Hollannin linnuista pelihalliin, Alankomaat Eurovision laulukilpailussa

Kautta aikain 65. Eurovision laulukilpailu järjestetään toukokuussa 2020 Alankomaiden Rotterdamissa. Isäntämaan - jonka edellisestä isännöinnistä onkin jo 40 vuotta - kunniaksi julkaisen tässä keskipitkän oppimäärän Alankomaiden värikkäästä ja vaihtelevasta viisuhistoriasta.

Alankomaiden euroviisut soittolistana

Kooste Alankomaiden Euroviisuedustuskappaleista (Ikävä kyllä muutama esitys on ilmeisesti tekijänoikeussyistä hiljennetty).

1950-luvun lupaava alku

 

Alankomaiden viisut 1950-luvulla:

1956: Jetty Paerl - De vogels van Holland (sija ei tiedossa)

1956: Corry Brokken - Voorgoed voorbij (sija ei tiedossa)

1957: Corry Brokken – Net als toen (sija 1./10, 31 pistettä)

1958: Corry Brokken – Heel de wereld (jaettu 9./10, 1 p.)

1959: Teddy Scholten – Een Beetje (1./11, 21 p.)

Alankomat oli yksi seitsemästä maasta, jotka osallistuivat jo vuoden 1956 kaikkien aikojen ensimmäisiin viisuihin. Tavallaan Alankomaita voi sanoa myös aivan ensimmäisenä debytoineeksi maaksi, sillä kyseinen maa esiintyi kaikkien aikojen ensimmäisissä viisuissa ensimmäisenä, kappaleella De vogels van Holland. Vuonna 1956 ensimmäistä ja ainutta kertaa viisuhistoriassa kukin maa sai esittää aksi laulua, ja niinpä Luganon illassa 1956 kuultiin Alankomaista yös kappale Voorgoed voorbij. Sitä, miten nämä laulut kisassa pärjäsivät, voimme vain arvuutella, sillä tuolta vuodelta vain voittaja julkaistiin.

Kovin kauaa Alankomaiden ei kuitenkaan tarvinnut ensimmäistä viisuvoittoaan odotella, sillä jo vuonna 1957 maata edustanut Corry Brokken toi maalle ensimmäisen viisuvoiton kappaleella Net als toen. Laulu edusti tuolle vuodelle hyvin tyypillistä vanhahtavaa iskelmää, mutta kieltämättä kappaleessa on yksi koukku, joka saa sen erottumaan vuoden tasaisesta massasta, lopussa koittava koko orkesterin ja viulistin vaihtelu. Saattaa kuulostaa asurdilta, että noin pieni tekijä olisi voinut ratkaista voiton, mutta vuoden 1957 kilpailijakaarti oli kyllä suoraan sanoen melko yksitoikkoinen, josta oli helppo erottua.

Nykyajalle itsestäänsevä voittaja isännöi -periaate otettiin viisuissa käyttöön sopivasti vuonna 1958, joten vuotta Brokkenin voiton jälkeen Alankomaat pääsi järjestämään Hilversumin AVRO-studioilla ensimmäiset omat viisunsa. Mutta näissä viisuissa nähtiin taas, kuinka onni saattoi kääntyä. Hallitsevaa voittajamata edusti jälleen hallitseva viisuvoittaja Corry Brokken, mutta tällä kertaa Alankomaiden oli tyydyttävä Luxemburgin kanssa jaettuun viimeiseen sijaan elkoisen tylsällä balladilla Heel de wereld. Kyseessä oli vuoteen 2018 asti viisuhistorian ainoa kerta, jolloin isäntämaa jäi finaalin viimeiseksi*, ja Corry Brokken on edelleen ainoa artisti, joka on sijoittunut Euroviisuissa sekä ensimmäiseksi että viimeiseksi. Kyseinen kappale muuten kisasi viisuissa pahamaineisella esiintymispaikalla 2, jolta kukaan ei vieläkään ole onnistunut voittamaan viisuja, ja ehkäpä tätä voidaan pitää viisuhistorian varhaisimpana esimerkkinä surullisenkuuluisasta kakkospaikan kirouksesta.

Kauaa Alankomaiden ei kuitenkaan tarvinnut kotikisatappiota niellä, sillä vuonna 1959 oli aika uuden nousun. Teddy Scholtenin eloisasti esittämä pirteä 1950-lukuinen iskelmä Een beetje oli taas viisutuomarien mieleen, ja Alankomaista tulikin tuolloin ensimmäinen maa, joka oli voittanut viisut kahdesti. Myös voittokappaleen sanoittanut Willy van Hemert oli sanoittanut jo vuoden 1957 voittoviisun, jolloin hänestä tuli ensimmäinen kahta viisuvoittaja tekemässä ollut lauluntekijä. Voinee siis sanoa, että Alankomailla viisutaival lähti käyntiin melko hyvin.

*Vuoden 2015 viisufinaalissa sekä Saksa että isäntämaa Itävalta saivat nolla pistettä, mutta tie-break-sääntöjen mukaan Itävalta voitti Saksan, koska oli esiintynyt ennen Saksaa.

Ailahteleva 1960-luku

Alankomaiden viisut 1960-luvulla:

1960: Rudi Carrell - Wat een geluk (12./13, 2 p.)

1961: Greetje Kauffeld - Wat een dag (jaettu 10./16, 6 p.)

1962 De Spelbrekers - Katinka (jaettu 13./16, 0 p.)

1963: Annie Palmen - Een speeldoos (jaettu 13./16, 0 p.)

1964: Anneke Grnloh - Jij bent mijn leven (jaettu 10./16, 2 p.)

1965: Conny Vandenbos - 't is genoeg (11./18, 5 p.)

1966: Milly Scott - Fernando en Filippo (15./18, 2 p.)

1967: Thérèse Steinmetz - Ring-dinge-ding (jaettu 14./17, 2 p.)

1968: Ronnie Tober - Morgen (jaettu 16./17, 1 p.)

1969: Lenny Kuhr - De troubadour (jaettu 1./16, 18 p.)

 

Vaikka Alankomaat voitti vuoden 1959 viisut, maan yleisradioyhtiö joutui silti toteamaan, etteivät sen varat riittäneet toisen kansainvälisen laulukipailun järjestämiseen näin pian. Näin vuoden 1960 viisut pidettiin Lontoossa, perinteisesti viisuissa jos edellisvuoden voittajamaa ei ole ollut halukas isännöimään, BBC on tullut apuun.

Vaikka ensimmäisinä neljänä vuotena saavutettujen kahden viiuvoiton jälkeen vaikutti epäilemättä silti, että Alankomaista olisi tulossa eräs viisujen menestyjämaista, uudelle vuosikymmenelle tultaessa oli jo tiedossa alamäkeä. Vuonna 1960 maata edusti Rudi Carrell laululla Wat een geluk, jonka tekijätiimi Dick Schallies ja Willy van Hemert olivat tehneet edellisvuoden voittokappaleen. Kuitenkin tällä kertaa ma ei ollut yhtä onnekas, vaan kohtalona oli jäädä uuden vuosikymmenen ensimmäisissä viisuissa toisiksi viimeiseksi. Suuri menestys ei ollut myöskään jaetulle 10. sijalle vuonna 1961 jäänyt Wat een dag.

Vuosi 1962 oli kuitenkin malle vielä murskaavampi. Tuolloin käyttöön otetulla uudella pisteytysjärjestelmällä saatiin viisuhistorian ensimmäiset nollapisteviisut, ja Alankomaita edustanut nopea iskelmä Katinka sai kysenalaisen kunnian olla yksi neljästä ensimmäisestä Eurovision laulukilpailussa nolla pistettä saaneesta kappaleesta. Nollapisteistä huolimatta laulu oli Alankomaissa kohtuullinen listamenestys jäi maassa elämään paremmin kuin monet muut maan 1960-luvun viisut. Maan tappioputki ei kuitenkaan päättynyt tähänkään, vaan vuonna 1963 maa sai toista vuotta putkeen nollapisteet balladilla Een speeldoos.

Myöskään Alankomaiden viisut 1964-1968 eivät olleet kummoisia menestystarinoita. Mainitsemisen arvoinen on kuitenkin vuoden 1966 Fernando en Filippo, jonka esittänyt Milly Scott käytti ensimmäisenä viisuartistina kädestä pidettävää mikrofonia, mikä mahdollisti huomattavasti aiempaa vapaamman liikkumisen lavalla, Scott todella myös hyödynsi tätä mahdollisuutta eloisassa esityksessään. Surinamelaissyntyinen Milly Scott herätti myös lehdistön huomion olemalla euroviisuhistorian ensimmäinen tummaihoinen artisti.

Vaikka 1960-luku ei Alankomailta muuten erityisen hyvin mennytkään - paras sija vuoina 1960-1968 oli jaettu 10. sija vuosina 1961 ja 1964, maa ei silti lannistunut, ja vuosikymmenen viimeisenä vuotena oli aika revanssille. Vuoden 1969 viisujen tulos on kenties kaikkien aikojen kiistellyin, sillä äänestyksen lopuksi jaetulla ensimmäisellä sijalla oli neljä kappaletta. Säännöissä ei sanottu, mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä, joten kaikki neljä julistettiin voittajiksi. Yksi neljästä voittokappaleesta oli Alankomaita edustanut De troubadour. Näin maa sai taputeltua vuosikymmenensä kolmannella viisuvoitolla. On tosin todettava, että nykyisin De troubadour kuuluu viisuhistoriassa melko unohdettuihin voittajiin, eikä siitä tullut kunnollista hittiä edes omassa maassaan, single oli Alankomaiden listoilla vain viikon 18. sijalla.

1970-luvun uusi nousu

Alankomaiden viisut 1970-luvulla:

1970: Hearts of Soul - Waterman (7./12, 7 p.)

1971: Saskia & Serge - Tijd (jaettu 6./18, 85 p.)

1972: Sandra & Andres - Als het on de liefde gaat (4./18, 106 p.)

1973: Ben Cramer - De oude muzikant (14./17, 69 p.)

1974: Mouth & MacNeal - I se a star (jaettu 4./17, 15 p.)

1975: Teach-in - Ding-a-dong (1./19, 152 p.)

1976: Sandra Reemer - The party's over (9./18, 56 p.)

1977 Heddy Lester - De mallemolen (12./18, 35 p.)

1978: Harmony - 't is OK (13./20, 37 p.)

1979: Xandra - Colorado (12./19, 51 p.) 

Neljän maan voitettua vuoden 1969 viisut yksi dilemma luonnollisesti oli, missä pitää kisat seuraavana vuonna. Kaikki vuoden 1969 voittajamaat ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi, mutta arpa ratkaisi isännyyden Alankomaille, niinpä 1070-luvun ensimmäiset viisut pidettiin Amsterdamin RAI-kongressikaskuksessa.

Amsterdamin viisut olivat kuitenkin huomattavasti pienemmät kuin mihin oli totuttu. Kaikki pohjismaat sekä Portugali jättäytyivät pois edellisvuoden tulossotkujen vuoksi ja jo Francon espanjassa vuonna 1969 pidettyjä viisuja boikotoinut Itävalta sai syyn toiseen boikottivuoteen. Näin Amsterdamissa mukana oli vain 12 maata. Suomessa vuoden 1970 viisut jäivätkin kokonaan vaille huomiota, tapahtumaa ei lähetetty Suomessa ja vuonna 1973 Suomen euroviisukarsinnoissa juontaja Apeli Halinen jopa väitti, että vuonna 1970 kilpailua ei olisi järjestetty ollenkaan!

Toisin kuitenkin oli, ja vuonna 1970 hollantilaisisännät toivatkin euroviisulähetykseen uuden ominaisuuden, josta on sittemmin tullut erottamaton osa viisuperinnettä, ennen kutakin esiystä nähtävät postikortit. Myöskin yleistyvän väritelevision myötä vuonna 1970 lava nähtiin värikkäämpänä kuin koskaan aiemmin.

Alankomaat pääsi myös avaamaan 1970-luvun viisut, sillä maata edustanut Hearts of Soul -trio esiintyi heti ensimmäisenä. Kappaleen Waterman menestys ei kuitenkaan ollut kummoista vaan sen oli tyytyminen seitsemänteen sijaan 12 kilpailijan joukossa. Seuraavina vuosina luvassa oli kuitenkin jo parempaa menestystä. 1971 Saskia & Serge -dueton vanhahtava tunnelmallinen balladi Tijd ylsi jo 18 maan joukosta kuudennelle sijalle. Alankomaiden kolminkertaisen viisuedustaja Sandra Reemerin viisudebyyti, Andeas Holtenin kanssa esitetty duetto Als het om de liefde gaat taas toi maalle jo kunniakkaan neljännen sijan ja tulipa kappaleesta myös jonkinasteinen hitti maassaan, kappale pysyi Alankomaiden singlelistalla yhdeksän viikkoa ja ylsi parhaimmillaan kolmannele sijalle.

Vuosina 1973-1976 Eurovision laulukilpailussa oli ensimmäistä kertaa käytössä kielivapaus, ja Alankomailla onkin ollut tapana esitää viisnsa englanniksi sen ollessa mahdollista. Ehkäpä vuoden 1973 tilapäinen floppi hollannin kielellä rohkaisi maata esittämään viisunsa englanniksi, mikä näkyikin parannuksena tulostaululla. Vuona 1974 maata edustanut Mouth & MacNeal -duetto kisasi toelliseksi viisuklassikoksi nousseella kappaleella I see a star, jonka esitys on ikimuistoinen erityisesti solisteja muistuttaneiden posetiivinukkjen takia. ABBA:n vuonna Alankomaiden milenpainuva viisu ylsi kunniakkaalle kolmannelle sijalle ja tulipa laulusta myös kansainvälinen hitti, joka nousi listoille Alankomaiden lisäksi Belgiassa, Irlannissa, Iso-Britanniassa ja Norjassa.

Kiistatta Alankomaiden 1970-luvun huipentuma koetiin vuonna 1975, jolloin maata edusti Teach-in-yhtye salakavalan tarttuvalla rallilla Ding-a-dong, jonka englanninkielinen sanoitus on aivan yhtä järjetön kuin otsikko antaa ymmärtää. Viisuhistoriassa on kuitenkin monesti osoitettu, että sanoilla ei ole juuri väliä menestyksen kannalta. Alankomaat kisasi vuoden 1975 finaalissa heti ensimmäisenä ja vuonna 1975 viisuissa otettiin käyttöön klassikoksi muodostunut pisteytysjärjestelmä, kukin maa antaa kymmenelle parhaaksi katsotulle laululle pisteitä kaavalla 12-10-8-7-6-5-4-3-2-1. Alankomaat saavuttikin ensimmäisenä douze points -vuonna tuon leendaksi muodostuneen pistemäärän yhteensä kuudelta eri maalta, ja yhteensä saavutetut 152 pistettä riittivät Alankomaiden neljänteen viisuvoittoon. Samalla kappaleesta tuli ensimmäinen viisuissa heti ensimmäisenä esitetty viisuvoittaja. Vaikka voittoviisu ei kaupallisessa menestyksessä yltänytkään monien muiden 1970-luvun voittajien tasolle, nousi kappale omassa maassaan listasijalle 3. ja oli listaykönen Norjassa ja Sveitsissä. Näin Alankomaat sijoittui vuosina 1971-1975 4/5 vuotena tuloslistan ylimpään kolmannekseen ja oli todella noussut 1960-luvun heikoista vuosista.

