Tässä blogikirjoitussarjassa tarkoitus on käydä läpi koko viisuhistoria vuosikymmen vuosikymmeneltä ja kirjoittaa jokaisesta vuodesta mietteitä. Tarkoitus on olla nimenomaan analyyttinen viisuhistoriakirjoitus, joten tässä ei tyydytä vain lyömään valmiiksi tunnettuja faktoja tiskiin vaan myös pohtimaan niitä. Käyn läpi ainakin vuoden yleisesti, voittajan, subjektiivisen ja objektiivisen näkemyksen oikeasta voittajavalinnasta sekä Suomen edustajan vuosina, joina Suomi osallistui. Kuten tässä blogikirjoitussarjassa tulee moneen kertaan osoittautumaan, oma henkilökohtainen suosikkini ja objektiivinen arvio siitä, mikä olisi ollut paras mahdollinen voittaja, ei todellakaan aina ole sama. Lisäksi triviafriikkinä pyrin kokoamaan jokaiselta vuodelta myös ainakin muutaman "mielenkiintoisen" turhan trivian.
1956
Teatro Kursaal, Lugano, Sveitsi
Torstai
24. toukokuutaIdea Eurovision laulukilpailuun sai alkunsa vuonna 1955, kun EBU:n jäsenmaiden kokouksessa Monacossa pohdittiin ideoita yhteislähetyksiksi, jossa jokainen osallistujamaa saisi näkyä mukana. Jäsenmaita yhdistävällä lähetyksellä haluttiin yhtenäistää toisen maailmansodan jälkeen hajanaista Eurooppaa, edistää televisioviihteen tasoa, helpottaa taakkaa tehdä televisio-ohjelmia, kun sama ohjelma voitiin lähettää ympäri Eurooppaa sekä myös kannustaa ihmisiä ostamaan uusi joukkoviestintäväline lähettämällä tarpeeksi kiinnostavaa ohjelmaa. Kohdista viimeiselle olikin tarvetta, sillä on esitetty arvio, jonka mukaan noin 5%:lla vuoden 1956 euroviisujen osallistujamaiden väestöstä oli televisiovastaanotin kotonaan kaikkien aikojen ensimmäisten euroviisujen aikaan.
Liiton italialaiset jäsenet ehdottivat jäsenmaiden välistä laulukilpailua, mihin he oilvat saaneet innoitetta Italiassa jo vuodesta 1951 järjestetystä San Remon musiikkifestivaalista. Ideasta innostuneena EBU:n tuonaikainen pääjohtaja, sveitsiläinen Marcel Bezençon lähti ajamaan alun perin kertaluontoiseksi tarkoitettua Eurovision laulukilpailua. Kilpailun viralliseksi tavoitteeksi ilmoitettiin: “Tarkoituksenamme on kannustaa eurooppalaisia säveltäjiä luomaan laadukasta ja omaperäistä kevyttä musiikkia kilpailuttamalla heitä kansainvälisen vertailutuksen kautta.” Mahdollisesti idean merkittävimmän kehittäjän kotimaan vuoksi kilpailu pidettiin Sveitsissä, maan italainkielisellä alueella Luganossa Teatro krusaal -salissa.
Ajoissa kilpailuun ilmoittautui seitsemän maata, Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska, Saksa ja Sveitsi. Mys Iso-Britannia, Itävalta ja Tanska olisivat halunneet mukaan, mutta maat jättivät ilmoittautumisensa myöhässä. Kilpailukappaleita tapahtumassa kuultiin kuitenkin 14, sillä ainoata kertaa euroviisujen historiassa kukin maa sai esittää kaksi kappaletta.
Mitä itse kilpailijoihin tulee, niin vaikka tuohon aikaan rock'n'roll oli juuri lyönyt itsensä läpi Euroopan tyväenluokan keskuudessa, koostui kilpailijakaarti lähes yksinomaan konservatiivisesta iskelmästä. Merkittävän poikkeuksen tähän sääntön tekee toinen Saksan edustuskappaleista, Freddy Quinnin esittämä So geht das jede Nacht muistuttaa todella kovin rock-musiikin läpimurtohittinä pidettyä Rock around the clockia. Lordi siis ei todellakaan tuonut rockia euroviisuihin ensimmäisenä, vaan kaikkien aikojen ensimmäinen rockviisu kuultiin jo kaikkien aikojen ensimmäisessä Eurovision laulukilpailussa.
