa on kuultu jo liikaa balladeja, mutta ehkäpä tähänkin voisi soveltaa klassista jänis- ja ilveskantadifferentiaaliyhtälöä, kun balladien määrä kasvaa, kasvaa myös puhe siitä, että viisuissa on liikaa balladeja, mikä laskee balladien määrää. Näin ollen Suomi voisi nyt iskeä saumaan, jossa balladien määrä on vähentynyt, ja edukseen erottumisella saada myös kohtuullisen puhelinäänestyskannatuksen, ainakaan tähän mennessä valittujen viisujen perusteella tästä vuodesta ei ole tulossa kovin balladipainotteista. Pidän siis ainakin tässä vaiheessa Mikael Saarta parhaana vaihtoehtona Suomen edustajaksi Tukholman euroviisuihin.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Finaaliin

Uuden Musiikin Kilpailu, 2. alkukarsinta. Lauantai 13. helmikuuta klo 21.00 Yle TV2

maanantai 1. helmikuuta 2016

UMK 2016, 1. alkukarsinta

Ensi lauantaina 6. helmikuuta käynnistyy jälleen uuden Suomen euroviisuedustajan valinta. Eikä kenen tahansa Suomen edustajan, vaan tänä vuonna Suomi osallistuu Eurovision laulukilpailuun tarkalleen 50. kertaa.

Suomen euroviisukarsintana toimiva Uuden Musiikin Kilpailu koostuu kolmesta peräkkäisinä lauantaina 6. - 20. helmikuuta pidettävist alkukarsinnoista sekä 27. helmikuuta kisattavasta finaalista. Alkukarsinnoissa kisaa jokaisessa kuusi kilpailijaa, joista puhelinäänestäjät valitsevat kolme finalistia. Näin ollen finaalissa on yhdeksän kilpailijaa, joista voittajan valitsevat puhelinäänestäjät sekä raati suhteessa 50/50.

Vaan ketkä tavoittelevat kaikkien aikojen 50. Suomen euroviisuedustajan paikkaa? Kirjoitan tämän ehdokasesittelyn blogiini kolmiosaisena kunkin alkukarsintaviikon alussa. Jokaisessa osassa erittelen kyseisen viikon alkukarsinnan ehdokkaita sekä esitän oman toiveeni sekä rehellisen veikkaukseni finalisteista. Aloitetaan siis 6. helmikuuta vuoronsa saavista ehdokkaista.

Saara Aalto – No fear

Saara Aalto sijoittui Suomen karsinnassa toiseksi jo vuonna 2011, kun karsinnat kulkivat viimeistä kertaa nimellä Euroviisukarsinnat. Tuon jälkeen Saara onkin hankkinut julkisuutta sijoittumalla toiseksi myös The Voice of Finlandissa ja toisaalta viime vuonna tulemalla ulos kaapista, mihin osittain pohjautuukin tämänkertaisen ehdokkaan No fear teema. Lähtisikö Suomi jo toista vuotta putkeen hakemaan menestystä suvaitsevuusteemalla? Itse sanon, että tässä olisi huomattavasti parempi tapa hakea suvaitsevaisuuspisteitä, sillä toisin kuin Suomen viime vuoden edustajassa, tässä on myös biisi. Ei Conchita Wurstkaan olisi ikinä voittanut viisuja vain parrallaan, hänelläkin oli myös biisi. Kapalle on kyllä varsin herkkä ja itämainen eksotiikka tuo oman plussansa, ja Saaran taitavuus laulajana ei todellakaan ole kyseenalaista. Itse pidän Saaraa ensimmäisen alkuerän itsestänselvimpänä finalistina, ja UMK-finaalissakin menestys on taattua. Sosiaalisessa mediassa käynnistetty #nofear2016 -kampanja lisännee edelleen tämän suosiota, ja itse sanon, että jos Suomi omana 50-vuotiajuhlavuotena haluaa yrittää uudestaan suvaitsevuusteemalla, toimii tämä varmasti ainakin paremmin kuin PKN. Pidän siis Saaraa yhtenä parhaista ehdokkaista Suomen edustajaksi 2016.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Finaaliin

Mikko Herranen – Evil tone

Mikko Herranen taas ei herätä minussa yhtä voimakkaita tuntemuksia. Hänkin on vuoden 2012 The Voice of Finalandista tuttu. Itselleni tämä toisena kilpaileva balladi ei samalla tavalla aukea, enkä löydä tästä oikein mitään, mikä erottaisi tämän perusballadista. Kappaleessa on kyllä selvä rakenne ja vähintään kohtuullisen hyvä solisti, mutta mitä tästä jää käteen? Itselläni vaati aika monta kuuntelukertaa ennen kuin muistin melodista mitään. Mikko tulee varmasti saamaan ainakin jonkin verran fanitukea, mutta luottaen siihen, että UMK:ssa kilpailevat kappaleet eivätkä esittäjät, veikkaan, että tämä luovuttaa finaalipaikkansa paremmille ehdokkaille.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Stella Christine – Ain't got time for boys