Vuonna 1976 Alankomaat pääsi järjestämään kolmannet viisunsa, ja taas ne päädyttiin pitämään uudessa isäntäkaupungissa. Uusia viisutuomioita päästiin jakamaan kansainvälisen tuomioistuimen kotikaupungissa Haagissa, jossa viisut pääsi juontamaan vuonna 1957 ensimmäisen viisuvoiton Alankoaille tuonut, sittemmin juristiksi kouluttautunut Corry Brokken. Mustassa puvussa ja suurissa silmälaseissa tapahtuman juontanut rokken näyttikin enemmän lakinaiselta kuin musiikkishow'n juontajalta. Kotikisaoissa maata edusti jo toista kertaa Sandra Reemer, jonka viisun The party's over säveltäjä Hans van Hemert muistettiin viisumenestyjä I see a starin tekijänä, ja viisu oli hitti omassa maassaan. Alankomaat lähtikin kotikisoihin yhtenä ennakkosuosikeista, ja saavutettu yhdeksäs sija tuntui pettymykseltä. Viisu taisi miellyttää tasaisesti vähän kaikkialla, sillä kappale sai pisteitä lähes kaikilta muilta mailta, mutta saadut pistemäärät olivat yleensä melko pieniä.

Voi vain arvailla, oliko syynä kielisäännön palautus, mutta 1970-luvun lopulla Alankomaiden viisumenestys alkoi jälleen takkuilemaan. Viisut De mallemolen, 't Is OK ja Colorado jäivät sijoille 12., 13., ja 12., siitäkin huolimatta, että viimeisen esitti kolmantena viisunaan maan viisulegenda Sandra Reemer uudella taiteilijanimellä Xandra. Alankomaiden visut eivät myöskän olleet enää samanlaisia hittejä omassa maassaan, yksikään äsken mainituista kappaleista ei yltänyt Alankomaiden singlelistan top-10:n.

Tasaisehko 1980-luku

Alankomaiden viisut 1980-luvulla:

1980: Maggie MacNeal - Amsterdam (5./19, 93 p.)

1981: Linda Williams - Het is een wonder (9./20, 51 p.)

1982: Bill van Dijk - Jij en ik (16./18, 8 p.)

1983: Bernadette - Sing me a song (7./20, 66 p.)

1984: Maribelle - Ik hou van jou (jaettu 13./19, 34 p.)

1986: Frizzle Sizzle - Alles heeft ritme (13./20, 40 p.)

1987: Marcha - Rechtop in de wind (jaettu 5./22, 83 p.)

1988: Gerard Joling - Shangri-La (9./21, 70 p.)

1989: Justine Pelmelay - Blijf zoals je bent (15./22, 45 p.)

Vaikka Alankomaiden vuoden 1979 tuloksen perusteella ei sitä arvaisi, vuonna 1980 Alankomaat pääsi järjestämään jo neljännet viisunsa. Vuonna 1979 toista vuotta putken voittanut Israel ei taloudellisiin syihin vedoten halunnut järjestää toisia viisuja putkeen, eikä yleensä apuun tullut Iso-Britannian BBC:kään ollut tällä kertaa isännöintivalmis. Niinpä vuoden 1980 vietiin Haagiin Congresgebouw-keskukseen, jossa jo vuoden 1976 viisut oli pidetty. Kyseessä on viisuhistorian viimeisin kerta, jolloin isäntämaana ei ole toiminut edellisvuoden voittajamaa. Vuoden 1980 viisut myös muistuttivat lavaltaan ja grafiikaltaan erittäin paljon vuotta 1976.

Haagissa pidetyissä viisuissa isäntämaata edusti vuoden 1974 legendaarisesta Mouth & MacNeal -duosta tuttu Magie MacNeal, joka lauloi Amsterdamista. Pisteidenlasku alkoikin viisulle erittäin lupaavasti, ja aluksi Alankomaat johti äänestystä, mutta lopulta viisu jäi viidennele sijalle. Tämä oli kuitenkin maan paras sijoitus 1980-luvulla.

Yleisesti ottaen 1980-luku meni Alankomailla varsin keskinkertaisesti. Maa ei sijoittunut kärjen tuntumaan kertaakaan, mutta toisaalta Kojon vuonna 1982 kolmanneksi viimeiseksi sijoittunutta Jij en ik -tyhjänpäiväisyyttä, jonka uskomatonta kyllä oli säveltänyt vuoden 1975 voittovisun tekijä Dick Bakker, lukuun ottamatta maa ei myöskään jäänyt tulosluettelossa viimeisten joukkoon.

Vaikka viisutulosten perusteella sitä ei uskoisikaan, 1980-luvun Alankomaiden viisuista myöhemmin elämään on jäänyt vuoden 1984 yksinkertaisuudessaan ja intiimiydessään toimiva luoava balladi Ik hou van jou, joka uskomatonta kyllä jäi vuoden viisuissa vasta jaetulle 13. sijalle. Onneksi jonkinlaisena kompensaationa tästä kappale otettiin vuonna 2005 viisujen 50-vuotiajuhlien yhteydessä julkaistulle Congratulations: 50 years of Eurovision Song Contest -kokoelmalevylle.

Vaihtelevasta menestyksestä huolimatta Alankomaat osallistui Eurovision laulukilpailuun joka vuosi vuosina 1956-1984, mutta vuonna 1985 oli aika ensimmäiselle välivuodelle. Ainakaan virallisesti vetäytymisen syynä ei ollut heikentynyt viisumenestys vaan se, että viisujen finaalipäivänä oli Alankomaissa myös toisessa maailmansodassa kaatuneiden muistopäivä.

Vuoden 1986 Alles heeft een ritme -rallatus ei sekään tehnyt suurta vaikutusta kansainvälisissä viisuissa, mutta oli kuitenkin 1980-luvun Alankomaiden viisuista ainoa, joka nousi oman maansa singlelistan kärkikymmenikköön. Seuraavana vuonna rallatus Rechtop in de wind toi vielä jaetun viidennen sijan ja laulu jäi jonkinlaisen lassikon asemaan, mutta muita menestystarinoita 1980-luvun loppu ei enää Alankomaille tuonut. Erityisesti pettymystä saattoi herättää vuoden 1989 lopputulos, vielä päivää ennen finaalia Alankomaat oli voittajavedonlyönnin jaetulla ykkössijalla Iso-Britannian kanssa, mutta lopputuloksena oli 15. sija kisassa, jonka voittajaan vedonlyöjät eivät olleet etukäteen kiinnittäneet juuri mitään huomiota.

1990-luku, ailahtelua ja valonpilkahduksia

Alankomaiden viisut 1990-luvulla:

1990: Maywood - Ik wil alles met je delen (15./22, 25 p.)

1992: Humphrey Campbell - Wijs me de weg (9./23, 67 p.)

1993: Ruth Jacott - Vrede (6./25, 92 p.)

1994: Willeke Alberti - Waar is de zon? (23./25, 4 p.)

1996: Maxine & Franklin Brown - De eerste keer (7./23, 78 p.)

1997: Mrs. Einstein - Niemand heeft no tijd (22./25, 5 p.)

1998: Edsilia Rombley - Hemel en aarde (4./25, 150 p.)

1999: Marlayne - One good reason (8./23, 71 p.)

1990-luku alkoi Alankomailta melko samalla tavalla kuin edeltävä vuosikymmen päättyi. Alankomaat oli etukäteen ollut vuoden 1990 vedonlyöntitilastoissa kärkiviisikossa dramaattisella balladillaan Ik wil alles met je delen, mutta kilpailuiltana edellisvuoden floppi toistui ja maan oli tyytyminen 15. sijaan. Jälleen maassa petyttiin sijoitukseen, ja seuraavana vuonna likin vuorossa välivuosi - tosin ainakin viralisesti tälläkin kertaa syynä oli toisessa maailmansodassa kaatuneiden muistopäivän osuminen viisufinaalipäivälle.

Vuosina 1992 ja 1993 maa nousi jälleen kärkikymmenikköön kahden surinamelaissyntyisen artistin voimin. Varsinkin näistä viisuista jälkimmäinen, Ruth Jacottin kuudenneksi sijoittunut Vrede on jäänyt elämään melkoiseksi viisuklassikoksi.

Vuosi 1994 oli kuitenkin Alankomaille jo aikamoinen floppi. Maata edustanut kieltämättä varsin vaatimaton balladi Waar is de zon jäi kolmanneksi viimeiseksi neljällä pisteellä, mikä ei nyt mietittynä tunnu kovin yllättävältä, sillä vuoden 1994 viisut olivat hyvin balladipitoiset, ja Alankomaiden kappale todellakin hukkui massaan tuona vuonna. Tätä heikkoa vuotta seurasi Alankomaille välivuosi vuonna 1995, tuohon aikaan semifinaalijärjestelmään ei oltu vielä siirrytty, ja uusien Itä-Euroopan maiden mukaantulon myötä finaali pidettiin kohtuullisen kokoisena karsimalla pois edellisvuoden huonoimmin menestyneet maat.

Seuraavana vuonna Alankomaat teki jo menestyneemmän paluun duetolla Maxine & Franklin Brown, jonka ralli De eerste keer oli ainakin Alankomaiden vuosikymmenen suurin viisuhitti kotimaassaan. Sijoituskin oli mukava seitsemäs. Seuraavan vuoden tilapäisen notkahduksen jälkeen vuorossa olikin 1990-luvun paras sijoitus, kun arubalaissyntyisen Edsilia Rombleyn Hemel en aarde, jonka tekijätiimi muistettiin jo vuoden 1993 menestysviisun Vrede tekijöinä, toi peräti neljännen sijan. Vuosituhannen päätteeksi Alankomaat saavutti mukavan yhdeksännen sijan akustisella kitarapopilla One ood reason, mutta vuoden 1999 suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuuluneelle maalle tuokin oli ollut jo pettymys.

2000-luku ja yhä syvemälle suohon

Alankomaiden viisut 2000-luvulla:

2000: Linda Wagenmakers - No goodbyes (13./24, 40 p.)

2001: Michelle - Out on my own (jaettu 18./23, 16 p.) 

2003: Esther Hart - One more night (13./26, 45 p.)

2004: Re-Union - Without you (finaalin 20./24, 11 p.)

2005: Glennis Grace - My impossible dream (semifinaalin jaettu 14./25, 53 p.)

2006: Treble - Amambanda (sf. 20./23, 22 p.)

2007: Edsilia Rombley - On top of the world (sf. 21./28, 38 p.)

2008: Hind - Your heart belongs to me (sf. 13./19, 27 p.)

2009: De Toppers - Shine (st. 17./18, 11 p.)

Vaikka 1990-luvun lopulla Alankomaat vielä saavutti jonkinlaisia viisumenestyksiä, uudelle vuosituhannelle tultaessa maan menestykset olivat taas laskusuuntaisia. Vuosituhannen ensimmäisen vuoden viisu No goodbyes, joka oli melko tyypillinen 2000-luvun alun viisuhumppa, toi maalle vielä puolivälin sijoituksen - siitäkin huolimatta, että maa oli arvottuesiintymään pahamaineiselle esiintymispaikalle 2. Epäilemättä esityksen muistamisessa auttoi kenties koko viisuhistorian pinta-alaltaan laajin esiintymisasu, jonka taakse koko esityksen taustajoukko mahtui. Alankomaalaiset eivät muuten itse päässeet näkemään vuoden 2000 viisuja suorana, koska maassa finaalipäivänä tapahtuneen useita kuolonuhreja vaatineen räjähdeonnettomuuden takia maa ei halunnut lähettää viihteellistä ohjelmaa.

Kuitenkin vuonna 2001 maan kieltämättä vaatimaton balladi Out on my own, joka on 2000.luvun luultavasti heikkotasoisimmalle viisufinaalille melko vaisu avaus, jäi taas viimeisten joukkoon. Näin vuonna 2002 tiedossa oli Alankomaiden neljäs ja toistaiseksi viimeisin välivuosi. Vuosi 2003 olikin sitten melkoinen toisinto Alankomaiden vuodesta 2000. Maata edustanut 2000-luvun alun viisupop One more night saavutti tuloslistan puolivälin sijoituksen.

Vuonna 2004 viisuissa siirryttiin yhden semifinaalin järjestelmään, ja Alankomaiden tuon vuoden viisu osoittaakin, miten erilainen kilpailijajoukko voi vaikuttaa tulokseen. Semifinaalissa Alankomaat kisasi unelmien viimeisellä esiintymispaikalla rauhoittavalla, akustisella kitaraballadilla Without you ja läpäisi semifinaalin selvästi semifinaalin kuudentena. Kuitenkin finaalissa tilanne oli aivan toinen. Maa kisasi alkupäässä, ja siinä, missä semifinaalissa maalla ei ollut juuri genrekilpailua, nyt vastassa olivat melko samanlaiset esitykset Saksasta, Iso-Britanniasta, Norjasta ja Irlannista selvästi söivät Alankomaiden kannatusta, sillä tuloksena oli finaalin 20. sija 11 pisteellä, joista niistäkin kuusi tuli naapurimaa Belgialta. Without you oli yhden semifinaalin ajan (2004-2007) heikoimmin finaalissa menestynyt semifinaalin kautta tullut finalisti, ja sitä onkin usein käytetty hyvänä esimerkkinä siitä, miten erilainen kilpailijajoukko voi vaikuttaa menestykseen.

Vaan jos tuolloin Alankomaissa olisi tiedetty, mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaaan...

Vuoden 2004 finaalipaikka oli maalle vuosikymmenen viimeinen. Seuraavana vuonna tuleva America's got talent -finalisti Glennis Grace pääsi vielä semifinaalin puoliväliin, mutta suuresta semifinaalista se ei riittänyt jatkoon. Vielä heikommin menestyi Treble-trion Amambanda-viidakkorumpuesitys, joka jätti maan semifinaalin hännille. Mainittavaa on muuten, että Amambanda esiintyi semifinaalissaan heti Suomen Lordin jälkeen, ja kuulosti epäilemättä Suomen voitokkaan esityksen jälkeen melko vaatimattomalta.

Myöskään 1990-luvulla maan parhaan sijoituksen tuonut Edsilia Rombley ei toisella yrittämällään saanut maan menestystä juuri nousuun, vaan Helsingin jättisemifinaalissa On top of the world jäi auttamatta jalkoihin ja häntäpäähän. Myöskään 2000-vuosikymmenen viimeiset Alankomaiden viisut eivät yltäneet finaaliin.

2010-luku, pohjilta uuteen nousuun

Alankomaien viisut 2010-luvulla:

2010: Sieneke - Ik ben verliefd (sha-la-lie) (sf. 14./17, 29 p.)

2011: 3JS - Never alone (sf. 19./19, 13 p.)

2012: Joan Franka - You and me (sf. 15./18, 35 p.)

2013: Anouk - Birds (f. 9./26, 114 p.)

2014: The Common Linnets - Calm after the storm (f. 2./26, 238 p.)

2015: Trijntje Oosterhuis - Walk along (sf. 4./16, 33 p.)

2016: Douwe Bob - Slow down (f. 11./26, 153 p.)

2017: O'G3NE - Lights and shadows (1./26, 150 p.)

2018: Waylon - Outlaw in 'em (18./26, 121 p.)

2019: Duncan Laurence - Arcade (1./26, 498 p.)

Vuonna 2010 Alankomaat kokieli aivan uutta viisustrategiaa. Maa kutsui viisunsa säveltäjäksi veteraanimuusikko Pierre Kartnerin, ja maan viisukarsinnoissa kilpailtiin vain siitä, kuka kappaleen viisuissa esittäisi. Viisumenestrystä ei tälläkään kertaa tullut, mutta iloinen korvamato Ik ben verliefd (Sha-la-lie) nousi sentään oman maansa listaykköseksi. On muuten mielenkiintoinen yksityiskohta, että kielivapauden ajalla (1973-1976 ja 1999-) Alankomaat on esittänyt viisunsa hollanniksi vain kahdesti, silloin kun maan viisu on ollut Peteer Kartnerin sävellys (aikaisempi oli vuoden 1973 De oude muzikant).