Itse asiassa kun tuon vuoden kilpailijamaita miettii, niin Saksa on kirkkaasti se maa, jonka kaksi edustuskappaletta poikkesivat eniten toisistaan. Tämä pistää epäilyksen taktikointiin, jos ei tiedä, millainen kappale sopisi kilpailuun, on varsin taktinen veto lähettää kaksi mahdollisimman erilaista edustajaa, jos edustajia saa olla kaksi kappaletta.
Tuon vuoden voittajanvalinta onkin sitten melkoinen mysteeri. Jokainen maa lähetti paikan päälle kaksi tuomaria, ja kilpailukappaleiden jälkeen tuomarit vetäytyivät takahuoneeseen valitsemaan ehdokkaista voittajan. Tästä poikkeuksena kilpailun pienin osallistujamaa Luxemburg halusi säästää osallistumiskuluissa ja niinpä maata tuurasi kaksi sveitsiläistuomaria. Tuon vuoden äänestystavasta ei sitten tiedetäkään mitään. Tuomareiden ohjeistus oli valita kilpailijoista paras, eikä edes tiedetä, valittiinko voittaja neuvottelemalla vai äänestämällä. Lisäksi vain voittaja julkistettiin, muita sijoja ei paljastettu. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin vielä elossa olleita tuomariston jäseniä yritettiin saada muistamaan edes jotain tarkemmista tuloksista, mutta turhaan.
Voittaja: Sveitsi, Lys Assia - Refrain
Voittajanvalinnassa Sveitsillä oli neljällä tuomarillaan yliedustus ja ilmeisesti omaa maata sai äänestää, joten ei ole luultavasti mikään ihme, että voittajaksi ilmoitettiin Sveitsin edustaja. Lys Assia tunnettiin jo etenkin vuoden 1950 hitistään Oh mein Papa ja hän olikin melko kiistatta vuoden 1956 kilpailijoista tunnetuin. Mahdollisesti tästä syystä hän oli myös saanut esittää Sveitsin molemmat kilpailukappaleet. Vuosikymmeniä myhemmin tehdyssä haastettelussa Assia muisteli kuulleensa voittonsa olleen ylivoimainen.
Voittiko oikea laulu? Ensinnäkin voidaan todeta, että tuohon aikaan tapahtuma taidettiin nähdä vielä enemmän iskelmäfestivaalina kuin -kilpailuna, ja jotain äänestyksen vakavuudesta kertonee se, että tuomaristossa Luxemburgin raatia sai tuurata kaksi sveitsiläistuomaria. Lys Assia oli kuitenkin vuoden kilpailijoista ehdottomasti tunnetuin ja olihan Refrainkin kieltämättä moniosainen iskelmä, joka sisälsi niin vahvan torvi-intron, tunnelmallisen säkeistön sekä mahtipontisen lopetuksen. Objektiivisesti ajateltuna voittajavalintaa voi siis pitää varsin hyvänä.
Subjektiivisesti ajateltuna olen valinnut tuolta vuodelta suosikikseni jo mainitun Saksan So geht das jede Nachtin, mutta ehkä rockviisu kaikkien aikojen ensimmäisenä viisuvoittajana olisi hieman sotinut tapahtuman alkuperäistä ideaa vastaan.
Triviaa
*Vuoden juontaja Lohengrin Filipello on kaikkien aikojen ainoa euroviisut yksin juontanut mies.
*Vuosi on englannin kielen ylivallan vastustajien suosikkivuosi, tuon vuoden viisulähetys on nimittäin kaikkien aikojen ainoa kansainvälinen viisulähetys, jossa ei kuulla sanaakaan englantia.