Kolmantena pääsemmekin siihen ensimmäisen alkuerän mitäänsanomattomimpaan ehdokkaaseen. Melkoisen tylsältä tuntuva kitararämpytys ei tunnu pitävän otteessaan, vaan väkisinkin tätä kuunnellessa ajatukset karkaavat muualle. Eipä tässä tylsyydessä mitään sen ihmeempää olekaan, eikä Stella Christinelle ainakaan kovin kummoista faniäänivyöryäkään varmaankaan ole tulossa, siihen ei esittäjän tunnettavuus riitä. Kaikki nämä faktat summattuna pidän Stella Christineä ensimmäisen alkuerän varmimpana karsiutujana.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Eini – Draamaa

Ja sitten onkin vuorossa alkuerän varmastikin kokenein esiintyjä. Vuosikymmeneten uran tehnyt Eini oli itse asiassa mukana Suomen karsinnoissa jo, kun nuorimmat Suomen tämän vuoden ehdokkaat eivät olleet vielä syntyneetkään. Ja onhan tässäkin varsin hyvä ehdokas, olen popitellut tätä ehdokasta viime viikot. Ainakin kovaa fanisuosiota Eini on saanut, ja uskon esittäjän kokemuksen riittävän vahvaan ja karsimaattiseen esitykseen. Mikäli tämä ennustus toteutuu, en näe mitään estettä tämän finaalipaikalle. Mitenkäs finaalissa? No, kyllä kai se on myönnettävä, että tämä saattaa olla hieman liian tavallinen finaalissa menestyjäksi. En näe tätä läheskään todennäköisimpänä ehdokkaana UMK:n voittoon.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Finaaliin

ClemSO – Thief

Ehdottoman suomalaisen Einin jälkeen vuorossa jotakin hieman eksoottisempaa nigerialaissyntyisen ClemSO:n muodossa. Kappaleenakin on varsin eksoottinen afrobeat Thief, joka herätti minussa mielenkiinnon heti, kun Suomen ehdokkaat ensimmäistä kertaa kuulin. Vaan riittääkö mielenkiinto valtaväestölle? Kappaletta ei todellakaan voi erityisen suomalaiseen makuun sovitetuksi kutsua, ja jos kappale mielletään enemmän oudoksi kuin eksoottiseksi, saattaa äänisaalis jäädä liian pieneksi. Jos kansainvälisista viisuista etsii tälle vertailukohdetta, niin Norjan vuoden 2011 eksoottisen afrikkalainen Haba haba, josta itse pidin, jäi valitettavasti semifinaalin kolmanneksi viimeiseksi, enkä keksi mitään syytä, miksi tämä voisi pärjätä merkittävästi paremmin. En siis haluaisi tätä Suomen edustajaksi, vaikka UMK-finaaliin haluaisin, sillä minusta tämä kappale jo omaleimaisuutensa vuoksi ansaitsisi enemmän julkisuutta ja siis finaalipaikan. Nyt joudun siis ensi kertaa pistämään eri vaihtoehdot veikkauksen ja toiveen kohdalle.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Finaaliin

Pää-Äijät – Shamppanjataivas

Viimeisenä sitten alkuerän protestiäänien kerääjä. Tämä melkoisen kova meno ei kuitenkaan melusaasteisuudessaan onneksi vedä vertoja Aina mun pitäälle, rehellisesti sanottuna tätä pystyy jopa jollakin tasolla lauleskelemaan mukana. En pidä sävellystä kovin kummoisena, mutta on tässä nyt jotakin. Uskon, että esitys tulee olemaan melkoisen överi, ja eiköhän tässä olekin se kolmas alkuerän finalisti, mutta tämäkin voi kariutua, jos esitys on liian överi. Näin kävi nimittäin vuonna 2011 Suomen karsinnan suurelle fanisuosikki Jimi Constantinelle, joka esiintyi livenä täysin örveltäen ja karsiutui jo euroviisukarsinnan alkukarsinnassa. Pidän mahdollisena, joskaan en todennäköisenä, että tämä kokee saman kohtalon. Joka tapauksessa, koska finaalissa puolet äänivallasta on raadeilla, jotka lievät liian tai tarpeeksi tosikoita tälle, en näe tätä millään muotoa varteenotettavana ehdokkaana Suomen edustajaksi.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Uuden Musiikin Kilpailu, 1. alkukarsinta. Lauantai 6. helmikuuta klo 21.00 Yle TV2