Vuonna 2011 ei Alankomaille myöskään menestystä siunaantunut. 3JS-yhtyeen keskitien aikuisrock Never alone jäi alkupään esiintymispaikalta semifinaalin viimeiseksi, vaikka Suomen tuon vuoden edustaja Paradise Oskar oli nimennyt Alankomaiden viisun suosikikseen. Jo kahdeksannen semifinaalissa karsiutumisen putkeen toi seuraavana vuonna Joan Franka, jonka kantrirallatus You and me muistetaan lähinnä laulajan käyttämästä sulkapäähineestä. Alankomaiden vuosien 2005-2012 kahdeksan vuoden karsiutumisputki on koko semifinaaliajan pisin saman maan karsiutumisten putki.

Vaan vuonna 2013 oli aika aivan uudelle luvulle Alankomaiden viisuhistoriassa...

Alankomaat valitsi vuonna 2013 sisäisesti edustajakseen kansainvälistäkin maineikasta uraa tehneen Anoukin, jonka valinta viisuhin herätti heti huomiota. Eikä valinta tuottanut pettymystä, heti kun edustuskappaleeksi valittu vangitseva valssi Birds julkaistiin, kappale nousi vuoden ennakkosuosikkien joukkoon. Viisulavalla pelkistetyn tunnelmallisen esityksen tehnyt esittänyt Anouk lunastikin kaikki odotukset, ja toi maalle ensimmäisen finaalipaikan sitten vuoden 2004. Vuoden 2013 ensimmäisen semifinaalin läpimenijöitä julkistettaessa oli kyllä selvää, että tuottajat julkaistivat Alankomaat tahallaan viimeisenä, sillä lähetyksen päätteeksi saatiin aikamoinen kliimaksi, kun illan suurimpiin fanisuosikkeihin lukeutunut, niin monta vuotta putkeen karsiutunut maa pääsikin finaaliin. Finaalissa menestys jatkui ja saavutettu yhdeksäs sija oli maan paras sijoitus 2000-luvulla. Kappale menestyi erinomaisesti myös Alankomaiden listoilla, ja 4 890 000 katsojaa Alankomaissa kerännyt viisufinaali oli maassa vuoden katsotuin ohjelma (vertailun vuoksi, vielä vuonna 2008 Alankomaissa viisufinaalilla oli katsojia vain 750 000). On tosin todettava, että vuonna 2013 tuottajat siirtyivät päättämään esiintymisjärjestyksiä, ja selvästi ruotsalaisten viisutuottaien lellikki Alankomaat sai sekä semifinaalissa että finaalissa parhaan mahdollisen esiintymispaikan siltä puoliskolta, jolle se oli arvottu.

Seuraava vuosi toikin jatkoa menestykselle, jonka makuun maassa oli päästy. The Common Linnets -duon rauhoittava country Calm after the storm pelkistetyn tunnelmallisella esityksellä oli epäilemättä vuoden 2014 ensimmäisen semifinalin dramaturgista huipentumaa, ja menikin finaaliin semifinaalin voittajana. Finaalissa tuloksena oli peräti toinen sija, minkä lisäksi kappale oli myös vuoden 2014 viisujen suurin kansainvälinen kaupallinen menestys. Vuonna 2015 maa koki väliaikaisen notkahduksen, kun maata edustanut Walk along, vaikka olikin maan viisumenestyksen raiteilleen tuoneen Anoukin sävellys, karsiutui semifinaalissa, mutta tämä on Alankomaiden ainoa karsiutuminen vuoden 2012 jälkeen.

Ainoan karsiutumisensa jälkeen Alankomaat palasi tasaiselle menestystielle, ja vuosina 2016 ja 2017 vuorossa oli kaksi 11. sijaa ja myös vuonna 2018 maalle irtosi finaalipaikka The Common Linnets -duosta tutun Waylonin avulla. Vaan vuonna 2019 oli aika todelliselle Alankomaiden uuden nousun huipentumalle.

Vuodelle 2019 maan edustajaksi valittiin melko tuntematon Duncan Laurence, mutta kun kilpailukappale Arcade julkaistiin, maa nousi saman tien vedonlyöjien kärkeen. Pelkistetyllä ja tunnelmallisella esityksellä varustettuna Duncan täytti semifinaali-iltana kaikki odotukset ja toi maalle semifinaalin voiton. Finaalissakin Alankomailla näytti menevän hyvin, ja raatiäänten lukemisen jälkeen maa oli mukavasti kolmantena. Vaan yleisöäänten lukemisen lopuksi saatiin nähdä, kuinka raatiäänet voittanut Ruotsin John Lundvik floppasi yleisöäänissä, ja Duncan oli selvä voittaja. Kuten Duncan totesi voittonsa jälkeen This is to music first, always - voitto tuli yksinkertaisesti kappaleella eikä näyttävällä show'lla. 44 vuoden odotuksen jälkeen Alankomaat sai päättää uuden nousun vuosikymenensä viidenteen voittoonsa.

Alankomaiden tarina iisuissa 2005-2019 onkin mitä mainioin osoitus sinnikkyydestä ja lannistumattomuudesta vastoinkäymisten edessä. Vaikka Suomellakin viisumenestys on kääntynyt laskuun, meillä ei sentään ole takanamme kahdeksan vuoden karsiutumisputkea. Suomi voisikin ottaa oppia ja rohkaisua Alankomaista, vaikeuksista ja erittäin vaisusta viisumenestyksestäkin on vielä mahdollista nousta kohti huippua!

Analyyttinen viisuhistoria - 1960-luku

Blogikirjoitussarjan toinen osa jatkaa siitä, mihin ensimmäinen jäi. Nyt siirrytään 1960-luvulle, joka on varmasti meille suomalaisille jo läheisempi, sillä tuolloin Suomikin oli jo mukana kilpailussa. Viime viikon tavoin pyritään käymään jokainen vuosi läpi ja miettimään, kenen olisi kuulunut voittaa, mitä mieltä olen oikeasta voittajasta ja tällä kertaa myös pohtimaan Suomen edustajaa.

1960

Royal Festival Hall, Lontoo, Iso-Britannia

Tiistai 29. maaliskuuta

Alankomaiden tv-yhtiö ei taloudellisiin syihin vedoten halunnut järjestää toisia euroviisuja parin vuoden sisään, joten kunnia vuoden 1960 euroviisujen isännöinnille lankesi toiseksi vuonna 1959 sijoittuneelle Ison Britannian BBC:lle. Perinteisesti viisuhistoriassa jos voittajamaa ei syystä tai toisesta halua euroviisuja isännöitäväksi on BBC tullut hätiin. Vuonna 1960 kisat kasvoivat jälleen, kun kaikki Cannesissa kisanneet maat olivat jälleen mukana, Luxemburg teki paluun ja Norja debytoi. Näin maita oli jo 13. Kilpailupaikkakin oli suurin siihen mennessä, vuoden 1951 Lontoon maailmannäyttelyä varten rakennettu Royal Festival Hall veti jo 2000 katsojaa.

Suomi ei osallistunut vielä tuolloin, mutta nämä olivat ensimmäiset viisut, jotka televisioitiin Suomessa. Euroviisuja onkin televisioitu maassamme niin pitkään kuin se on ollut mahdollista; suorat lähetykset ulkomailta mahdollistava eurovisio-verkko laajennettiin Suomeen vuoden 1959 lopulla, ja vuoden 1960 Eurovision laulukilpailu oli Wienin fillharmonikkojen uudenvuoden konsertin ja Squaw Valleyn talviolympialaisten jälkeen vasta kolmas Suomen televisiossa lähetetty suora lähetys ulkomailta.

Kilpailun juontaneelle Katie Boylelle kyseessä eivät tosiaan olleet ensimmäiset viisujen juontotehtävät, Boyle on juontanut euroviisuja kokonaiset neljä kertaa. Sen sijaan tiistaina 29. maaliskuuta pidetty finaali oli viimeinen arki-iltana kisattu euroviisufinaali.

Voittaja: Ranska, Jacqueline Boyer - Tom Pillibi

Jälleen kilpailussa samat maat voittivat. Voittaja oli jo toista kertaa Ranska, tällä kertaa 18-vuotiaan Jacqueline Boyerin esittämällä hilpeän keveällä, hieman lastenlaulumaisella viisulla Tom Pillibi. Tällä kertaa viisuvoittajasta voitiinkin ensi kertaa puhua kansainvälisenä menestyskappaleena. Kappale nousi listakakkoseksi Ranskassa, sijalle 4. Belgiassa sekä listoille myös Saksassa, Alankomaissa ja Isossa Britanniassa. Hieman yllättäen kappale oli myös listaykkönen viisujen ulkopuolisen Espanjan IFPI-listalla. Suomessakin kappale tunnetaan esimerkiksi Laila Kinnusen samannimisen suomenkielisen version muodossa.

Kyllä voittajan kaupallinen menestys kertoo voittajan oikeudesta, mutta toki vielä voidaan miettiä muita vuoden viisuja. Toiseksi sijoittunut Ison Britannian ylä- ja alaääninen iskelmä Looking high, high, high nousi listoille omassa maassaan, mutta tuskin olisi kansainvälisesti menestynyt yhtä hyvin kuin Tom Pillibi. Italian edustussävelmä Romantica jäi kansainvälisessä kisassa kahdeksannelle sijalle mutta on silti klassikkokappaleen asemassa omassa maassaan. Kappale on kuitenkin minusta melko yksinomaan italialaiseen makuun tehty enkä kuule siinä minkäänlaista kansainvälistä potentiaalia.

Oma suosikkini tuolta vuodelta on Norjan Voi voi, mutta tämä taas taitaa olla liian pohjolalainen sävelmä. Todetaan siis, että objektiivisesti oikea laulu voitti.

Triviaa:
*Itävällan viisun johtanut tuolloin jo 79-vuotias kapellimestari Robert Stolz on kaikkien aikojen vanhimpana euroviisuorkesteria johtanut kapellimestari sekä tiettävästi ainoa euroviisuesitykseen osallistunut 1800-luvulla syntynyt henkilö.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Iso-Britannia	Bryan Johnson	Looking high, high, high	John Watson	John Watson	Eric Robinson	2.	25
2.	Ruotsi	Siw Malmkvist	Alla andra får varann	Ulf Kjellqvist	Åke Gerhard	Thore Ehrling	10.=	4
3.	Luxemburg	Camillo Felgen	So laang we’s du do bast	Henri Moots, Jean Roderes	Henri Moots	Eric Robinson	13.	1
4.	Tanska	Katy Bødtger	Det var en yndig tid	Vilfred Kjær	Sven Buemann	Kai Mortensen	10.=	4
5.	Belgia	Fud Leclerc	Mon amour pour toi	Jack Say	Robert Montal	Henri Segers	6.	9
6.	Norja	Nora Brockstedt	Voi-Voi	Georg Elgaaen	Georg Elgaaen	Øivind Bergh	4.=	11
7.	Itävalta	Harry Winter	Du hast mich so fasziniert	Robert Stolz	Robert Gilbert	Robert Stolz	7.	6
8.	Monaco	François Deguelt	Ce soir-là	Hubert Giraud	Pierre Dorsey	Raymond Lefèvre	3.	15
9.	Sveitsi	Anita Traversi	Cielo e terra	Mario Robbiani	Mario Robbiani	Cédric Dumont	8.=	5
10.	Alankomaat	Rudi Carrell	Wat een geluk	Dick Schallies	Willy van Hemert	Dolf van der Linden	12.	2
11.	Saksa	Wyn Hoop	Bonne nuit, ma chérie	Franz Josef Breuer	Kurt Schwabach	Franz Josef Breuer	4.=	11
12.	Italia	Renato Rascel	Romantica	Dino Verde	Renato Rascel	Cinico Angelini	8.=	5
13	Ranska	Jacqueline Boyer	Tom Pillibi	André Popp	Pierre Cour	Franck Pourcel	1.	32

Koko kilpailutapahtuma

1961

Palais des Festivals, Cannes, Ranska
Lauantai 18. maaliskuuta

Vuonna 1961 viisut palasivat kahden vuoden takaa tuttuun Palais des Festivals -saliin Ranskan Cannesiin. Myös juontaja Jacqueline Joubert oli sama kuin kaksi vuotta sitten, hän on Katie Boylen ohella ainoa euroviisut kaksi kertaa juontanut henkilö. Tuolloin viisut myös kisattiin ensi kertaa nykyajalle itsestäänselvänä lauantaina.

Suomalaisille kyseessä onkin legendaarinen vuosi, sillä tuona vuonna Suomi osallistui eurovision laulukilpailuun ensi kertaa. Myös Espanja ja Jugoslavia debytoivat tuona vuonna, ja Jugoslavia olikin ainoa euroviisuihin kylmän sodan aikana osallistunut kommunistivaltio. Osallistujia oli näin jo 16.

Suomen edustaja: Laila Kinnunen - Valoa ikkunassa, sija jaettu 10./16., 6 p.

Ensinnäkin en voi muuta kuin todeta, että Laila Kinnunen oli ehdottomasti paras mahdollinen vaihtoehto Suomen debyyttiviisun esittäjäksi. Laila oli tuohon aikaan ehdottomasti Suomen suosituimpia viihdetaiteilijoita, ja hänellä oli suomalaiseksi poikkeuksellisen kansainvälinen imago. Hänet siis ehdottomasti kannatti lähettää edustajaksi kansainväliseen iskelmäkilpailuun.

Mutta miten itse kappale? Ensin on kerrattava, miten Suomen viisunvalinta eteni vuonna 1961. Loppuvuodesta 1960 Yleisradio julisti avoimen sävellyskilpailuin, joka tosiaan oli pelkkä sävellyskilpailu, sillä Yleisradiolle tuli lähettää vain nuotit. Sanoista, sovituksesta ja esittäjästä huolehdittaisiin myöhemmin. Kahdeksan parasta sävellystä hiottiin lopulliseen muotoon ja neljä tuon ajan suomalaista iskelmälaulajaa, Laila Kinnunen, Kai Lind, Ritva Mustonen ja Brita Koivunen saivat kukin niistä kaksi esitettäväksi. Jokaiselta solistilta parempi kappale valittiin yleisöäänestyksellä karsinnan finaaliin, jossa lopullisen valinnan suoritti asiantuntijaraati.

Lopputulos oli, että Suomen ensimmäisen euroviisuedustussävelmän esitti kyllä yksi maamme suurimmista tähdistä, mutta kappaleen oli säveltänyt lähes tuntematon pöytälaatikkosäveltäjä Eino Hurme. Muista karsinnan kappaleista voi kuitenkin sanoa, että kyseiset kappaleet eivät jääneet elämään juuri ollenkaan. Karsiutuneiden laulujen esittäjät eivät juuri karsintakappaleita levyttäneet, tosin osa kappaleista päätyi levylle eri artistien esittäminä. Niistä karsintakappaleista, joista olen onnistunut löytämään edes jonkun artistin levyttämän version, tuskin yksikään olisi pärjännyt Cannesissa paremmin kuin Valoa ikkunassa, joten eiköhän se oikea laulu voittanut.