Kilpailijat:
| järjestys | maa | edustaja | kappale | säveltäjä | sanoittaja | kapellimestari | sija | pisteet |
| 1. | Alankomaat | Jetty Paerl | De Vogels van Holland | Cor Lemaire | Annie M. G. Schmidt | Fernando Paggi | - | - |
| 2. | Sveitsi | Lys Assia | Das alte Karussell | Georg Benz Stahl | Georg Benz Stahl | Fernando Paggi | - | - |
| 3. | Belgia | Fud Leclerc | Messieurs les noyés de la Seine | Jean Miret, Jacques Say | Robert Montal | Léo Souris | - | - |
| 4. | Saksa | Walter Andreas Schwarz | Im Wartesaal zum großen Glück | Walter Andreas Schwarz | Walter Andreas Schwarz | Fernando Paggi | - | - |
| 5. | Ranska | Mathé Altéry | Le temps perdu | André Lodge | Rachèle Thoreau | Franck Pourcel | - | - |
| 6. | Luxemburg | Michèle Arnaud | Ne crois pas | Christian Guitreau | Christian Guitreau | Jacques Lassry | - | - |
| 7. | Italia | Franca Raimondi | Aprite le finestre | Franca Raimondi | Virgilio Panzuti | Gian Stellari | - | - |
| 8. | Alankomaat | Corry Brokken | Voor goed voorbij | Jelle de Vries | Jelle de Vries | Fernando Paggi | - | - |
| 9. | Sveitsi | Lys Assia | Refrain | Géo Voumard | Émile Gardaz | Fernando Paggi | 1. | - |
| 10. | Belgia | Mony Marc | Le plus beau jour de ma vie | Claude Alix | David Bee | Léo Souris | - | - |
| 11. | Saksa | Freddy Quinn | So geht das jede Nacht | Lothar Olias | Peter Mösser | Fernando Paggi | - | - |
| 12. | Ranska | Dany Dauberson | Il est là | Simone Vallauris | Simone Vallauris | Franck Pourcel | - | - |
| 13. | Luxemburg | Michèle Arnaud | Les amants de minuit | Simone Laurencin | Jacques Lassry | Jacques Lassry | - | - |
| 14. | Italia | Tonina Torrielli | Amani se vuoi | Vittorio Mascheroni | Mario Panzeri | Gian Stellari | - | - |
Koko kilpailutapahtuma (ääninauha, tapahtumasta ei tiettävästi ole tallella muuta kuvamateriaalia kuin voittokappaleen uudelleenesitys)
1957
Hessischer Rundfunkin iso studio, Frankfurt, Saksa
Sunnuntai 3. maaliskuuta
Alun perin kertaluontoiseksi tarkoitettu Eurovision laulukilpailu osoittautui sen verran menestyksekkääksi kokeiluksi, että tapahtuma päätettiin järjestää seuraavana vuonna uudestaan. Olisihan edellisen vuoen kisoihin sitäpaitsi ollut tyrkyllä kolme maata, jotka eivät ilmoittautuneet ajoissa. Kaikkien aikojen toiseen Eurovision laulukilpailuun osallistuivat kaikki Luganon osallistujamaat sekä uusina maina Iso-Britannia, Itävalta ja Tanska. Kilpailukapaleiden määrä kuitenkin laski, sillä nyt kukin maa sai esittää vain yhden kilpailukappaleen.
Toinen vuoden uudistus on julkinen pisteidenlasku, josta on sittemmin tullut erottamaton osa kansainvälistä euroviisufinaalia. Äänestysmenetelmä oli varsin yksinkertainen, jokaisessa maassa kokoontui kymmenhenkinen tuomaristo, jonka jäsenistä jokainen antoi yhden äänen mielestään parhaalle kilpailijalle eikä omaa maata saanut äänestää. Idea oli lainattu Ison Britannian kansallisesta karsinnasta, jossa ympäri maata kokoontuneet kymmenhenkiset alueraadit äänestivät suosikkejaan samalla menetelmällä.
Tuolloin ei vielä tunnettu nykyisin itsestäänselvää voittaja isännöi -periaatetta, vaan kilpailun isännyys myönnettiin Saksalle. Tuolloin jotkut olivat väläytelleet jopa kiertävää isännyyttä, jossa isännintivuorot noudattaisivat samaa säännöllistä sykliä, mutta tämä idea osoittautui vaikeaksi vuosi vuodelta tulevien uusien osallistujamaiden takia. Isäntämaan valintaan saattoi kuitenkin vaikuttaa se, että Saksan edellisvuoden edustuskappaleen Im Wartesaal zum großen Glück oli huhuttu sijoittuneen äänestyksessä toiseksi, ja tavallaan euroviisuisännyyden myöntäminen nähtiin EBU:n taholta kunnian palauttamisena vain 12 vuotta aiemmin toisen maailmansodan hävinneelle Saksalle.
Vuoden kilpailijat koostuivat vielä edellisvuottakin selvemmin konservatiivisesta, tuonkin ajan näkökulmasta vanhahtavasta iskelmästä. Kooste tuon vuoden kisaajista luultavasti tukee tätä näkemystä. Myös äänestys tuntuu nykykatsojan näkökulmasta todella alkeelliselta. Monien maiden äänestyssoittojen voisi äänenlaadun perusteella kuvitella tulevan Australiasta, ja erityisesti Tanskan raadin yhteydenottoyrityksiin liittynyt Hallo, Copenhagen on jäänyt melkoiseksi viisuhistorian lentäväksi lauseeksi.
Voittaja: Alankomaat, Corry Brokken - Net als toen
Tuon vuoden voittaja on vuodelle melkoisen tyypillinen perusiskelmä, ja pohtiessa kysymystä, miksi se voitti, on tarkemmin pohdittavana kysymys, miksi juuri tämä laulu nousi useimman tuomarin ykkössuosikiksi. Kappaleessa on kuitenkin yksi huomiota herättävä elementti, viulisti Brokkenin taustalla. Mielestäni kappaleen huipentumana on loppupuolella koettava viulistin ja koko orkesterin vaihtelu (videolla alkaa kohdassa 3:22). Useimmista muista saman vuoden kappaleista puuttuivat samanlaiset mieleenjäävät huipentumat, joten mahdollisesti tämä helpotti kappaleen mieleenjäävyyttä. Tämä saattaa kuulostaa tekaistulta syyltä, mutta näin tasaväkisten kilpailijoiden joukossa tällaisetkin pienet yksityiskohdat voivat vaikuttaa.
Kenen sitten olisi kuulunut voittaa? Oma henkilökohtainen suosikkini tuolta vuodelta on Itävallan kepeä iskelmä Wohin, kleines Pony?, mutta ilmeisesti olen näkemyksen kanssa aika yksin, sillä kappaleen suosikikseen valitsi vain kaksi brittiläistä ja yksi alankomaalaistuomari, ja kolmella äänellään kappale sijoittui kilpailun viimeiseksi.
Sitten onkin aika esittää objektiivinen näkemys oikeasta voittajavalinnasta. Luultavasti tuon vuoden kappaleista omassa maassaan muistetuin on Tanskan Skibet Skal Sejle I Nat, jonka esitys on osoitus euroviisujen luonteesta alusta alkaen televisioitavaksi tarkoitetusta kilpailusta, esittäjät Birthe Wilke ja Gustav Winckler olivatkin kappaleen teeman mukaisesti pukeutuneet merikapteenin pukuun ja sadetakkiin ja olihan esityskin kieltämättä melkoisen kiihkeä, varsinkin lopussa. Euroviisuhistorian ensimmäinen kohu syntyi, kun Tanskan duetto päätti esityksensä 11 sekuntia kestäneeseen suudelmaan (videossa 3:19-3:30). Tätä pidettiin tuolloin televisioon sopimattomana kiihkeilynä erityisesti konservatiivisissa katolilaisissa maissa. Krista Siegfridsin lesbopusu vuoden 2013 Suomen viisun päätteeksi siis ei suinkaan ollut viisuhistorian ensimmäinen kohusuudelma. On yleistä sanoa, että kohusta huolimatta kappale äänestettiin kolmanneksi, mutta kun otetaan huomioon kappaleen muistettavuus omassa maassaan - ainakin muihin vuoden kilpailijoihin verrattuna - voisi ehkä pikemminkin sanoa, että kohusuudelman vuoksi kappale äänestettiin vasta kolmanneksi.