Suomen karsintakilpailijat:

Sijoitus	Esittäjä	Kappale
1.	Laila Kinnunen	Valoa ikkunassa
2.	Christina Hellman	Puuttuva lehti
3.	Ritva Mustonen	Portinvartija
4.	Kai Lind	Pikku ikkuna

Yleisöäänestyksessä pudonneet:

Esittäjä	Kappale
Laila Kinnunen	Jossain meren rannalla
Brita Koivunen	Pikku piccolo
Ritva Mustonen	Kun kevät saapuu
Kai Lind	Pistäydyn naapurissa

Voittaja: Luxembourg, Jean-Claude Pascal - Nous les amoureux

Voittaja oli tuolle ajalle tyypillinen ranskankielinen balladi, tunteellisen pehmeä chanson, johon esittäjä toi oman samettisen äänensä. Suomalaiset voivat tuntea laulun paremmin Leif Wagerin suomenkielisestä versiosta Me rakastavaiset. Voittokappale oli menestysiskelmä ranskankielisessä Euroopassa, mutta menestys muualla oli jo laimeampaa. Jean-Claude Pascalin ura sekä laulajana että näyttelijänä kestäisi kuitenkin vielä vuosikymmeniä.

Voittokappale ei kuitenkaan ollut ainoa omalla alueellaan menestyjä. Ison-Britannian, joka sijoittui jo kolmatta vuotta putkeen toiseksi, The Allisons -dueton kappale Are you sure? oli erilaisissa brittiläisissä musiikkilehdissä valittu jopa alkuvuoden parhaaksi kappaleeksi. Single myi yli miljoona äänitettä.

Myös Italian iskelmä Al di là oli hitti omassa maassaan, mutta jo toista vuotta putkeen maan viisu oli mielestäni liian italialainen voittaakseen kansainvälisen laulukilpailun. Mutta pohjoismaisen yhteistyön nimissä on pakko mainita myös yksi pohjoismainen viisu. Tanskan Dario Campeotton esittämä Angelique oli hitti pohjoismaissa, suomalaisen iskelmän ikivihreä on Olavi Virran levyttämä versio kappaleesta. Vuoden ehdottomasti ennen kisaa nimekkäin artisti oli Saksan Lale Andersen, joka muistettiin jo ennen toista maailmansotaa levytetystä Lili Marleen -hitistä, mutta ilmeisesti tuolloin Andersen oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Todettakoon, että ehkä Ison Britannian viisulla olisi ollut eniten kansainvälistä hittipotentiaalia, mutta missään nimessä Luxemburgkaan ei ollut huono voittajavalinta. (Oma mielipide: Luxemburgin edustuskappale oli tuon vuoden kilpailijoista paras)

Triviaa:
*Saksaa edustanut vuonna 1905 syntynyt Lale Andersen on varhaisimmin syntynyt viisuartisti ja oli vuoteen 2007 asti vanhimpana euroviisuissa kisannut solisti

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Espanja	Conchita Bautista	Estando contigo	Augusto Algueró	Antonio Guijarro	Rafael Ferrer	9.	8
2.	Monaco	Colette Deréal	Allons, allons les enfants	Hubert Giraud	Pierre Delanoë	Raymond Lefèvre	10.=	6
3.	Itävalta	Jimmy Makulis	Sehnsucht	Leopold Andrejewitsch	Leopold Andrejewitsch	Franck Pourcel	15.=	1
4.	Suomi	Laila Kinnunen	Valoa ikkunassa	Eino Hurme	Sauvo Puhtila	George de Godzinsky	10.=	6
5.	Jugoslavia	Ljiljana Petrović	Neke davne zvezde	Jože Privšek	Miroslav Antić	Jože Privšek	8.	9
6.	Alankomaat	Greetje Kauffeld	Waat een dag	Dick Schallies	Pieter Goemans	Dolf van der Linden	10.=	6
7.	Ruotsi	Lill-Babs	April, april	Bobbie Ericsson	Bo Eneby	Thore Ehrling	14.	2
8.	Saksa	Lale Andersen	Einmal sehen wir uns wieder	Rudolf Maluck	Ernst Bader	Franck Pourcel	13.	3
9.	Ranska	Jean-Paul Mauric	Printemps, avril carillonne	Francis Baxter	Guy Favereau	Franck Pourcel	4.	13
10.	Sveitsi	Franca di Rienzo	Nous aurons demain	Géo Voumard	Émile Gardaz	Fernando Paggi	3.	16
11.	Belgia	Bob Benny	September, gouden roos	Hans Flower	Wim Brabants	Francis Bay	15.=	1
12.	Norja	Nora Brockstedt	Sommer i Palma	Jan Wølner	Egil Hagen	Øivind Bergh	7.	10
13.	Tanska	Dario Campeotto	Angelique	Aksel V. Rasmussen	Aksel V. Rasmussen	Kai Mortensen	5.=	12
14.	Luxemburg	Jean-Claude Pascal	Nous les amoureux	Jacques Datin	Maurice Vidalin	Léo Chauliac	1.	31
15.	Iso-Britannia	The Allisons	Are you sure?	John Allison, Bob Allison	John Allison, Bob Allison	Harry Robinson	2.	24
16.	Italia	Betty Curtis	Al di là	Carlo Donida	Mogol	Gianfranco Intra	5.=	12

Koko kilpailutapahtuma

1962

RTL:n iso auditorio, Luxemburg
Sunnuntai 18. maaliskuuta

Vuonna 1962 euroviisuille tarvittiin uudistusta, sillä vallitsevilla viisukäytännöillä voittaja tuntui olevan koko ajan joko Alankomaat tai Ranska, olihan viimeisinkin voittokappale ranskalaisen solistin esittämä ranskalainen iskelmä. Vaihtelua voittajakartalle haettiin uudella pisteytysjärjestelmällä, nyt kunkin maan raati pisteytti kolme mielestään parasta kappaletta kaavalla 3-2-1.

Tämä uudistus toi euroviisuille uuden ikävän piirteen, edustuskappaleista Belgian Ton nom, Espanjan Llámame, Itävallan Nur in der Wiener Luft ja Alankomaiden Katinka saivat kyseenalaista kunniaa olemalla euroviisuhistorian ensimmäiset nolla pistettä saaneet kilpailukappaleet.

Finaali pidettiin sunnuntaina 18. maaliskuuta ja on viimeisin viisufinaali, jota ei kisattu lauantai-iltana. Euroviisujen alkuajan kasvu oli myös päättynyt, sillä kyseessä olivat ensimmäiset euroviisut, joissa ei nähty yhtäkään uutta osallistujamaata.

Suomen edustaja: Marion Rung - Tipi-tii, sija jaettu 7./16., 4 p.

Suomen tuon vuoden edustussävelmä on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista Suomen edustuskappaleista. Tipi-tii on Suomessa todella tunnettu iskelmälegenda ja eurovisiuedustus oli tuolloin 16-vuotiaan Marion Rungin uran alkuvaiheen ehdottomasti tärkeimpiä meriittejä, tuo ura onkin sitten jatkunut menestyksekkäänä jo yli puolen vuosisadan ajan. Vuonna 1962 kappale oli Suomessa kolme kuukautta putkeen kuukauden myydyin äänite. (Tuohon aikaan levymyyntiä tilastoitiin vain kuukausittain)

Euroviisun valinta oli Suomessa tehty melko samalla tavalla kuin vuotta aiemmin, tosin nyt Ylelle piti jo alkuvaiheessa lähettää myös sanat ja pianosovitus. Lähetetyistä kappaleista kahdeksan valittiin esikarsintaan, jossa niille saatiin esittäjä. Kappaleista neljä valittiin finaaliin, jossa jokainen kappale sai kaksi esitystä eri solistien toimesta, tämän oli tarkoitus vähentää solistin vaikutusta ja keskittyä itse kappaleeseen.

Tpi-tiin karsinnassa esittivät 16-vuotias kampaajaopiskelija Marion Rung ja kokenut iskelmätähti Kai Lind. Ja kappaleen voitettu karsinta ylivoimaisesti sai kappale naivimman ja aidomman tuntuisen esittäjän, mielestäni hyvä ratkaisu. En ole onnistunut löytämään Kai Lindin tulkintaa kappaleesta, mutta vaikea uskoa, että hän olsii saanut kappaleeseen samanlaista aitoutta. Karsinnassa toiseksi sijoittunut, myös Marionin esittämä Pikku rahastaja on myöskin oikein veikeä iskelmä, mutta ei vedä vertoja karsinnan voittajalle. Muut karsintakappaleet ovatkin sitten painuneet unholaan, semifinaalissa karsiutujista vain Sitä rakkaus on on tiettävästi edes levytetty. Ehdottomasti oikea laulu ja oikea esittäjä voittivat.

Myös kansainvälisisissä euroviisuissa tulos oli varsin hyvä, saavutettu seitsemäs sija on absoluuttisesti (tosin ei osallistujamäärään suhteutettuna) Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi paras sijoitus, seitsemännen sijan Suomi on saavuttanut viisuissa neljästi.

Suomen karsintakilpailijat:

Sija	Esittäjät	Kappale	Pisteet
1.	Kai Lind/Marion Rung	Tipi-tii	234 p.
2.	Kai Lind/Marion Rung	Pikku rahastaja	129 p.
3.	Matti Heinivaho/Vieno Kekkonen	Sateinen yö	127 p.
4.	Matti Heinivaho/Vieno Kekkonen	On keskiyö	110 p.

Semifinaalissa karsiutuneet:

Esittäjä	Kappale
Laila Kinnunen	Lumineito
Johnny Forsell	Anna Angelina
Maynié Siren	Tiketi tikke tak
Pirkko Mannola	Sitä rakkaus on

Voittaja: Ranska, Isabelle Aubret - Un premier amour

Uuden äänestystavan tavoite oli tuoda vaihtelua voittajamaihin, mutta tämä ei onnistunut. Jo kolmatta kertaa kilpailun voitti Ranska, tällä kertaa vielä todella suurella ylivoimalla, voittaja keräsi kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin toiseksi sijoittunut. Muutenkin tuon vuoden kärki oli melkoista itsensä tosintoa, voittajana Ranska, himmeämmillä mitalisijoilla kaksi "mini-Ranskaa". Toiseksi sijoittunut Monacon Dis rien on kuin miessolistin esittämä versio voittokappaleesta ja samantyyppinen on myös Luxemburin kolamnneksi sijoittunut Petit bonhomme. Yleisemminkin, jotakin ranskan kielen ylivallasta tuon ajan viisuissa kertonee se, että Eurovision laulukilpailun seitsemästä ensimmäisestä voittajasta viisi esitettiin ranskaksi.

Monet kriittisimmät äänet kritisoivat vuoden 1962 kisoja varsin tylsiksi. Äänestyksessä ainakaan ei ollut juuri jännitystä, kun voittaja tuntui olevan selvillä alusta asti ja mahdollisesti jotakin äänestystavan mielekkyydestä kertoo se, että voittaja keräsi 26 pistettä, mutta mediaanin paremman puolen sijaan riitti 4 pistettä. Kappale ei myynyt juuri ollenkaan Ranskan ulkopuolella. Nykyisin Un premier amour onkin yksi kaikkien aikojen unohdetuimmista viisuvoittajista. Kappaleesta levytetty suomenkielinen käännös, Vieno Kekkosen Ensimmäinen rakkaus ei sekään kuulu niihin ikimuistoisiin viisucovereihin.

Kenen sitten olisi pitänyt voittaa? Vuoden kaupallisesta menestyksestä vastasi tuon vuoden oma suosikkini, Saksan pirteä schlager Zwei kleine Italiener, jolla oli tunnelmasta huolimatta vakava aihe, kappale kertoi kahdesta italialaisesta siirtolaisesta. Kappale myi yli miljoona äänitettä ympäri Eurooppaa ja oli vuoden ehdottomasti myynein viisu.

Kysymykseen, mikä vuoden 1962 euroviisuista on nykyisin omassa maassaan muistetuin, oikea vastaus on todennäköisesti Suomen Tipi-tii, mutta tuon ajan miletymyksiä tarkastellessa sanotaan silti, että Saksa olsi ollut oikea voittaja.

Triviaa:
*Sveitsiä edustanut Jean Philippe oli edustanut jo Ranskaa vuonna 1959 ja oli ensimmäinen kahta eri maata edustanut solisti.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Suomi	Marion Rung	Tipi-tii	Kari Tuomisaari	Kari Tuomisaari	George de Godzinsky	7.=	4
2.	Belgia	Fud Leclerc	Ton nom	Eric Channe	Tony Golan	Henri Segers	13.=	0
3.	Espanja	Victor Balaguer	Llámame	Mario Selles	Miguel Portoles	Jean Roderès	13.=	0
4.	Itävalta	Eleonore Schwarz	Nur in der Wiener Luft	Bruno Uher	Bruno Uher	Bruno Uher	13.=	0
5.	Tanska	Ellen Winther	Vuggevise	Kjeld Bonfils	Sejr Volmer-Sørensen	Kai Mortensen	10.=	2
6.	Ruotsi	Inger Berggren	Sol och vår	Åke Gerhard, Ulf Kjellqvist	Åke Gerhard, Ulf Kjellqvist	Egon Kjerrman	7.=	4
7.	Saksa	Conny Froboess	Dwei kleine Italiener	Christian Bruhn	Georg Buschor	Rolf-Hans Müller	6.	9
8.	Alankomaat	De Spelbrekers	Katinka	Joop Stokkermans	Henny Hamhuis, Lodewijk Post	Dolf van der Linden	13.=	0
9.	Ranska	Isabelle Aubert	Un premier amour	Claude-Henri Vic	Roland Stephane Valade	Franck Pourcel	1.	26
10.	Norja	Inger Jacobsen	Kom sol, kom regn	Kjell Karlsen	Ivar Andersen	Øivind Bergh	10.=	2
11.	Sveitsi	Jean Philippe	Le retour	Géo Voumard	Émile Gardaz	Cedric Dumont	10.=	2
12.	Jugoslavia	Lola Novakovic	Ne pali svetlo u sumrak	Jože Privšek	Dragutin Britvić	Jože Privšek	4.=	10
13.	Iso-Britannia	Ronnie Carroll	Ring-a-ding girl	Syd Cordell	Stan Butcher	Wally Stott	4.=	10
14.	Luxemburg	Camillo Felgen	Petit bonhomme	Jacques Datin	Maurice Vidalin	Jean Roderès	3.	11
15.	Italia	Claudio Villa	Addio, Addio	Domenico Modugno	Franco Migliacci	Cinico Angelini	9.	3
16.	Monaco	François Deguelt	Dis rien	Henri Salvador	René Rouzaud	Raymond Lefèvre	2.	13

Koko kilpailutapahtuma

1963

BBC Televison Centre, Lontoo, Iso-Britannia
Lauantai 23. maaliskuuta

Ranska ei taloudellisiin syihin vedoten halunnut järjestää kolmansia euroviisuja muutaman vuoden sisään, joten viisujen varaisäntä Iso-Britannia pääsi taas tulemaan apuun, Koska edellisvuoden äänestyksessä voittaja oli ollut tylsän ylivoimainen ja oli saatu ikäviä nollapistetapauksia, nyt pisteytysskaalaa laajennettiin. Jokainen maa antoi mielestään viidelle parhaalle kappaleelle pisteitä kaavalla 5-4-3-2-1.

Vuonna 1963 lähetys olikin studiomaisempi kuin koskaan, sillä BBC halusi esitellä upouusia tv-studioitaan koko Euroopalle. Lähetystä kuvattiin kahdessa studiossa, joista toisessa olivat solistit ja orkesteri, toisessa juontaja ja pistetaulu. Tämä toteutus on pistänyt monet epäilemään monien esitysten olleen ennalta nauhoitettuja ja esimerkiksi Ison Britannian oman edustajan Ronnie Carrolin taustalaulajat selvästi vain liikuttelivat huuliaan. Tuolloin euroviisujen finaalipäiväksi myös vakiintui lauantai. Kilpailun juonsi jo vuodelta 1960 tuttu Katie Boyle.