Olisiko Tanska voittanut kisan ilman suudelmaa? Mahdoton sanoa, mutta jälkiviisaasti todettakoon, että Tanska olisi nyt tarkasteltuna ollut vuoden 1957 euroviisujen objektiivisesti paras voittajavalinta.
Triviaa:
*Vain tunnin ja yhdeksän minuuttia kestänyt kilpailutapahtuma on kaikkien aikojen lyhyin kansainvälinen euroviisulähetys.
*Italian kappale Corde della mia chitarra kesti kokonaiset 5:09 minuuttia ja on kaikkien aikojen pisin euroviisukappale. Tuon jälkeen euroviisuihin pistettiinkin kappaleille kestorajoitus. Ison Britannian kappale All taas kesti vain 1:52 minuuttia ja oli vuoteen 2015 asti kaikkien aikojen lyhyin euroviisu. Vuoteen 2015 asti kaikkien aikojen pisin ja lyhyin euroviisu oli siis esitetty samoissa kisoissa, vieläpä peräkkäisillä esiintymispaikoilla.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Belgia
|
Bobbejaan Schoepen
|
Straatdeuntje
|
Harry Frékin
|
Eric Franssen
|
Willy Berking
|
8.=
|
5
|
2.
|
Luxemburg
|
Danièle Dupré
|
Tant de peines
|
Jean-Pierre Kemmer
|
Jacques Taber
|
Willy Berking
|
4.=
|
8
|
3.
|
Iso-Britannia
|
Patricia Bredin
|
All
|
Reynell Wreford
|
Alan Stranks
|
Eric Robinson
|
7.
|
6
|
4.
|
Italia
|
Nunzio Gallo
|
Corde della mia chitarra
|
Mario Ruccione
|
Giuseppe Fiorelli
|
Armando Trovaioli
|
6.
|
7
|
5.
|
Itävalta
|
Bob Martin
|
Wohin kleines Pony?
|
Kurt Svab
|
Kurt Svab, Hans Werner
|
Carl de Groof
|
10.
|
3
|
6.
|
Alankomaat
|
Corry Brokken
|
Net als toen
|
Guus Jansen
|
Willy van Hemert
|
Dolf van der Linden
|
1.
|
31
|
7.
|
Saksa
|
Margot Hielscher
|
Telefon, Telefon
|
Friedrich Meyer
|
Ralph Maria Siegel
|
Willy Berking
|
4.=
|
8
|
8.
|
Ranska
|
Paule Desjardins
|
La belle amour
|
Guy Lafarge
|
Francis Carco
|
Paul Durand
|
2.
|
17
|
9.
|
Tanska
|
Birthe Wilke & Gustav
Winckler
|
Skibet skal
sejle i nat
|
Erik Fiehn
|
Poul Sørensen
|
Kai Mortensen
|
3.
|
10
|
10.
|
Sveitsi
|
Lys Assia
|
L’enfant que j’étais
|
Géo Voumard
|
Émile Gardaz
|
Willy Berking
|
8.=
|
5
|
Koko kilpailutapahtuma
1958
AVRO-studiot, Hilversum, Alankomaat
Keskiviikko 12. maaliskuuta
Vuosi 1958 on usein nähty Eurovision laulukilpailun läpimurtovuotena. Tähän vaikuttanut tekijä oli toki television hidas yleistyminen, mutta myös ensimmäinen kansainvälinen euroviisuhitti, joka osoitti kilpailun mahdollisuudet. Tuolloin aloitettiin nykyajalle tuttu perinne, jonka mukaan kilpailun järjestää edellisen vuoden voittajamaa, joten kaikkien aikojen kolmas Eurovision laulukilpailu kisattiin Alankomaiden Hilversumissa.
Edellisvuoden heikkoon tulokseensa pettynyt Iso-Britannia jäi kilpailusta pois, mutta vastineeksi Ruotsi debytoi kilpailussa, joten osallistujia oli jälleen 10.