Suomen edustaja: Laila Halme - Muistojeni laulu, sija jaettu 13./16., 0 p.

Vuonna 1963 Suomessa koettiin ensimmäinen todellinen kohukarsinta. Karsinnassa kuultiin kahdeksan kappaletta kukin kahden eri solistin esittämänä sekä pienellä että isolla orkesterilla säestettynä. Kunkin kappaleen säveltäjä sai valita kappaleen kaksi esittäjää joten karsinnassa kykyjään pääsi näyttämään peräti 16 iskelmälaulajaa. Useastakin karsintakappaleesta on sittemmin tullut ikivihreitä. Yksi tällainen on Tamara Lundin esittämänä legendaksi jäänyt Olen mikä olen, jota ei kuitenkaan ilmeisesti tuolle ajalle rohkeiden sanoitusten ja esityksen takia kehdattu Lontooseen lähettää. Tähän voi tosin todeta, että todennäköisesti yksikään Suomen euroviisua vuonna 1963 arvioinut tuomari ei olisi ymmärtänyt suomen kieltä. Eräskin karsinnan maallikkoraadissa istunut maatalon emäntä oli Tamara Lundin omien sanojen mukaan pitänyt esitystä kilpailun parhaana, mutta ei niin paheellista laulua kehdannut televisiolähetyksessä äänestää. Minusta olisi voinut, pidän täysin mahdollisena, että tällä kappaleella olisi saatu sijoitus, joka olisi pysynyt Suomen parhaana viisusijoituksena vuoteen 2006 asti.

Myös toiseksi karsinnassa sijoittunut Kaikessa soi blues on Lasse Mårtensonin levyttämänä kohtuullinen klassikkoiskelmä. Itse uskon, että tämä charmikas bluesiskelmä olisi voinut olla ainakin kohtuullinen menestyskappale kansainvälisissä viisuissa, itse asiassa tuona vuonna Italia sijoittui viisuissa kunniakkaasti kolmanneksi vähän samanlaisella kappaleella Uno per tutte.

Mutta kuka voittikaan karsinnan? 40-henkinen maallikkoraati valitsi Suomen edustuskappaleeksi todella yllättäen melkoisen vaatimattoman Muistojeni laulu -balladin. Karsinnassa kappaleen esittivät Irmeli Mäkelä ja Marjatta Leppänen, mutta itse kappaleen valinnan jälkeen pidetyssä laulukokeessa lopulliseksi esittäjäksi Lontooseen valittiin Laila Halme. Ja kansainvälisen kilpailun tulos olikin omiaan kertomaan valinnan viisaudesta. Kappale jäi kilpailussa armotta harmaavarpuseksi ja kappaleen huomio oli niin pientä, että yhdenkään maan raadin äänestyksessä Suomi ei ollut viiden parhaan joukossa, mikä merkitsi nollaa pistettä. Uskallan väittää, että molemmat tässä jo mainitut karsinnan himmeämmät mitalistit olisivat pärjänneet Lontoossa huomattavasti paremmin. Ehdottomasti väärä laulu voitti. Nyky-Suomessa Muistojeni laulu onkin yksi kaikkien aikojen unohdetuimmista Suomen euroviisuedustuskappaleista.

Suomen karsintakilpailijat:

Sija	Esittäjät	Kappale	Pisteet
1.	Marjatta Leppänen/Irmeli Mäkelä	Muistojeni laulu	331 p.
2.	Lasse Mårtenson/Johnny Forsell	Kaikessa soi blues	315 p.
3.	Tamara Lund/Laila Halme	Olen mikä olen	298 p.
4.	Seija Lampila/Rauni Pekkala	Marraskuu	279 p.
5.	Lasse Liemola/Matti Heinivaho	Kristiina ja minä	276 p.
6.	Erkki Liikanen/Tuulevi Mattila	Pimpula vei	272 p.
7.	Maynie Sirén/Tapio Lahtinen	Malaga	269 p.
8.	Per-Erik Förars/Stig Fransman	Niin kuin ruusu	258 p.

Voittaja: Tanska, Grethe & Jørgen Ingmann - Dansevise

Vuonna 1963 Suomi ei ollut ainoa pohjoismaa, jolle kävi viisuissa melkoinen nöyryytys. Myös kaksi muuta pohjoismaata, Norja ja Ruotsi jäivät nollapisteille, vaikka Ruotsia edusti tuohon aikaan todella arvostettu jazztähti Monica Zetterlund. Kyseessä ei silti ollut pelkkä pohjoismainen tappiovuosi, sillä kilpailun voitti neljäs mukana ollut pohjoismaa Tanska. Aviopari Grethe & Jørgen Ingmann esitti hypnoottisen balladin Dansevise, jossa Grethe lauloi ja Jørgen soitti kitaraa. Viisulähetyksen kuvakulmilla ja ruudulle heijastetuilla spiraaleilla saatiin aikaan unenomainen tunnelma. Oma legendansa on myös kappaleen suomenkielinen levytys, Laila Kinnusen Tanssilaulu.

Tuon vuoden voittajasta ollaan silti oltu toistakin mieltä. Vain kahden pisteen päähän Tanskasta sijoittui Sveitsin Esther Ofarim kappaleella T'en va pas. Mutta toisen tulkinnan mukaan kappaleen olisi pitänyt voittaa, sillä pisteidenlaskussa Norjan pisteidenantaja oli sekoillut pisteissään melkoisesti, minkä vuoksi Norja päätettiin jättää välistä ja maahan palattiin uudestaan äänestyksen lopuksi. Nyt Norjan antamat selvät pisteet ratkaisivat tilanteen Tanskan eduksi, mutta myöhemmin tarkasteltuna huomattiin, että alkuperäisillä Norjan antamilla pisteillä Sveitsi olisi voittanut.

Sanon kuitenkin, että minusta Tanska oli kärkikaksikosta selvästi parempi voittaja jo ihan siksi, että jo niin moni euroviisuvoittaja oli esitetty ranskaksi. Ja on hienoa, että lopultakin voittajamaihin saatiin vaihtelua. Ennen tuota pohjoismaat olivat olleet euroviisuissa todella marginaalimaiden asemassa, maiden ei nähty oikein edes kilpailevan samassa sarjassa tuon ajan "ydin-Euroopan" maiden kanssa, mutta ensimmäisen pohjoismaisen voittajan myötä tähän saatiin muutosta. Voittokappale oli suuri menestysiskelmä Tanskassa, mutta kansainvälistä hittiä siitä ei tullut.

Muista tuon vuoden viisuista mainitsemisen arvoinen on ainakin Luxembourgin À force de prier, jonka esittänyt Nana Mouskouri on sittemmin myynyt urallaan yli 300 miljoonaa levyä.

Oma suosikkini tuolta vuodelta on kolmanneksi sijoittunut Italian letkeä Uno per tutte, jota jo vertasinkin Suomen karsinnan hopeamitalistiin. Pidän kyllä myös Tanskan viisusta, ja pohjoismaisen yhteistyön nimissä voin sanoa olevani todella ilmoinen, että voitto saatiin pohjoismaihin jo melkoisen aikaisessa vaiheessa.

Triviaa:
*Tuohon vuoteen liittyy euroviisujen historian ensimmäinen tunnettu diskaus. José Guardiolan piti alun perin edustaa Espanjaa kappaleella Nubes de colores, mutta tuntemattomasta syystä Espanjan edustuskappaleeksi vaihdettiin Algo prodigioso.
*Itävallan kappaleen Vielleicht geschieht ein Wunder viimeinen kertosäe esitettiin tuolle ajalle varsin radikaalisti englanniksi, ensimmäistä kertaa euroviisua ei esitetty kokonaan maan virallisella kielellä.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Iso-Britannia	Ronnie Carroll	Say wonderful things	Philip Green	Norman Newell	Eric Robinson	4.	28
2.	Alankomaat	Annie Palmen	Een Speeldoos	Pieter Goemans	Pieter Goemans	Eric Robinson	13.=	0
3.	Saksa	Heidi Brühl	Marcel	Charly Niessen	Charly Niessen	Willy Berking	9.	5
4.	Itävalta	Carmela Corren	Vielleicht geschieht ein Wunder	Erwin Halletz	Peter Wehle	Erwin Halletz	7.	16
5.	Norja	Anita Thallaug	Solhverv	Dag Kristoffersen	Dag Kristoffersen	Øivind Bergh	13.=	0
6.	Italia	Emilio Pericoli	Uno per tutte	Tony Renis	Mogol, Alberto Testa	Gigi Cicchellero	3.	37
7.	Suomi	Laila Halme	Muistojeni laulu	Börje Sundgren	Börje Sundgren	George de Godzinsky	13.=	0
8.	Tanska	Grethe & Jørgen Ingmann	Dansevise	Otto Francker	Sejr Volmer-Sørensen	Kai Mortensen	1.	42
9.	Jugoslavia	Vice Vucov	Brodovi	Mario Nardelli	Mario Nardelli	Miljenko Prohaska	11.	3
10.	Sveitsi	Esther Ofarim	T’en vas pas	Géo Voumard	Émile Gardaz	Eric Robinson	2.	40
11.	Ranska	Alain Barrière	Elle était si jolie	Alain Barrière, A. Migiani	Alain Barrière, A. Migiani	Franck Pourcel	5.=	25
12.	Espanja	José Guardiola	Algo prodigioso	Fernando García Morcillo	Camillo Murillo Janero	Rafael de Ibarbia Serra	12.	2
13.	Ruotsi	Monica Zetterlund	En gång i Stockholm	Bobbie Ericsson	Beppe Wolgers	William Lind	13.=	0
14.	Belgia	Jacques Raymond	Waarom?	Hans Flower	Wim Brabants	Francis Bay	10.	4
15.	Monaco	Françoise Hardy	L’amour s’en va	Françoise Hardy	Françoise Hardy	Raymond Lefèvre	5.=	25
16.	Luxemburg	Nana Mouskouri	A force de prier	Raymond Bernard	Pierre Delanoë	Eric Robinson	8.	13

Koko kilpailutapahtuma

1964

Tivolin konserttisali, Kööpenhamina, Tanska
Lauantai 21. maaliskuuta

Vuonna 1964 pohjoismaat saivat ensi kertaa antaa näytettä isännöintitaidoistaan. Kilpailu pidettiin Kööpenhaminan legendaarisen Tivolin konserttisalissa. Kuitenkin tapahtuman pohjoismaalaisuus väheni, kun Ruotsi joutui vetäytymään kisasta maassa koko kevään jatkuneen taiteilijalakon takia. Vastineeksi Portugali debytoi kilpailussa, joten osallistujamärä pysyi vakiona.

Edelisvuoden äänestyssekoiluista oppineena pisteytysjärjestelmää yksinkertaistettiin, jokainen maa jakoi yhdeksän pistettä valintansa mukaan joko kaavalla 5-3-1, 6-3 tai 9. Lisäksi nyt äänestykselle hankittiin virallinen valvoja, ensimmäisenä euroviisujen virallisena valvojana toimi jugoslavialainenMiroslav Vilćek.

Tuon vuoden kilpailutapahtumasta ei ikävä kyllä ole juuri kuvamateriaalia tallella, silllä lähes koko filmikopio tuhoitui Tanskan tv-yhtiö DR:n tulipalossa 1970-luvun alussa. Erityisesti tämä on sääli siksi, etä kesken lähetyksen lavalle pujahti mielenosoittaja, joka vastusti Francoa ja Salazaria, siis Espanjan ja Portugalin senaikaisia sotilasdiktaattoreja. Tällaista oli osattu pelätäkin kahden sotilasdiktatuurin osallistuessa kilpailuun, ja vain vähän aikaa ennen suoraa lähetystä sali oli jouduttu tyhjentämään pommiuhan takia.

Suomen edustaja: Lasse Mårtenson - Laiskotellen, sija 7./16., 9 p.

Vuonna 1964 Suomen karsinta käytiin ensimmäistä kerta kutsukilpailuna. Kymmentä suomalaissäveltäjää pyydettiin säveltämään kilpailuun kaksi kappaletta, joista Yleisradion raati valitsi paremman karsinnan semifinaaliin. Kymmentä semifinalistia soitettiin radiossa ja television viritysmusiikkina, ja tästä kansa sai postikorttiäänestyksellä valita kuusi kappaletta karsinnan finaaliin.

Finaalin valintamenetelmä olikin jo hieman kummallinen. Äänestyksessä oli kaksi raatia, kymmenen ympäri Suomea kokoontunutta alueraatia sekä musiikin ammattilaisista ympäri pohjoismaita koottu Pohjola-raati. Molemmat raadit äänestivät, ja vain jos molemmat komponenttiäänestykset voittaisi sama kappale, tulisi tästä kappaleesta Suomen edsutuskappale. Muussa tapauksessa valinnan tekisi Yleisradion raati.

Onneksi molemmat äänestykset voitti sama kappale, Lasse Mårtensonin esittämä lupsakka Laiskotellen, jota pidettiin kansainvälisenä. Kansainvälisessä Eurovision laulukilpailussa olikin kotiin tuotavna mukava seitsemäs sija, joka on absoluuttisesti eräitä Suomen parhaita sijoituksia. Kyseinen kappale onkin nykyisin Suomessa melkoinen ikivihreä.

Suomen kansan suosikki karsinnassa oli aikoinaan ilmeisesti ollut Taisto Tammen esittämä Rakkauden rikkaus, mutta mielestäni tämä on todella suomalainen kappale vailla minkäänlaista kansaivälistä potentiaalia, joten sitä ei olisi Köpenhaminaan kannattanut lähettää. Muut Suomen karsintakappaleet ovatkin melkoisen unohdettuja, joten kyllä oikea laulu voitti.

Suomen karsintakilpailijat:

Sija	Esittäjä	Kappale	Pisteet
1.	Lasse Mårtenson	Laiskotellen	403 p.
2.	Kai Lind	Satelliitti kahdelle	235 p.
3.	Irmeli Mäkelä	Kerran viel’	120 p.
4.	Pirkko Mannola	Bzzz Bzzz Bzzz	108 p.
5.	Taisto Tammi	Rakkauden rikkaus	21 p.
6.	Heikki Aarva	Toisen kerran	13 p.

Semifinaalissa karsiutuineet:

Esittäjä	Kappale
Erkki Liikanen	Pianonsoittaja
Iris Rautio	Tulen jälkeen
Vieno Kekkonen	Tango keittiössä
Stig Fransman	Unen ihme

Voittaja: Italia, Gigliola Cinquetti - Non ho l'eta

Kysymykseen, voittiko oikea laulu vuoden 1964 euroviisut, yleinen mielipide taitaa olla poikkeuksellisen yksimielinen kyllä. Italian 16-vuotias Gigliola Cinquetti sai tuomarit poikkeuksellisen yksimielisesti puolelleen herkällä balladillaan ja saikin kisassa kokonaiset 49 pistettä toiseksi sijoittuneen Ison Britannian jäädessä 17 pisteeseen. Kyseessä on kaikkien aikojen ylivoimaisin voitto laskemalla voittajan pisteet suhteessa toisiksi tulleen pisteisiin.

Noin ylivoimainen voittaja oli odotetusti myös kaupallinen menestys. Kappale oli listaykkönen Belgiassa, Italiassa ja Ranskassa sekä ylsi listojen top-3:n myös Alankomaissa, Saksassa ja Norjassa. Suomeksi kappale tunnetaan Anneli Sarin suomankielisestä levytyksestä Liian nuori rakkauteen.