Eräs tuona vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla havaittavissa ollut viisutilastollinen fakta on esiintymispaikan 2 heikkous. Vaikka Alankomaita edusti itse edellisvuoden voittaja kappaleella, joka muistutti kovin edellisvuoden voittokappaletta, jäi maa jaetulle viimeiselle sijalle pelätyltä esiintymispaikalta. Toinen kilpailussa ollut entinen viisuvoittaja, Sveitsin Lys Assia, joka esitti jo neljännen euroviisunsa, sen sijaan sijoittui melko mukavasti toiseksi pirteällä Giorgio-rallilla.
Eräs kilpailukappaleista taas jouduttiin esittämään kahdesti. Eurovisio-linkki oli katkennut Ruotsissa ja Tanskassa Italian kappaleen aikana, ja koska tuomaristot kokoontuivat omissa maissaan, oli joka esityksen näyttävä ja kuuluttava kaikissa maissa. Niinpä Italian kappale esitettiin lopuksi uudestaan ja vuoteen 2010 asti tämä oli viisuhistorian ainoa tapaus, jossa sama kappale jouduttiin esittämään samana iltana kahdesti kilpailukappaleena.
Voittaja: Ranska, André Claveau - Dors, mon amour
Kilpailun voittoon äänestettiin lopulta Ranskan tuon ajan iskelmäprinssiksikin tituleerattu André Claveau, joka oli levyttänyt menestysiskelmiä jo ennen toista maailmansotaa. Äänestyksen alussa Ranska näytti ilmiselvältä voittajalta, mutta loppua kohden Sveitsi onnistui pistämään kampoihin ja lopulta Sveitsi pääsi vain kolmen äänen päähän Ranskasta.
Mitä voittajaan tulee, niin kappale oli kohtuullinen menestysiskelmä Ranskassa, mutta ei tosiaan mikään kansainvälinen listahitti. Sellainenkaan ei tosin viisuista puuttunut. Kolmanneksi kisassa sijoittui Itaian Domenico Modugno kappaleella Nel blu dipinto di blu, joka yleisesti tunnetaan paremmin nimellä Volare. Vaikka kappale ei voittanutkaan kilpailua, siitä tuli ehdottomasti eräs kaikkien aikojen kaupallisesti menestyneimmistä euroviisukappaleista. Lisatykköseksi se nousi aina Yhdysvalloissa asti, tähän ei yksikään toinen euroviisu ole pystynyt. Lisäksi vuonna 1959 kappale sai kaksi Grammy-palkintoa, vuoden laulu ja vuoden äänite. Kyseessä on myös kaikkien aikojen ainoa muulla kuin englannin kielellä esitetty vuoden laulun Grammy-voittaja. Myöhemmin kappaleesta omat coverversionsa ovat levyttäneet esimerkiksi Paul McCartney, Dean Martin, Cliff Richard ja Luciano Pavarotti. Suomenkielisista coverversioista mainittakoon ainakin Olavi Virran klassikkocover. Volaren menestyslistoitusta voisi jatkaa loputtomiin.
Näin ollen voinee sanoa, että todennäköisesti Volare olisi ansainnut myös viisuvoiton. Itsekin olen valinnut sen suosikikseni kyseisestä kisasta. Kuitenkin, vaikkei kappale voittanut euroviisuja, oli sillä suuri vaikutus euroviisujen läpimurrossa, kun viisukappaleiden menestyspotentiaali oli osoitettu. Ei siis ihme, että vuonna 2005 Kööpenhaminassa pidetyssä 50 years of Eurovision-gaalassa kappale sijoittui toiseksi kaikkien aikojen euroviisu -äänestyksessä.
Triviaa
*Alankomaita edustanut edellisvuoden voittaja Corry Brokken jäi jaetulle viimeiselle sijalle ja on ainoa artisti, joka on sijoittunut euroviisuissa sekä ensimmäiseksi että viimeiseksi.
*Isäntäman jaettu viimeinen sija merkitsi viisuhistorian ainoata tapausta, jossa isäntämaa jää viimeiseksi. Nykyäänhän tämä ei olisi edes mahdollista, sillä isäntämaalla on automaattinen oikeus finaalipaikkaan.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Italia
|
Domenico Modugno
|
Nel blu dipinto di blu
|
Domenico Modugno
|
Domenico Modugno, Franco Migliacci
|
Alberto Semprini
|
3.
|
13
|
2.
|
Alankomaat
|
Corry Brokken
|
Heel de wereld
|
Benny Vreden
|
Benny Vreden
|
Dolf van der Linden
|
9.=
|
1
|
3.
|
Ranska
|
André Claveau
|
Dors, mon amour
|
Pierre Delanoë
|
Hubert Giraud
|
Franck Pourcel
|
1.
|
27
|
4.
|
Luxemburg
|
Solange Berry
|
Un grand amour
|
Michel Eric
|
Monique Laniece, Raymond Roche
|
Dolf van der Linden
|
9.=
|
1
|
5.
|
Ruotsi
|
Alice Babs
|
Lilla stjärna
|
Åke Gerhard
|
Gunnar Wersén
|
Dolf van der Linden
|
4.
|
10
|
6.
|
Tanska
|
Raquel Rastenni
|
Jeg rev et blad ud af min dagbog
|
Sven Ulrik, Harry Jensen
|
Sven Ulrik, Harry Jensen
|
Kai Mortensen
|
8.
|
3
|
7.
|
Belgia
|
Fud Leclerc
|
Ma petite chatte
|
André Dohet
|
André Dohet
|
Dolf van der Linden
|
5.=
|
8
|
8.
|
Saksa
|
Margot Hielscher
|
Für zwei Groschen Musik
|
Friedrich Meyer
|
Fred Rauch, Walter Brandin
|
Dolf van der Linden
|
7.
|
5
|
9.
|
Itävalta
|
Liane Augustin
|
Die ganze Welt braucht Liebe
|
Günther Leopold, Kurt Werner
|
Günther Leopold, Kurt Werner
|
Willy Fantl
|
5.=
|
8
|
10.
|
Sveitsi
|
Lys Assia
|
Giorgio
|
Paul Burkhard
|
Fridolin Tschudi
|
Paul Burkhard
|
2.
|
24
|
Koko kilpailutapahtuma
1959
Palais des Festivals, Cannes, Ranska
Keskiviikko
11. maaliskuuta
Vuonna 1959 Eurovision laulukilpailu oli ensimmäisen kansainvälisen viisuhitin myötä tehnyt läpimurtonsa, ja nyt myös äänestys, johon ilmeisesti ei aivan ensimmäisinä vuosina suhtauduttu kovin vakavasti, sai aivan uuden merkityksen. Mahdollisesti siksi, että Volare oli jäänyt vaille viisuvoittoa, vuodesta 1959 alkaen raadit koostuivat tavallisista musiikin kuuntelijoista asiantuntijoiden sijaan. Lisäksi vuodesta 1959 kilpailu nähtiin etupäässä maiden eikä itse kappaleiden välisenä kilpailuna.
Tuolloin saatiin myös uusi osallistujamaaennätys, kun Iso-Britannia palasi välivuoden jälkeen ja on tuon jälkeen osallistunut joka ikiseen Eurovision laulukilpailuun, minkä lisäksi Monaco debytoi kilpailussa. Luxemburg kuitenkin piti välivuotta. Vuoden kappalekoosteesta huomaa, että nyt kilpailijakaarti koostuikin huomattavasti aiempaa enemmän pirteästä iskelmästä hitaiden balladien sijaan.
Vuoden tuloslista ja kaupallinen menestys oli kuitenkin lähes edellisvuoden toisinto. Jälleen Italiaa edusti Domenico Modugno varsin maan edellisvuoden viisun tyylisellä kappaleella Piove. Vaikka Italia sijoittui kisassa vasta jaetulle kuudennelle sijalle, oli maan viisu jälleen vuoden kaupallinen menestys. Vaikka Ciao, ciao bambinana paremmin tunnettu kappale ei ollutkaan Volaren kaltainen hitti, oli kappale silti kohtuullinen listahitti ympäri Länsi-Eurooppaa.
Voittaja: Alankomaat, Teddy Scholten - Een beetje
Jo neljännessä Eurovision laulukilpailussa Alankomaista tuli ensimmäinen maa, joka on voittanut kisan kahdesti. Lisäksi voittokappaleen sanoittaja Willy van Hemert oli sanoitanut jo Alankomaiden kaksi vuotta aiemman voittokappaleen, joten jo nyt saatiin ensimmäinen kahta voittokappaletta tekemässä ollut henkilö. Voittokappale olikin tuon vuoden viisuille hyvin tyypillinen pirteä 1950-lukuinen iskelmä.