Voittaja voitti kaikki kilpailijansa niin ylivoimaisesti, että mahdollisesti tästä syystä mikään muu vuoden kappaleista ei jäänyt elämään suurena viisulegendana. Mainittakoon kuitenkin,. että jo neljättä kertaa Iso-Britannia sijoittui kilpailussa toiseksi. Oma suosikkini tuolta vuodelta on Itävallan herkkä pianoballadi Warum nur, warum?, jonka esitti tuleva viisuvoittaja Udo Jürgens. Kuitenkin, paljoa ei tarvitse miettiä, mikä oli suuren yleisön suosikki tuona vuonna.

Triviaa:
*Saksan edustuskappaleen nimi Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne on kaikkien aikojen pisin euroviisukappaleen nimi.
*Alankomaita edustanut Hollannin Itä-Intiasta (nyk. Indonesia) kotoisin ollut Anneke Grönloh oli ensimmäinen Euroopan ulkopuolelta kotoisin ollut viisuartisti.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Luxemburg	Hugues Aufray	Dès que le printemps revient	Hugues Aufray	Jacques Plante	Jacques Denjean	4.=	14
2.	Alankomaat	Anneke Grönloh	Jij bent mijn leven	Ted Powder	René de Vos	Dolf van der Linden	10.=	2
3.	Norja	Arne Bendiksen	Spiral	Sigurd Jansen	Egil Hagen	Karsten Andersen	8.	6
4.	Tanska	Bjørn Tidmand	Sangen om dig	Aksel V. Rasmussen	Mogens Dam	Kai Mortensen	9.	4
5.	Suomi	Lasse Mårtenson	Laiskotellen	Lasse Mårtenson	Sauvo Puhtila	George de Godzinsky	7.	9
6.	Itävalta	Udo Jürgens	Warum nur, warum?	Udo Jürgens	Udo Jürgens	Johannes Fehring	6.	11
7.	Ranska	Rachel	Le chant de Mallory	André Popp	Pierre Cour	Franck Pourcel	4.=	14
8.	Iso-Britannia	Matt Monro	I love the little things	Tony Hatch	Tony Hatch	Harry Rabinowitz	2.	17
9.	Saksa	Nora Nova	Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne	Rudi von der Dovenmühle	Niels Nobach	Willy Berking	13.=	0
10.	Monaco	Romuald	Où sont-elles passées	Francis Lai	Pierre Barouh	Michel Colombier	3.	15
11.	Portugali	Antonio Calvario	Oração	João Nobre	Francisco Nicholson, Rogério Bracinha	Kai Mortensen	13.=	0
12.	Italia	Gigliola Cinquetti	Non ho l’età	Nicola Salerno	Mario Panzeri	Gianfranco Monaldi	1.	49
13.	Jugoslavia	Sabahudin Kurt	Zivot je sklopio krug	Srđan Matijević	Stevan Raičković	Radivoj Spasić	13.=	0
14.	Sveitsi	Anita Traversi	I miei pensieri	Giovanni Pelli	Sanzio Chiesa	Fernando Paggi	13.=	0
15.	Belgia	Robert Cogoi	Près de ma rivière	Robert Cogoi	Robert Cogoi	Henri Segers	10.=	2
16.	Espanja	Nelly, Tim & Tony	Caracola	Fina de Calderón	Fina de Calderón	Rafael de Ibarbia Serra	12.	1

Koko kilpailutapahtuma (Ääninauha, tapahtumasta ei ole tallella juuri ollenkaan kuvamateriaalia)

1965

Sala di concerto della RAI, Napoli, Italia

Lauantai 20. maaliskuuta

Kymmenennet Eurovision laulukilpailut kisattiinkin idean lähtömaa Italiassa. Kisojen täyttäessä ensimmäistä kertaa pyöreitä vuosia niisstä tulikin suuremmat kuin koskaan, sillä Ruotsi palasi välivuodelta ja Irlanti debytoi, jolloin osallistujia oli jo 18. Lisäksi kisat lähetettiin ensimmäistä kertaa intervisioverkossa myös rautaesiripun toisella puolella. Arviolta jo 150 miljoonaa ihmistä seurasi lähetystä.

Suomen edustaja: Viktor Klimenko - Aurinko laskee länteen, sija jaettu 15./18., 0 p.

Vuoden 1965 Suomen karsinnan tulos on yksi kaikkien aikojen kritisoiduimmista. Useimmat suomalaiset muistelevat tapahtuman menneen näin; koko Suomen kansa olisi halunnut edustajakseen Katri Helenan letkajenkan Minne tuuli kuljettaa, mutta jostakin ilmestyi salaperäinen pohjola-raati, joka lähettikin Suomen edustajaksi Viktor Klimenkon konservatiivisen, slaavilaisen balladin.

Oikeasti tapahtumat olivat hieman monimutkaisemmin. Karsinta eteni samalla tavalla kuin edellisvuonna. Karsinnassa oli kaksi komponenttiäänestystä, alueraadit ja pohjola-raati. Alueraatien suosikki oli ollut Marjatta Leppäsen Iltaisin ja pohjola-raadin Aurinko laskee länteen. Näin Suomen lopullisen edustajan päätyi valitsemaan Yleisradion johto, joka luotti pohjola-raadin näkemykseen. Karsinnassa eniten pisteitä keräsi kuitenkin Iltaisin ja myös voittajalle maksettu säveltäjän palkinto maksettiin kappaleen säveltäjälle. Kieltämättä Marjatta Leppästä on hieman syrjitty Suomen karsinnoissa, hänhän oli laulanut Suomen karsinnassa voittokappaleen jo vuonna 1963 eli on kaksi kertaa esittänyt Suomen karsinnan voittaneen kappaleen mutta ei ole koskaan päässyt edustamaan Suomea.

Napolissa Klimenko jäikin nollapisteille, mikä totta kai sai suomalaiset jälleen muistelemaan karsinnan menetettyjä mahdollisuuksia. Molemmat karsinnassa jo mainitut hävinneet kappaleet olisivat luultavasti tuoneet Suomelle parempaa menestystä. Myöhemmin Klimenko on kuitenkin muistellut, että tuohon aikaan oli suuri kunnia jo saada edustaa Suomea venäläisenä. Tässä vaihreessa pääsen taas näyttämään joskus kummallista musiikkimakuani, sillä minusta Aurinko laskee länteen on ihan kaunis laulu, varsinkin vaskipuhallinosuus. Ehdottomasti tämä on ainakin paras Suomen kolmesta nollapisteviisusta. Onhan kappale silti melko slaavilainen länsieurooppalaiseen kilpailuun, mutta jos intervision laulukilpailua olisi järjestetty jo tuolloin, olisi tässä voinut olla Suomelle kelpo edustaja sinne. Kuitenkin väärä laulu voitti, ja suurin syy tuohon löytyi tuon vuoden voittajasta...

Suomen karsintakilpailijat:

Sija	Esittäjä	Kappale	Pisteet
1.	Marjatta Leppänen	Iltaisin	210 p.
2.	Viktor Klimenko	Aurinko laskee länteen	195 p.
3.	Katri Helena	Minne tuuli kuljettaa	186 p.
4.	Kai Lind	Mon amie, mon amour	133 p.
5.	Ritva Mustonen	Lapin taikarummut	93 p.
6.	Eero & Jussi	Tahdon saaren	84 p.

Semifinaalissa pudonneet:

Esittäjä	Kappale
Pentti Lasanen	Vanha kunnon dixieland
Vieno Kekkonen	Pavane itkevälle neidolle
Carola	Ge mig en grabb
Tamara Lund	Ota tai jätä

Voittaja: Luxembourg, France Gall - Poupee de cire, poupee de son

Kun vuoden 1965 kansainvälinen loppukilpailu oli ratkennut, suomalaisilla oli tapana jopa sanoa, että Luxembourg voitti Katri Helenan euroviisuehdokkaalla. Ovathan kappaleet toki samanlaisia, mutta kyllä silti minusta tuo on hieman liioitellusti sanottu. Kuitenkin, Poupee de cire, poupee de son oli euroviisuille aivan uudenlainen voittaja. Ensimmäistä kertaa voittaja oli nopea popbiisi, mikä monien mielestä toi kisaa vuosikymmeniä ajassa eteenpäin. Tälläkin kertaa voittaja oli myös kaupallinen menestys, joka nousi listoilla top-5:n ympäri Länsi-Eurooppaa.

Tuona vuonna uudistus oli selvästi todella tervetullut Eurovision laulukilpailulle, sillä myös toisiksi sijoittunut Ison Britannian I belong oli vauhdikas popbiisi. En kuitenkaan kuule tässä kappaleessa samanlaista kaupallista potentiaalia kuin voittajassa, mistä jotain kertoo jo se, että se ei menestynyt edes Isossa Britanniassa kaupallisesti yhtä hyvin kuin voittajassa. Itse olen tuolta vuodelta valinnut suosikikseni Italian tunnelmallisen balladin Se piangi, se ridi, mutta kuten jo sanottu, uudistus oli tuossa vaiheessa tervetullut kisalle, oikea laulu voitti.

Triviaa:
*Euroviisut olivat pitkään tunnettuja säännöstä, jonka mukaan kappaleet pitää esittää maiden omilla kielillä. Tuohon asti sitä oli pidetty itsestäänselvyytenä, mutta nyt Ruotsi esitti edustuskappaleensa Absent friends kokonaan englanniksi, tämän jälkeen kielisääntö kirjattiin.
*Iso-Britannia sijoittui peräti toiseksi pelätyltä esiintymispaikalta 2, tämä on kaikkien aikojen korkein tuolta esiintymispaikalta saatu sijoitus.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Alankomaat	Conny Vandenbos	't Is genoeg	Conny Vandenbos	Johnny Holshuyzen	Dolf van der Linden	11.	5
2.	Iso-Britannia	Kathy Kirby	I belong	Peter Lee Sterling	Phil Peters	Eric Robinson	2.	26
3.	Espanja	Conchita Bautista	Qué bueno, qué bueno	Antonio Figueroa Egea	Antonio Figueroa Egea	Adolfo Ventas Rodríguez	15.=	0
4.	Irlanti	Butch Moore	Walking the streets in the rain	Teresa Conlon, George Prendergast, Joe Harriga	Teresa Conlon, George Prendergast, Joe Harriga	Gianni Ferrio	6.	11
5.	Saksa	Ulla Wiesner	Paradies, wo bist du?	Barbara Kist, Hans Blum	Barbara Kist, Hans Blum	Alfred Hause	15.=	0
6.	Itävalta	Udo Jürgens	Sag ihr, ich lass sie grüssen	Udo Jürgens	Frank Bohlen	Gianni Ferrio	4.	16
7.	Norja	Kirsti Sparboe	Karusell	Jolly Kramer-Johansen	Jolly Kramer-Johansen	Øivind Bergh	13.=	1
8.	Belgia	Lize Marke	Als het weer lente is	Jef van den Berg	Jaak Dreesen	Gaston Nuyts	15.=	0
9.	Monaco	Marjorie Noël	Va dire à l'amour	Raymond Bernard	Jacques Mareuil	Raymond Bernard	9.	7
10.	Ruotsi	Ingvar Wixell	Absent friends	Dag Wirén	Alf Henriksson	William Lind	10.	6
11.	Ranska	Guy Mardel	N'avoue jamais	Guy Mardel	Françoise Dorin	Franck Pourcel	3.	22
12.	Portugali	Simone de Oliveira	Sol de Inverno	Carlos Nóbrega e Sousa	Jerónimo Bragança	Fernando de Carvalho	13.=	1
13.	Italia	Bobby Solo	Se piangi, se ridi	Gianni Marchetti, Roberto Satti	Mogol, Roberto Satti	Gianni Ferrio	5.	15
14.	Tanska	Birgit Brüel	For din skyld	Jørgen Jersild	Poul Henningsen	Arne Lamberth	7.	10
15.	Luxemburg	France Gall	Poupée de cire, poupée de son	Serge Gainsbourg	Serge Gainsbourg	Alain Goraguer	1.	32
16.	Suomi	Viktor Klimenko	Aurinko laskee länteen	Toivo Kärki	Reino Helismaa	George de Godzinsky	15.=	0
17.	Jugoslavia	Vice Vukov	Čežnja	Julio Marić	Žarko Roje	Radivoj Spasić	12.	2
18.	Sveitsi	Yovanna	Non, à jamais sans toi	Bob Calfati	Jean Charles	Mario Robbiani	8.	8

Koko kilpailutapahtuma

1966

Villa Louvigny, Luxemburg
Lauantai 5. maaliskuuta

Vuonna 1966 viisut olivat jälleen Luxemburgissa, ja tällä kertaa aivan uudella luonteella. Edellisvuoden voittajan innoittamana paino oli tällä kertaa huomattavasti modernimmassa, nopeatempoisemmassa iskelmässä ja popissa. Myös muutama muukin modernilta tuntunut tekijä nähtiin ensimmäistä kertaa tuolloin. Tanska toi viisulavalle ensimmäiset tanssijat (kohta 1:27 alkaen), Norjan Åse Kleveland taas esiintyi viisuhistorian ensimmäisenä naisena housut jalassa, tuota ennen kaikki olivat käyttäneet mekkoja.

Suomen edustaja: Ann-Christine Nyström – Playboy, sija jaettu 10./18., 7 p.

Myös Suomen edustajassa näkyivät uudet ajat viisuissa. Edustussävelmä oli pirteä pop, joka onkin Suomessa jäänyt ikivihreäksi. Monet viisuharrastajat ovat pitäneet kappaletta Suomen 1960-luvun parhaana euroviisuna.

Siksi nyt onkin hieman rohkea veto esittää yleisen mielipiteen vastainen näkemys. Suomen karsinnassa, josta sekaannusta herättänyt pohjola-raati oli nyt poistettu, olisi ollut parempiakin vaihtoehtoja. Karsinnassa toiseksi sijoittunut Laila Kinnusen Muistojen bulevardi on varsin tyylikkään kaunis balladi, jolla olisi varmasti ollut saumat erottua edukseen Luxemburgissa. Myös kolmanneksi sijoittunut Viktor Klimenkon Vieras rakastettuni on – ainakin Laila Kinnusen levyttämässä versiossa – varsin kaunis kappale joka myös olisi voinut erottua edukseen. Missään nimessä voittajakaan ei kuitenkaan ollut huono, joten todettakoon, että ihan hyvä mutta ei paras voittajavalinta.

Kansainvälisissä viisuissa Suomen kappaleen johti nyt ensimmäistä kertaa suuri suomalainen kapellimestarilegenda, 22 kertaa Suomen euroviisun johtanut Ossi Runne. Ann-Hristine on myöhemmin muistellut, että hän oli vähän ennen kisaa kysynyt Ossilta, mitä tehdä, jos hän unohtaisi sanat, mihin Ossi oli tyynen rauhallisesti vastannut, että laula mitä mieleen tulee, ei kukaan kuitenkaan ymmärrä suomea. Suomen sijoituksesta taas voidaan sanoa, että se tuli todella pohjoismaisella yhteistyöllä. Vuonna 1966 pisteidenlaskussa oli ensi kertaa havaittavissa myöhemmin surullisen kuuluisaksi tullutta naapuriäänestystä, ja varsinkin pohjoismaat äänestivät todella mielellään toisiaan. Suomen 7 pisteestä kolme tuli Norjalta ja Tanskalta ja yksi Alankomailta. Kovin paljoa oikeasti biisillä ansaittuja pisteitä Suomi ei siis tainnut saada.

Suomen karsintakilpailijat:

Esittäjä	Kappale	1. kierroksen pisteet	2. kierroksen pisteet
Ann-Christine Nyström	Playboy	22 p.	45 p.
Laila Kinnunen	Muistojen Bulevardi	20 p.	29 p.
Viktor Klimenko	Vieras Rakastettuni	20 p.	25 p.
Lasse Mårtenson	Ken hän on?	13 p.
Carola	Meren laulu	11 p.
Tamara Lund	Märkää asfalttia	8 p.
Marjatta Leppänen	Aamuyön tanssi	8 p.
Danny	Pieni sana	5 p.
Ilkka Rinne	Syysromanssi	1 p.

Voittaja: Itävalta, Udo Jürgens – Merci, chérie

Poppitoisessa kisassa herkkä balladi tosiaan erottui edukseen. Itävallan samettiääninen Udo Jürgens edusti maata jo kolmatta vuotta putkeen, ja toi herkällä pianoballadilla maalle melko selvän voiton. Voittaja oli menestysiskelmä omassa maassaan,  mutta tällä kertaa kansainvälinen menestys jäi uupumaan. Mutta olihan niiden balladienkin hyvä muistuttaa olemassaoloistaan.

Olisiko vuodelta löytynyt parempia voittajakandidaatteja? Toiseksi sijoittunut Ruotsin Nygammal vals ei ainakaan olisi ollut yleiseurooppalaisesti suositumpi voittaja, sillä kappaleen menestys perustui lähes vain pohjoismaiseen yhteistyöhön, sen saamista 16 pisteestä 15 tuli kolmen muun pohjoismaan täysien viiden pisteen muodossa. Toinen sija onkin myöhemmin euroviisujen suurmaaksi nousseelle Ruotsille todellinen harvinaisuus, maa on voittanut euroviisut kuudesti ja ollut kolmas kuudesti, mutta toiseksi maa on sijoittunut vain tuon yhden kerran.

Kolmanneksi tullut Norjan balladi Intet er nytt under solen, jota itse pidän vuoden parhaana, keräsikin jo yleiseurooppalaisemmin kannatusta. Myös Espanjan jylhän vahva balladi Yo soy aquel on todellinen klassikkokappale Espanjassa. Todetaan siis, että hyvä, että balladi voitti, mutta parempiakin balladivoittajaehdokkaita olisi ollut.

Triviaa:
*Ilmeisesti ranskankieliset balladit olivat jääneet hetkeksi pois muodista, aina ennen viiden kärkeen päässyt Ranska jäi nyt 16. sijalle kappaleella Chaz nous, joka muistutti kovin Ranskan aiempia menestysviisuja.
*Myös Ison Britannian menestysputki sai hetken notkahduksen, ainoata kertaa aikavälillä 1959-1977 Iso-Britannia jäi kärkinelikon ulkopuolelle.
*Alankomaita edustanut Milly Scott oli viisuhistorian ensimmäinen tummaihoinen solisti ja käytti viisuhistorian ensimmäisenä kilpailijana kädestä pidettävää mikrofonia.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Saksa	Margot Eskens	Die Zeiger der Uhr	Walter Dobschinski	Hans Bradtke	Willy Berking	10.=	7
2.	Tanska	Ulla Pia	Stop, mens   legen er go’	Erik Kåre	Erik Kåre	Arne Lamberth	14.	4
3.	Belgia	Tonia	Un peu de poivre, un peu de sel	Paul Quintens	Phil van Cauwenbergh	Jean Roderes	4.=	14
4.	Luxemburg	Michèle Torr	Ce soir je t’attendais	Bernard Kesslair	Jacques Chaumelle	Jean Roderes	10.=	7
5.	Jugoslavia	Berta Ambroz	Brez besed	Mojmir Sepe	Elza Budau	Mojmir Sepe	7.=	9
6.	Norja	Åse Kleveland	Intet er nytt under solen	Arne Bendiksen	Arne Bendiksen	Øivind Bergh	3.	15
7.	Suomi	Ann-Christine Nyström	Playboy	Ossi Runne	Ossi Runne	Ossi Runne	10.=	7
8.	Portugali	Madalena Iglesias	Ele e ela	Carlos Canelhas	Carlos Canelhas	Jorge Costa Pinto	13.	6
9.	Itävalta	Udo Jürgens	Merci chérie	Udo Jürgens	Udo Jürgens	Hans Hammerschmid	1.	31
10.	Ruotsi	Lill Lindfors & Svante Thuresson	Nygammal vals	Bengt Arne Wallin	Björn Lindroth	Gert Ove Andersson	2.	16
11.	Espanja	Raphael	Yo soy aquél	Manuel Alejandro	Manuel Alejandro	Rafael de Ibarbia Serra	7.=	9
12.	Sveitsi	Madeleine Pascal	Ne vois-tu pas?	Pierre Brenner	Roland Schweizer	Jean Roderes	6.	12
13.	Monaco	Tereza	Bien plus fort	Gérard Bourgeois	Jean-Max Rivière	Alain Goraguer	17.=	0
14.	Italia	Domenico Modugno	Dio come ti amo	Domenico Modugno	Domenico Modugno	Angelo Giacomazzi	17.=	0
15.	Ranska	Dominique Walter	Chez nous	Claude Carrère	Jacques Plante	Franck Pourcel	16.	1
16.	Alankomaat	Milly Scott	Fernando en Philippo	Kees de Bruyn	Gerrit den Braber	Dolf van der Linden	15.	2
17.	Irlanti	Dickie Rock	Come back to stay	Rowland Soper	Rowland Soper	Noel Kelehan	4.=	14
18.	Iso-Britannia	Kenneth McKellar	A man without love	Cyril Ornadel	Peter Callander	Harry Rabinowitz	9.	8

Koko kilpailutapahtuma

1967

Wiener Hofburgin suuri juhlasali, Wien, Itävalta
Lauantai 8. huhtikuuta

Vuoden 1967 euroviisut järjestettiin musiikin pääkaupungiksikin kutsutussa Wienissä valtavan Hofburgin linnan suuressa juhlasalissa, jota oli totuttu käyttämään lähinnä klassisen musiikin konserttisalina viihdemusiikkikilpailun sijaan. Samassa rakennuskompleksissa sijaitsi myös esimerkiksi Itävallan presidentin virka-asunto. Tanska jäi tuolloin viisuista tauolle, jota kesti yli vuosikymmenen eikä uusia maita tullut mukaan, joten ensimmäistä kertaa euroviisujen osallistujamaamäärä laski edellisvuodesta. Pohjoismaiden edellisen vuoden kritisoidun äänestyskäyttäytymisen vuoksi siirryttiin takaisin vanhaan äänestysjärjestelmään, jokaisessa maassa kokoontui kymmenhenkinen raati, joka jäsenistä jokainen antoi yhden äänen omalle ykkössuosikilleen.

Suomen edustaja: Fredi – Varjoon – suojaan, sija jaettu 12./17., 3 p.

Kappaleen nimi Varjoon – suojaan ei ehkä tuo monillekaan nykyajan suomalaisille mieleen mitään. Se onkin nykyisin Suomen edustusviisuista unohdetuimmasta päästä. Vuoden 196e edustajamme Lasse Mårtensonin sävellys sijoittuikin Wienissä heikommalle puolelle mutta ei aivan viimeiseksi, eli niille unohdetuimmille sijoille.

Mutta olisiko Suomen karsinnoissa ollut tarjolla parempaa? Ensinkin voidaan todeta, että todellisia ikivihreitä ei noista karsinnoista jäänyt elämään. Karsinta pidettiin avoimena sävellyskilpailuna, johon lähetetyistä kappaleista kahdeksan valittiin finaaliin. Neljä solistia sai kukin kaksi laulua esitettäväkseen. Toiseksi karsinnassa sijoittunut Dannyn esittämä Sua kutsun Maarit on mielestäni ihan kaunis laulu, mutta epäilenpä, olisiko siinä mahdollisuudet nousta kenenkään ykkössuosikiksi eli äänen saajaksi Wienin viisuissa. Sen sijaan tyrkyllä myös ollut Laila Kinnusen esittämä Revontuli kuulostaa ihan mielenkiintoiselta lappalaiseksotiikalta, ja ehkä sillä olisi voitu saada pari ääntä enemmän kuin viisuihin lähetetyllä sävelmällä. En kuitenkaan usko, että millään karsintakappaleista olisi voitu sijoittua Wienissä kärkisijoille, joten kovin suurta oikeusmurhaa ei noissa karsinnoissa käynyt.

Mainittakoon silti, että euroviisuedustuksella oli kuitenkin yhdellä tavalla merkittävä vaikutus Fredille. Tuohon asti folk-Fredinä tunnettu solisti on Wienin viisuedustuksen jälkeen tunnettu iskelmälaulajana, jollaisena hän itse on enemmän halunnut olla tunnettu.

Suomen karsintakilpailijat:

Esittäjä	Kappale	1. kierroksen pisteet	2. kierroksen pisteet
Fredi	Varjoon – suojaan	30 p.	45 p.
Danny	Sua kutsun, Maarit	20 p.	36 p.
Fredi	Oi tuntematon	18 p.	27 p.
Danny	Keskiyöllä	17 p.
Laila Kinnunen	Unohdusta ei ole	10 p.
Laila Kinnunen	Revontuli	8 p.
Marion Rung	Goodbye	5 p.
Marion Rung	Kesän laulu	0 p.

Voittaja: Iso-Britannia, Sandie Shaw – Puppet on a string

Euroopan ehdottomasti suurin musiikkiteollisuusmaa Iso-Britannia oli jo viidesti sijoittunut kilpailussa toiseksi, joten kyllä maan oli jo ansaittua nousta kerrankin tuosta vielä sijaa ylemmäs. Ja edustajakin oli tuolla mitä mainioin, aikansa suosituimpiin poplaulajiin lukeutunut Sandie Shaw voitti kisan täydellä ylivoimalla saaden yli kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin toisiksi tullut. Viisuvoittaja oli myös kaupallinen menestys ja nousi kahdeksassa maassa listaykköseksi.

Totta kai kisalle saatiin mitä mainioin voittaja, mutta käydäänpä läpi muutama muukin kappale, jonka voitto ei olisi ollut mikään farssi. Luxemburgia edusti 17-vuotias Vicky Leandros, jonka näppärä, hitaasti kasvava Lamour est bleu on tuon vuoden oma suosikkini ja sijoittui kisassa kunniakkaalle neljännelle sijalle, vaikka se esitettiin pelätyltä esiintymispaikalta 2. Todellinen menestys siitä tuli kuitenkin Paul Mauriatin levyttämänä instrumentiaaliversiona, joka nousi aina Yhdysvaltojen Billboard-listan ykköseksi. Spoilaan tässä nyt sen verran, että kyllä Vicky Leandrosistakin vielä viisuvoittaja tuli, joten ei hänen tällä olisi ollut itsensäkään kannalta välttämätöntä voittaa viisuja. Ja toinen hyvä voittajaballadi olisi ollut Toiseksi sijoittunut Irlannin tyylikäs If I could choose. Mutta jos voittajan oli oltava pirteä popviisu, oli tähän Iso-Britannia ehdottomasti paras vaihtoehto.

Triviaa:
*Sveitsin edustussävelmä Quel cœur vas-tu briser? on ainoa tuolloin käytössä olleella pisteytysjärjestelmällä nolla pistettä saanut euroviisu.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Alankomaat	Thérèse Steinmetz	Ring-dinge-ding	Johnny Holshuyzen	Gerrit den Braber	Dolf van der Linden	14.=	2
2.	Luxemburg	Vicky	L'amour est bleu	André Popp	Pierre Cour	Claude Denjean	4.	17
3.	Itävalta	Peter Horten	Warum es hunderttausend Sterne gibt	Kurt Peche	Karin Bognar	Johannes Fehring	14.=	2
4.	Ranska	Noëlle Cordier	Il doit faire beau là-bas	Hubert Giraud	Pierre Delanoë	Franck Pourcel	3.	20
5.	Portugali	Eduardo Nascimento	O vento mudou	Nuno Nazareth Fernandes	João Magalhães Pereira	Armando Tavares Belo	12.=	3
6.	Sveitsi	Géraldine	Quel cœur vas-tu briser?	Daniel Faure	Gérard Gray	Hans Möckel	17.	0
7.	Ruotsi	Östen Warnerbring	Som en dröm	Curt Petterson, Marcus Österdahl	Patrice Hellberg	Mats Olsson	8.=	7
8.	Suomi	Fredi	Varjoon – suojaan	Lasse Mårtenson	Alvi Vuorinen	Ossi Runne	12.=	3
9.	Saksa	Inge Brück	Anouschka	Hans Blum	Hans Blum	Hans Blum	8.=	7
10.	Belgia	Louis Neefs	Ik heb zorgen	Paul Quintens	Phil van Cauwenbergh	Francis Bay	7.	8
11.	Iso-Britannia	Sandie Shaw	Puppet on a string	Bill Martin, Phil Coulter	Bill Martin, Phil Coulter	Kenny Woodman	1.	47
12.	Espanja	Raphael	Hablemos del amor	Manuel Alejandro	Manuel Alejandro	Manuel Alejandro	6.	9
13.	Norja	Kirsti Sparboe	Dukkemann	Tor Hultin	Ola B. Johannessen	Øivind Bergh	14.	2
14.	Monaco	Minouche Barelli	Boum-badaboum	Serge Gainsbourg	Serge Gainsbourg	Aimé Barelli	5.	10
15.	Jugoslavia	Lado Leskovar	Vse rože sveta	Urban Koder	Milan Lindič	Mario Rijaveć	8.=	7
16.	Italia	Claudio Villa	Non andare più lontano	Gino Mescoli	Vito Pallavicini	Giancarlo Chiaramello	11.	4
17.	Irlanti	Sean Dunphy	If I could choose	Michael Coffey	Wesley Burrowes	Noel Kelehan	2.	22

Koko kilpailutapahtuma

1968

Royal Albert hall, Lontoo, Iso-Britannia
Lauantai 6. huhtikuuta

Vuoden 1967 viisuista oli vain noin vuosi, mutta kuitenkin nämä kisat näyttävät nykykatsojan näkökulmasta vuosikymmeniä edeltäjiään modernimmilta. Säännöt pysyivät samoina eikä kappaleiden tyyli muuttunut, mutta nyt BBC lähetti euroviisut ensimmäistä kertaa värilähetyksenä.
Kilpailun juonsi jo kolmatta kertaa BBC:n vakiojuontaja Katie Boyle. Isäntäareena taas oli siihen mennessä ylivoimaisesti suurin. Royal Albert hall veti yleisöä jo 7000 kappaletta.

Suomen edustaja: Kristina Hautala – Kun kello käy, sija jaettu 16./17., 1 p.

Vuonna 1968 Suomen karsinta oli aivan uudella tavalla koko kansan kilpailu. Jälleen kuka tahansa pääsi lähettämään ehdotuksensa karsinnan avoimeen sävellyskilpailuun, mutta nyt myös valitsemaan voittajaa. Suomen edustaja valittiin postikorttiäänestyksellä, jossa kukin äänestäjä pisteytti mielestään kolme parasta laulua kaavalla 3-2-1. Yleisradiolle saapuikin mukavat 75 000 postikorttia.

Voittajan kanssa käytiin läpi kaava, joka on sittemmin toistunut valitettavan monta kertaa. Ensi kertaa Suomi oli jonkinlainen ennakkosuosikki, ja myös Suomen ulkopuolella lehdistö veikkaili Suomelle korkeaa sijoitusta. Kuitenkin pisteidenlaskussa toteutunut lopputulos ei ollut aivan tätä, Suomi sijoittui yhdellä pisteellä jaetulle viimeiselle sijalle.

Miksi näin kävi? Sanoisin, että tähän vaikutti suuresti äänestysjärjestelmä, joka oli Suomen viisulle epäedullinen. Minusta ei ole yhtään toiveajattelua uskoa, että Suomi saattoi olla hyvinkin monen tuomarin mielestä ihan kiva, mutta tuolloisella äänestysjärjestelmällä kukin tuomari antoi yhden äänen suosikilleen. Näin ollen vuoden 1968 äänestysmenetelmä mittasi sitä, kuinka monen ykkössuosikiksi mikäkin esitys saattoi nousta. Luulisin, että millä musiikkimaulla tahansa tuon vuoden kilpailijoista löytyy jotakin, josta pitää vielä enemmän; pahimpana esimerkkinä voisi jopa sanoa, että Saksan viisu Ein Hoch der Liebe teki saman kuin Suomi, mutta paremmin.

Olisiko karsinnasta voinut valita paremmin? Kansan keskuudessa karsintakappaleista luultavasti ikivihrein on Aarno Ranisen On hetki, mutta ilmeisesti liian suomalaisena pidettyä kappaleitta ei haluttu kansainväliseen kilpailuun, sillä postikorttiäänestyksessä se jäi kolmanneksi. No, ehkä tällä pohjoismaisella balladilla olisi voinut saada Ruotsilta ja Norjalta yhteensä yli yhden äänen. Ehkä myös Irina Milanin Pois kuihtuu ruusu kaunein olisi voinut kerätä muutamia ääniä. Tuskinpa mikään karsintakappaleista olisi kuitenkaan päässyt mediaanin paremmalle puolelle, joten todetaan valinta ihan mukiinmeneväksi.

Suomen karsintakilpailijat:

Sija	Esittäjä	Kappale	Pisteet
1.	Kristina Hautala	Kun kello käy	159 667 p.
2.	Johnny	Kissankellojen aikaan	113 067 p.
3.	Aarno Raninen	On hetki	60 279 p.
4.	Irina Milan	Pois kuihtuu ruusu kaunein	51 697 p.
5.	Inga Sulin	Niin kuin jokainen	ei tiedossa
6.	Anki Lindqvist	Sanoja kuulemaan jään	ei tiedossa

Voittaja: Espanja, Massiel – La la la

Suomalaiset eivät tosiaan olleet ainoita, joille vuoden 1968 tulos oli pettymys. Isäntämaata edusti maansa supertähti Cliff Richard, joka on kiistatta yksi nimekkäimmistä euroviisuihin osallistuneista artisteista koskaan. Luonnollisesti isäntämaassa oltiin lähes varmoja voitosta, ja isäntämaan teini-idolin myötä myös euroviisujen luonne kävi entistä nuoremmaksi, kun ensimmäistä kertaa yleisössä oli kirkuvia teinityttöjä kannustamassa suosikkiaan. Ja kun Cliff oli saanut Congratulations-viisunsa päätökseen, kotiyleisö luuli jo voittaneensa.

Mutta pisteidenlaskussa tapahtuikin jotain outoa. Iso-Britannia ei mennytkään heti selvään johtoon. Maa kyllä johti äänestystä huomattavan osan ajasta, mutta kun äänestys oli saatu päätökseen, oli Iso-Britannia toisella sijalla 28 pisteellä. Voittaneen Espanjan pistemäärä taas oli 29.

Ja millainen oli voittokappale? Voittokappaleen kertosäe oli pelkkää la-tavun toistoa. Varsinkin brittiläinen media tyrmäsi tuloksen täysin, ja vaikka voittanut Massiel otettiin Espanjassa vastaan kansallissankarina, jäi kansainvälinen menestys uupumaan täysin. Tuohon asti euroviisujen maine, kunnia ja suosio olivat kasvaneet vuosi vuodelta, mutta nyt ensimmäistä kertaa kilpailun uskottavuutta alettiin epäillä vahvasti. Tälle yllättävälle tulokselle löydettiin myöhemmin raadollinen selitys. Ilmeisesti Espanjan diktaattori Fransisco Franco oli halunnut viisuvoiton maalleen ja onnistunut ostamaan ääniä. Kun huomioidaan voiton niukkuus, luultavasti rehellisellä äänestyksellä Iso-Britannia olisi voittanut.

Totta kai Cliff olisi ollut parempi voittaja kuin Massiel ja luultavasti kaupallista menestystä ajatellen paras valinta, mutta ainitaan vielä pari muuta kappaletta. Kahden nopean viisun sijoittuessa kärkikaksikkoon kolmannen ja neljännen sijan saivat Ranskan ja Irlannin tunteikkaat balladit La source ja Chance of a lifetime. Sandie Shawin voiton jälkeen näillä olisi voinut taas muistuttaa euroviisuinstituutiota balladien olemassaolosta, ja Ranskan viisunhan esitti vuoden 1962 voittaja Isabelle Aubret, jonka tämänkertaisesta viisusta minä pidän huomattavasti enemmän. No, olisihan Cliff Richardille aateloinnin ja viidellä vuosikymmenellä singlen brittilistan ykkössijalle saamisen ohella viisuvoitto ollut komea meriitti uralla.

Triviaa:
*Euroviisut televisioitiin nyt ensi kertaa Euroopan ulkopuolella Tunisiassa.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Portugali	Carlos Mendes	Verão	Pedro Vaz Osório	José Alberto Diogo	Joaquim Luís Gomes	11.=	5
2.	Alankomaat	Ronnie Tober	Morgen	Joop Stokkermans	Theo Strengers	Dolf van der Linden	16.=	1
3.	Belgia	Claude Lombard	Quand tu reviendras	Jo van Wetter	Roland Dero	Henri Segers	7.=	8
4.	Itävalta	Karel Gott	Tausend Fenster	Udo Jürgens	Walter Brandin	Robert Opratko	13.=	2
5.	Luxemburg	Chris Baldo & Sophie Garel	Nous vivrons d'amour	Carlos Leresche	Jacques Demarny	André Borly	11.=	5
6.	Sveitsi	Gianni Mascolo	Guardando il sole	Aldo D'Addario	Sanzio Chiesa	Mario Robbiani	13.=	2
7.	Monaco	Line & Willy	À chacun sa chanson	Jean-Claude Oliver	Roland Valade	Michel Colombier	7.=	8
8.	Ruotsi	Claes-Göran Hederström	Det börjar verka kärlek, banne mej	Peter Himmelstrand	Peter Himmelstrand	Mats Olsson	5.	15
9.	Suomi	Kristina Hautala	Kun kello käy	Esko Linnavalli	Juha Vainio	Ossi Runne	16.=	1
10.	Ranska	Isabelle Aubert	La source	Daniel Faure	Henri Djian, Guy Bonnet	Alain Gorauger	3.	20
11.	Italia	Sergio Endrigo	Marianne	Sergio Endrigo	Sergio Endrigo	Giancarlo Chiaramello	10.	7
12.	Iso-Britannia	Cliff Richard	Congratulations	Bill Martin, Phil Coulter	Bill Martin, Phil Coulter	Norrie Paramor	2.	28
13.	Norja	Odd Børre	Stress	Tor Hultin	Ola B. Johannessen	Øivind Bergh	13.=	2
14.	Irlanti	Pat McGeegan	Chance of a lifetime	John Kennedy	John Kennedy	Noel Kelehan	4.	18
15.	Espanja	Massiel	La la la	Manuel de la Calva, Ramón Arcusa	Manuel de la Calva, Ramón Arcusa	Raphael Ibarbia	1.	29
16.	Saksa	Wenche Myhre	Ein hoch der Liebe	Horst Jankowski	Carl J. Schäuble	Horst Jankowski	6.	11
17.	Jugoslavia	Luči Kapurso & Hamo Hajdarhodžić	Jedan dan	Đelo Jusić, Stipica Kalogjera	Stijepo Stražičić	Miljenko Prohaska	7.=	8

Koko kilpailutapahtuma

1969

Teatro real, Madrid, Espanja
Lauantai 29. maaliskuuta

Vuoden 1969 tuloksessa oli muutakin kohauttavaa kuin se, mikä ei voittanut. Oli vähintäänkin epäilyksiä herättävää, miten Francon diktatuurin alaisessa Espanjassa järjestetyt viisut sujuisivat. Lopulta kisat saatiin pidettyä yllättävänkin onnistuneesti irrallaan politiikasta, ja vaikka esimerkiksi pohjoismaat olivat suunnitelleet jo yhteistä joukkoboikottia, lopulta vain Itävalta boikotoi viisuja isäntämaan takia.

Vaikka politiikka ei kisassa näkynytkään, itse lopputulos oli saattaa koko kisan ikävään loppuun. Juontaja Laurita Valenzuelan kerrotaan juuri ennen kisaa kysyneen äänestyksen viralliselta valvojalta Clifford Brownilta, mitä tehdä, jos äänestys päättyisi tasapeliin. Tähän Brown oli vastannut, että sellaista ei tapahdu koskaan.

Suomen edustaja: Jarkko & Laura – Kuin silloin ennen, sija 12./16., 6 p.

Edellisvuoden tuloksesta huolimatta Suomen karsinta eteni samalla tavalla kuin vuotta aiemmin. Nyt kappaleille hankittiin kuitenkin huomattavasti nimekkäämmät esittäjät. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että jokainen Suomen karsintaan 1969 osallistunut solisti on joskus edustanut Suomea euroviisuissa.

Postikorttiäänestyksellä Suomen edustajaksi valittiin hieman yllättäen Jarkko & Laura –dueton kepeä charleston Kuin silloin ennen. Ensimmäistä kertaa Suomea edusti duetto, ja Madridin viisulavalla duo esiintyi kepeän rennosti ja tunnelman luomiseksi Jarkko oli sonnustettu olkihattuun ja kävelykeppiin.

Suomi saavutti kisassa kuusi ääntä, mutta jokainen niistä tuli eri maasta eli Suomi oli kerännyt kannatuksensa tasaisesti vähän kaikkialla. Tuloksena 12. sija, joka oli parannusta edellisvuodesta muttei tosiaan huippusuoritus.

Suomen karsinnassa ennakkosuosikki oli kuitenkin ollut Katri Helenan Maailman pihamaat, joka todella yllättäen jäi toiseksi. Ja kyllä minun on helppo kuvitella, että tällä olisi voinut saada yli kuusi tuomaria puolelleen, tästä löytyy mahtipontisuutta ja dramatiikkaa. Muilla karsintakappaleilla tuskin olisi ollut kummoisia menestymismahdollisuuksia, joten todetaan, että Katri Helena Madridiin olisi pitänyt lähettää, mutta ei Jarkko & Laurakaan todella huono valinta ollut. Ja vuoden 1969 euroviisuedustusmatkahan toi Jarkon ja Lauran yhteen muutenkin kuin työkavereina, heidät vihittiin pian visujen jälkeen.

Suomen karsintakilpailijat:

Sija	Esittäjä	Kappale	Pisteet
1.	Jarkko ja Laura	Kuin silloin ennen	85 040 p.
2.	Katri Helena	Maailman pihamaat	42 160 p.
3.	Viktor Klimenko	Vaari sirkuksessa	36 880 p.
4.	Laila Kinnunen	Potkis	17 100 p.
5.	Markku Aro	Sanoin	5 260 p.
6.	Marion Rung	Tuntematon sydämeni	1 760 p.

Voittajat: Espanja, Salomé – Vivo cantando / Iso-Britannia, Lulu – Boom-bang-a-bang / Alankomaat, Lenny Kuhr – De troubadour / Ranska, Frida Boccara – Un jour, un enfant

Kun vuoden 1969 äänestys oli saatu päätökseen, oli neljä maata jaetulla ensimmäisellä sijalla. Säännöissä ei sanottu, mitä tuossa tilanteessa tulisi tehdä, joten kaikki neljä julistettiin voittajiksi. Vuoden 1969 tulos on luultavasti kaikkien aikojen kohutuin.

Voittajia olivat Espanjan vauhdikas ralli, Ison Britannian hellyyttely, Alankomaiden kitaraballadi ja Ranskan kasvavan herkkä balladi. Jos voittaja olisi ratkaistu nykyisellä tie-break-säännöllä eli voittaja olisi se, joka oli saanut pisteitä useimmalta eri maalta ja tämän jälkeen olisi vertailtu korkeimpia yksittäisiä pistemääriä, olisi voittaja ollut Ranska. Myös monet viisuasiantuntijat ovat myöhemmin valinneet Ranskan kappaleen voittajista parhaaksi, myös itse olen tuota mieltä. Lisäksi kahden nopean voittajan jälkeen olisi ollut hyvä saada balladi voittoon. Julistan siis kisan moraaliseksi voittajaksi Ranskan.

Triviaa:

*Monacon tuolloin 12-vuotias Jean Jacques on eräs kaikkien aikojen nuorimmista viisuartisteista sekä ensimmäinen viisuartisti, joka ei ollut vielä syntynyt, kun euroviisut kisattiin ensimmäistä kertaa.

Kilpailijat:

järjestys	maa	edustaja	kappale	säveltäjä	sanoittaja	kapellimestari	sija	pisteet
1.	Jugoslavia	Ivan & M's	Pozdrav svijetu	Milan Lentić	Milan Lentić	Miljenko Prohaska	13.=	5
2.	Luxemburg	Romuald	Catherine	Paul Mauriat, André Borgioli	André di Fusco	Augusto Algueró	11.	7
3.	Espanja	Salomé	Vivo cantando	Maria José de Cerato	Aniano Alcalde	Augusto Algueró	1.=	18
4.	Monaco	Jean Jacques	Maman, maman	Jo Perrier	Jo Perrier	Hervé Roy	6.	11
5.	Irlanti	Muriel Day	The wages of love	Michael Reade	Michael Reade	Noel Kelehan	7.=	10
6.	Italia	Iva Zanicchi	Due grosse lacrime bianche	Piero Soffici	Carlo Daiano	Ezio Leoni	13.=	5
7.	Iso-Britannia	Lulu	Boom bang-a-bang	Alan Moorhouse	Peter Warne	Johnny Harris	1.=	18
8.	Alankomaat	Lenny Kuhr	De troubadour	Lenny Kuhr	David Hartsema	Frans de Kok	1.=	18
9.	Ruotsi	Tommy Körberg	Judy, min vän	Roger Wallis	Britt Lindeborg	Lars Samuelson	9.=	8
10.	Belgia	Louis Neefs	Jennifer Jennings	Paul Quintens	Phil van Cauwenbergh	Francis Bay	7.=	10
11.	Sveitsi	Paola del Medico	Bonjour, bonjour	Henry Mayer	Jack Stark	Henry Mayer	5.	13
12.	Norja	Kirsti Sparboe	Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli	Arne Bendiksen	Arne Bendiksen	Øivind Bergh	16.	1
13.	Saksa	Siw Malmkvist	Primaballerina	Hans Blum	Hans Blum	Hans Blum	9.=	8
14.	Ranska	Frida Boccara	Un jour, un enfant	Émile Stern	Eddy Marnay	Franck Pourcel	1.=	18
15.	Portugali	Simone de Oliveira	Desfolhada portuguesa	Nuno Nazareth Fernandes	José Carlos Ary dos Santos	Ferrer Trindade	15.	4
16.	Suomi	Jarkko & Laura	Kuin silloin ennen	Toivo Kärki	Juha Vainio	Ossi Runne	12.	6

Koko kilpailutapahtuma