Miksi tuomarit äänestivät juuri Alankomaat voittoon? Ensinkin äänestysjärjestelmästä todettakoon, että äänestys, jossa kukin tuomari antoi yhden äänen suosikilleen, mittasi sitä, kuinka monen ykkössuosikiksi mikäkin esitys saattoi nousta. Alankomaat selvästikin edusti tuolle vuodelle turvallista linjaa ja Alankomaita tuskin saattoi kukaan kritisoida ainakaan heikoimmaksi mahdolliseksi voittajaksi.
Voitto ei kuitenkaan ollut ylivoimainen. Viiden äänen päähän jäi Ison Britannian duetto Pearl Carr & Teddy Johnson vähän samantyylisellä iskelmällä Sing, little birdie, jota itse pidän vuoden parhaana viisuna. Tuo sija onkin vuosikymmenten saatossa tullut maalle todella tutuksi, Iso-Britannia on nimittäin sijoittunut euroviisuissa toiseksi peräti 15 kertaa.
Mutta kenen olisi kuulunut voittaa? Kaupallisen menestyksen perusteella voisi väittää Italiaa, mutta mikäli nämä tämän tekstin tavoitevoittajat olisivat toteutuneet, olisi Italia voittanut kaksi vuotta putkeen samalla solistilla. Tokihan tällä tavalla Domenico Modugnosta olisi saatu todellinen 1950-luvun viisulegenda, aikansa Johnny Logan, joka voitti viisut kahdesti. En siis pidä ajatusta Modugmnon kahdesta viisuvoitosta huonona.
Triviaa:
*Ainoata kertaa viisuhistoriassa tuloksen selvittyä ei esitetty pelkästään voittokappaletta vaan kaikki kärkikolmikkoon päässeet kappaleet uudelleen.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Ranska
|
Jean Philippe
|
Oui, oui, oui, oui
|
Hubert Giraud
|
Pierre Cour
|
Franck Pourcel
|
3.
|
15
|
2.
|
Tanska
|
Birthe Wilke
|
Uh, jeg ville ønske jeg var dig
|
Otto Lington
|
Carl Andersen
|
Kai Mortensen
|
5.
|
12
|
3.
|
Italia
|
Domenico Modugno
|
Piove
|
Domenico Modugno
|
Dino Verde
|
William Galassini
|
6.=
|
9
|
4.
|
Monaco
|
Jacques Pills
|
Mon ami Pierrot
|
Florence Veran
|
Raymond Bravard
|
Franck Pourcel
|
11.
|
1
|
5.
|
Alankomaat
|
Teddy Scholten
|
Een beetje
|
Dick Schallies
|
Willy van Hemert
|
Dolf van der Linden
|
1.
|
21
|
6.
|
Saksa
|
Alice & Ellen Kessler
|
Heute abend wollen wir tanzen gehen
|
Helmut Zander
|
Astrid Voltmann
|
Franck Pourcel
|
8.
|
5
|
7.
|
Ruotsi
|
Brita Borg
|
Augustin
|
Harry Sandin
|
Åke Gerhard
|
Franck Pourcel
|
9.=
|
4
|
8.
|
Sveitsi
|
Christa Williams
|
Irgendwoher
|
Lothar Löffler
|
Lothar Löffler
|
Franck Pourcel
|
4.
|
14
|
9.
|
Itävalta
|
Ferry Graf
|
Der K und K Kalypso aus Wien
|
Norbert Pawlicki
|
Günther Leopold
|
Franck Pourcel
|
9.=
|
4
|
10.
|
Iso-Britannia
|
Pearl Carr & Teddy Johnson
|
Sing, little Birdie
|
Stan Butcher
|
Syd Cordell
|
Eric Robinson
|
2.
|
16
|
11.
|
Belgia
|
Bob Benny
|
Hou toch van mij
|
Hans Flower
|
Ke Riema
|
Francis Bay
|
6.=
|
9
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti