1960
Royal Festival Hall, Lontoo, Iso-Britannia
Tiistai 29. maaliskuuta
Alankomaiden tv-yhtiö ei taloudellisiin syihin vedoten halunnut järjestää toisia euroviisuja parin vuoden sisään, joten kunnia vuoden 1960 euroviisujen isännöinnille lankesi toiseksi vuonna 1959 sijoittuneelle Ison Britannian BBC:lle. Perinteisesti viisuhistoriassa jos voittajamaa ei syystä tai toisesta halua euroviisuja isännöitäväksi on BBC tullut hätiin. Vuonna 1960 kisat kasvoivat jälleen, kun kaikki Cannesissa kisanneet maat olivat jälleen mukana, Luxemburg teki paluun ja Norja debytoi. Näin maita oli jo 13. Kilpailupaikkakin oli suurin siihen mennessä, vuoden 1951 Lontoon maailmannäyttelyä varten rakennettu Royal Festival Hall veti jo 2000 katsojaa.
Suomi ei osallistunut vielä tuolloin, mutta nämä olivat ensimmäiset viisut, jotka televisioitiin Suomessa. Euroviisuja onkin televisioitu maassamme niin pitkään kuin se on ollut mahdollista; suorat lähetykset ulkomailta mahdollistava eurovisio-verkko laajennettiin Suomeen vuoden 1959 lopulla, ja vuoden 1960 Eurovision laulukilpailu oli Wienin fillharmonikkojen uudenvuoden konsertin ja Squaw Valleyn talviolympialaisten jälkeen vasta kolmas Suomen televisiossa lähetetty suora lähetys ulkomailta.
Kilpailun juontaneelle Katie Boylelle kyseessä eivät tosiaan olleet ensimmäiset viisujen juontotehtävät, Boyle on juontanut euroviisuja kokonaiset neljä kertaa. Sen sijaan tiistaina 29. maaliskuuta pidetty finaali oli viimeinen arki-iltana kisattu euroviisufinaali.
Voittaja: Ranska, Jacqueline Boyer - Tom Pillibi
Jälleen kilpailussa samat maat voittivat. Voittaja oli jo toista kertaa Ranska, tällä kertaa 18-vuotiaan Jacqueline Boyerin esittämällä hilpeän keveällä, hieman lastenlaulumaisella viisulla Tom Pillibi. Tällä kertaa viisuvoittajasta voitiinkin ensi kertaa puhua kansainvälisenä menestyskappaleena. Kappale nousi listakakkoseksi Ranskassa, sijalle 4. Belgiassa sekä listoille myös Saksassa, Alankomaissa ja Isossa Britanniassa. Hieman yllättäen kappale oli myös listaykkönen viisujen ulkopuolisen Espanjan IFPI-listalla. Suomessakin kappale tunnetaan esimerkiksi Laila Kinnusen samannimisen suomenkielisen version muodossa.
Kyllä voittajan kaupallinen menestys kertoo voittajan oikeudesta, mutta toki vielä voidaan miettiä muita vuoden viisuja. Toiseksi sijoittunut Ison Britannian ylä- ja alaääninen iskelmä Looking high, high, high nousi listoille omassa maassaan, mutta tuskin olisi kansainvälisesti menestynyt yhtä hyvin kuin Tom Pillibi. Italian edustussävelmä Romantica jäi kansainvälisessä kisassa kahdeksannelle sijalle mutta on silti klassikkokappaleen asemassa omassa maassaan. Kappale on kuitenkin minusta melko yksinomaan italialaiseen makuun tehty enkä kuule siinä minkäänlaista kansainvälistä potentiaalia.
Oma suosikkini tuolta vuodelta on Norjan Voi voi, mutta tämä taas taitaa olla liian pohjolalainen sävelmä. Todetaan siis, että objektiivisesti oikea laulu voitti.
Triviaa:
*Itävällan viisun johtanut tuolloin jo 79-vuotias kapellimestari Robert Stolz on kaikkien aikojen vanhimpana euroviisuorkesteria johtanut kapellimestari sekä tiettävästi ainoa euroviisuesitykseen osallistunut 1800-luvulla syntynyt henkilö.
Kilpailijat:
Koko kilpailutapahtuma
1961
Palais des Festivals, Cannes, Ranska
Lauantai 18. maaliskuuta
Vuonna 1961 viisut palasivat kahden vuoden takaa tuttuun Palais des Festivals -saliin Ranskan Cannesiin. Myös juontaja Jacqueline Joubert oli sama kuin kaksi vuotta sitten, hän on Katie Boylen ohella ainoa euroviisut kaksi kertaa juontanut henkilö. Tuolloin viisut myös kisattiin ensi kertaa nykyajalle itsestäänselvänä lauantaina.
Suomalaisille kyseessä onkin legendaarinen vuosi, sillä tuona vuonna Suomi osallistui eurovision laulukilpailuun ensi kertaa. Myös Espanja ja Jugoslavia debytoivat tuona vuonna, ja Jugoslavia olikin ainoa euroviisuihin kylmän sodan aikana osallistunut kommunistivaltio. Osallistujia oli näin jo 16.
Suomen edustaja: Laila Kinnunen - Valoa ikkunassa, sija jaettu 10./16., 6 p.
Ensinnäkin en voi muuta kuin todeta, että Laila Kinnunen oli ehdottomasti paras mahdollinen vaihtoehto Suomen debyyttiviisun esittäjäksi. Laila oli tuohon aikaan ehdottomasti Suomen suosituimpia viihdetaiteilijoita, ja hänellä oli suomalaiseksi poikkeuksellisen kansainvälinen imago. Hänet siis ehdottomasti kannatti lähettää edustajaksi kansainväliseen iskelmäkilpailuun.
Mutta miten itse kappale? Ensin on kerrattava, miten Suomen viisunvalinta eteni vuonna 1961. Loppuvuodesta 1960 Yleisradio julisti avoimen sävellyskilpailuin, joka tosiaan oli pelkkä sävellyskilpailu, sillä Yleisradiolle tuli lähettää vain nuotit. Sanoista, sovituksesta ja esittäjästä huolehdittaisiin myöhemmin. Kahdeksan parasta sävellystä hiottiin lopulliseen muotoon ja neljä tuon ajan suomalaista iskelmälaulajaa, Laila Kinnunen, Kai Lind, Ritva Mustonen ja Brita Koivunen saivat kukin niistä kaksi esitettäväksi. Jokaiselta solistilta parempi kappale valittiin yleisöäänestyksellä karsinnan finaaliin, jossa lopullisen valinnan suoritti asiantuntijaraati.
Lopputulos oli, että Suomen ensimmäisen euroviisuedustussävelmän esitti kyllä yksi maamme suurimmista tähdistä, mutta kappaleen oli säveltänyt lähes tuntematon pöytälaatikkosäveltäjä Eino Hurme. Muista karsinnan kappaleista voi kuitenkin sanoa, että kyseiset kappaleet eivät jääneet elämään juuri ollenkaan. Karsiutuneiden laulujen esittäjät eivät juuri karsintakappaleita levyttäneet, tosin osa kappaleista päätyi levylle eri artistien esittäminä. Niistä karsintakappaleista, joista olen onnistunut löytämään edes jonkun artistin levyttämän version, tuskin yksikään olisi pärjännyt Cannesissa paremmin kuin Valoa ikkunassa, joten eiköhän se oikea laulu voittanut.
Suomen karsintakilpailijat:
Yleisöäänestyksessä pudonneet:
Voittaja: Luxembourg, Jean-Claude Pascal - Nous les amoureux
Voittaja oli tuolle ajalle tyypillinen ranskankielinen balladi, tunteellisen pehmeä chanson, johon esittäjä toi oman samettisen äänensä. Suomalaiset voivat tuntea laulun paremmin Leif Wagerin suomenkielisestä versiosta Me rakastavaiset. Voittokappale oli menestysiskelmä ranskankielisessä Euroopassa, mutta menestys muualla oli jo laimeampaa. Jean-Claude Pascalin ura sekä laulajana että näyttelijänä kestäisi kuitenkin vielä vuosikymmeniä.
Voittokappale ei kuitenkaan ollut ainoa omalla alueellaan menestyjä. Ison-Britannian, joka sijoittui jo kolmatta vuotta putkeen toiseksi, The Allisons -dueton kappale Are you sure? oli erilaisissa brittiläisissä musiikkilehdissä valittu jopa alkuvuoden parhaaksi kappaleeksi. Single myi yli miljoona äänitettä.
Myös Italian iskelmä Al di là oli hitti omassa maassaan, mutta jo toista vuotta putkeen maan viisu oli mielestäni liian italialainen voittaakseen kansainvälisen laulukilpailun. Mutta pohjoismaisen yhteistyön nimissä on pakko mainita myös yksi pohjoismainen viisu. Tanskan Dario Campeotton esittämä Angelique oli hitti pohjoismaissa, suomalaisen iskelmän ikivihreä on Olavi Virran levyttämä versio kappaleesta. Vuoden ehdottomasti ennen kisaa nimekkäin artisti oli Saksan Lale Andersen, joka muistettiin jo ennen toista maailmansotaa levytetystä Lili Marleen -hitistä, mutta ilmeisesti tuolloin Andersen oli jo parhaat päivänsä nähnyt.
Todettakoon, että ehkä Ison Britannian viisulla olisi ollut eniten kansainvälistä hittipotentiaalia, mutta missään nimessä Luxemburgkaan ei ollut huono voittajavalinta. (Oma mielipide: Luxemburgin edustuskappale oli tuon vuoden kilpailijoista paras)
Triviaa:
*Saksaa edustanut vuonna 1905 syntynyt Lale Andersen on varhaisimmin syntynyt viisuartisti ja oli vuoteen 2007 asti vanhimpana euroviisuissa kisannut solisti
Kilpailijat:
Koko kilpailutapahtuma
1962
RTL:n iso auditorio, Luxemburg
Sunnuntai 18. maaliskuuta
Vuonna 1962 euroviisuille tarvittiin uudistusta, sillä vallitsevilla viisukäytännöillä voittaja tuntui olevan koko ajan joko Alankomaat tai Ranska, olihan viimeisinkin voittokappale ranskalaisen solistin esittämä ranskalainen iskelmä. Vaihtelua voittajakartalle haettiin uudella pisteytysjärjestelmällä, nyt kunkin maan raati pisteytti kolme mielestään parasta kappaletta kaavalla 3-2-1.
Tämä uudistus toi euroviisuille uuden ikävän piirteen, edustuskappaleista Belgian Ton nom, Espanjan Llámame, Itävallan Nur in der Wiener Luft ja Alankomaiden Katinka saivat kyseenalaista kunniaa olemalla euroviisuhistorian ensimmäiset nolla pistettä saaneet kilpailukappaleet.
Finaali pidettiin sunnuntaina 18. maaliskuuta ja on viimeisin viisufinaali, jota ei kisattu lauantai-iltana. Euroviisujen alkuajan kasvu oli myös päättynyt, sillä kyseessä olivat ensimmäiset euroviisut, joissa ei nähty yhtäkään uutta osallistujamaata.
Suomen edustaja: Marion Rung - Tipi-tii, sija jaettu 7./16., 4 p.
Suomen tuon vuoden edustussävelmä on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista Suomen edustuskappaleista. Tipi-tii on Suomessa todella tunnettu iskelmälegenda ja eurovisiuedustus oli tuolloin 16-vuotiaan Marion Rungin uran alkuvaiheen ehdottomasti tärkeimpiä meriittejä, tuo ura onkin sitten jatkunut menestyksekkäänä jo yli puolen vuosisadan ajan. Vuonna 1962 kappale oli Suomessa kolme kuukautta putkeen kuukauden myydyin äänite. (Tuohon aikaan levymyyntiä tilastoitiin vain kuukausittain)
Euroviisun valinta oli Suomessa tehty melko samalla tavalla kuin vuotta aiemmin, tosin nyt Ylelle piti jo alkuvaiheessa lähettää myös sanat ja pianosovitus. Lähetetyistä kappaleista kahdeksan valittiin esikarsintaan, jossa niille saatiin esittäjä. Kappaleista neljä valittiin finaaliin, jossa jokainen kappale sai kaksi esitystä eri solistien toimesta, tämän oli tarkoitus vähentää solistin vaikutusta ja keskittyä itse kappaleeseen.
Tpi-tiin karsinnassa esittivät 16-vuotias kampaajaopiskelija Marion Rung ja kokenut iskelmätähti Kai Lind. Ja kappaleen voitettu karsinta ylivoimaisesti sai kappale naivimman ja aidomman tuntuisen esittäjän, mielestäni hyvä ratkaisu. En ole onnistunut löytämään Kai Lindin tulkintaa kappaleesta, mutta vaikea uskoa, että hän olsii saanut kappaleeseen samanlaista aitoutta. Karsinnassa toiseksi sijoittunut, myös Marionin esittämä Pikku rahastaja on myöskin oikein veikeä iskelmä, mutta ei vedä vertoja karsinnan voittajalle. Muut karsintakappaleet ovatkin sitten painuneet unholaan, semifinaalissa karsiutujista vain Sitä rakkaus on on tiettävästi edes levytetty. Ehdottomasti oikea laulu ja oikea esittäjä voittivat.
Myös kansainvälisisissä euroviisuissa tulos oli varsin hyvä, saavutettu seitsemäs sija on absoluuttisesti (tosin ei osallistujamäärään suhteutettuna) Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi paras sijoitus, seitsemännen sijan Suomi on saavuttanut viisuissa neljästi.
Suomen karsintakilpailijat:
Semifinaalissa karsiutuneet:
Voittaja: Ranska, Isabelle Aubret - Un premier amour
Uuden äänestystavan tavoite oli tuoda vaihtelua voittajamaihin, mutta tämä ei onnistunut. Jo kolmatta kertaa kilpailun voitti Ranska, tällä kertaa vielä todella suurella ylivoimalla, voittaja keräsi kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin toiseksi sijoittunut. Muutenkin tuon vuoden kärki oli melkoista itsensä tosintoa, voittajana Ranska, himmeämmillä mitalisijoilla kaksi "mini-Ranskaa". Toiseksi sijoittunut Monacon Dis rien on kuin miessolistin esittämä versio voittokappaleesta ja samantyyppinen on myös Luxemburin kolamnneksi sijoittunut Petit bonhomme. Yleisemminkin, jotakin ranskan kielen ylivallasta tuon ajan viisuissa kertonee se, että Eurovision laulukilpailun seitsemästä ensimmäisestä voittajasta viisi esitettiin ranskaksi.
Monet kriittisimmät äänet kritisoivat vuoden 1962 kisoja varsin tylsiksi. Äänestyksessä ainakaan ei ollut juuri jännitystä, kun voittaja tuntui olevan selvillä alusta asti ja mahdollisesti jotakin äänestystavan mielekkyydestä kertoo se, että voittaja keräsi 26 pistettä, mutta mediaanin paremman puolen sijaan riitti 4 pistettä. Kappale ei myynyt juuri ollenkaan Ranskan ulkopuolella. Nykyisin Un premier amour onkin yksi kaikkien aikojen unohdetuimmista viisuvoittajista. Kappaleesta levytetty suomenkielinen käännös, Vieno Kekkosen Ensimmäinen rakkaus ei sekään kuulu niihin ikimuistoisiin viisucovereihin.
Kenen sitten olisi pitänyt voittaa? Vuoden kaupallisesta menestyksestä vastasi tuon vuoden oma suosikkini, Saksan pirteä schlager Zwei kleine Italiener, jolla oli tunnelmasta huolimatta vakava aihe, kappale kertoi kahdesta italialaisesta siirtolaisesta. Kappale myi yli miljoona äänitettä ympäri Eurooppaa ja oli vuoden ehdottomasti myynein viisu.
Kysymykseen, mikä vuoden 1962 euroviisuista on nykyisin omassa maassaan muistetuin, oikea vastaus on todennäköisesti Suomen Tipi-tii, mutta tuon ajan miletymyksiä tarkastellessa sanotaan silti, että Saksa olsi ollut oikea voittaja.
Triviaa:
*Sveitsiä edustanut Jean Philippe oli edustanut jo Ranskaa vuonna 1959 ja oli ensimmäinen kahta eri maata edustanut solisti.
Kilpailijat:
Koko kilpailutapahtuma
1963
BBC Televison Centre, Lontoo, Iso-Britannia
Lauantai 23. maaliskuuta
Ranska ei taloudellisiin syihin vedoten halunnut järjestää kolmansia euroviisuja muutaman vuoden sisään, joten viisujen varaisäntä Iso-Britannia pääsi taas tulemaan apuun, Koska edellisvuoden äänestyksessä voittaja oli ollut tylsän ylivoimainen ja oli saatu ikäviä nollapistetapauksia, nyt pisteytysskaalaa laajennettiin. Jokainen maa antoi mielestään viidelle parhaalle kappaleelle pisteitä kaavalla 5-4-3-2-1.
Vuonna 1963 lähetys olikin studiomaisempi kuin koskaan, sillä BBC halusi esitellä upouusia tv-studioitaan koko Euroopalle. Lähetystä kuvattiin kahdessa studiossa, joista toisessa olivat solistit ja orkesteri, toisessa juontaja ja pistetaulu. Tämä toteutus on pistänyt monet epäilemään monien esitysten olleen ennalta nauhoitettuja ja esimerkiksi Ison Britannian oman edustajan Ronnie Carrolin taustalaulajat selvästi vain liikuttelivat huuliaan. Tuolloin euroviisujen finaalipäiväksi myös vakiintui lauantai. Kilpailun juonsi jo vuodelta 1960 tuttu Katie Boyle.
Suomen edustaja: Laila Halme - Muistojeni laulu, sija jaettu 13./16., 0 p.
Vuonna 1963 Suomessa koettiin ensimmäinen todellinen kohukarsinta. Karsinnassa kuultiin kahdeksan kappaletta kukin kahden eri solistin esittämänä sekä pienellä että isolla orkesterilla säestettynä. Kunkin kappaleen säveltäjä sai valita kappaleen kaksi esittäjää joten karsinnassa kykyjään pääsi näyttämään peräti 16 iskelmälaulajaa. Useastakin karsintakappaleesta on sittemmin tullut ikivihreitä. Yksi tällainen on Tamara Lundin esittämänä legendaksi jäänyt Olen mikä olen, jota ei kuitenkaan ilmeisesti tuolle ajalle rohkeiden sanoitusten ja esityksen takia kehdattu Lontooseen lähettää. Tähän voi tosin todeta, että todennäköisesti yksikään Suomen euroviisua vuonna 1963 arvioinut tuomari ei olisi ymmärtänyt suomen kieltä. Eräskin karsinnan maallikkoraadissa istunut maatalon emäntä oli Tamara Lundin omien sanojen mukaan pitänyt esitystä kilpailun parhaana, mutta ei niin paheellista laulua kehdannut televisiolähetyksessä äänestää. Minusta olisi voinut, pidän täysin mahdollisena, että tällä kappaleella olisi saatu sijoitus, joka olisi pysynyt Suomen parhaana viisusijoituksena vuoteen 2006 asti.
Myös toiseksi karsinnassa sijoittunut Kaikessa soi blues on Lasse Mårtensonin levyttämänä kohtuullinen klassikkoiskelmä. Itse uskon, että tämä charmikas bluesiskelmä olisi voinut olla ainakin kohtuullinen menestyskappale kansainvälisissä viisuissa, itse asiassa tuona vuonna Italia sijoittui viisuissa kunniakkaasti kolmanneksi vähän samanlaisella kappaleella Uno per tutte.
Mutta kuka voittikaan karsinnan? 40-henkinen maallikkoraati valitsi Suomen edustuskappaleeksi todella yllättäen melkoisen vaatimattoman Muistojeni laulu -balladin. Karsinnassa kappaleen esittivät Irmeli Mäkelä ja Marjatta Leppänen, mutta itse kappaleen valinnan jälkeen pidetyssä laulukokeessa lopulliseksi esittäjäksi Lontooseen valittiin Laila Halme. Ja kansainvälisen kilpailun tulos olikin omiaan kertomaan valinnan viisaudesta. Kappale jäi kilpailussa armotta harmaavarpuseksi ja kappaleen huomio oli niin pientä, että yhdenkään maan raadin äänestyksessä Suomi ei ollut viiden parhaan joukossa, mikä merkitsi nollaa pistettä. Uskallan väittää, että molemmat tässä jo mainitut karsinnan himmeämmät mitalistit olisivat pärjänneet Lontoossa huomattavasti paremmin. Ehdottomasti väärä laulu voitti. Nyky-Suomessa Muistojeni laulu onkin yksi kaikkien aikojen unohdetuimmista Suomen euroviisuedustuskappaleista.
Suomen karsintakilpailijat:
Voittaja: Tanska, Grethe & Jørgen Ingmann - Dansevise
Vuonna 1963 Suomi ei ollut ainoa pohjoismaa, jolle kävi viisuissa melkoinen nöyryytys. Myös kaksi muuta pohjoismaata, Norja ja Ruotsi jäivät nollapisteille, vaikka Ruotsia edusti tuohon aikaan todella arvostettu jazztähti Monica Zetterlund. Kyseessä ei silti ollut pelkkä pohjoismainen tappiovuosi, sillä kilpailun voitti neljäs mukana ollut pohjoismaa Tanska. Aviopari Grethe & Jørgen Ingmann esitti hypnoottisen balladin Dansevise, jossa Grethe lauloi ja Jørgen soitti kitaraa. Viisulähetyksen kuvakulmilla ja ruudulle heijastetuilla spiraaleilla saatiin aikaan unenomainen tunnelma. Oma legendansa on myös kappaleen suomenkielinen levytys, Laila Kinnusen Tanssilaulu.
Tuon vuoden voittajasta ollaan silti oltu toistakin mieltä. Vain kahden pisteen päähän Tanskasta sijoittui Sveitsin Esther Ofarim kappaleella T'en va pas. Mutta toisen tulkinnan mukaan kappaleen olisi pitänyt voittaa, sillä pisteidenlaskussa Norjan pisteidenantaja oli sekoillut pisteissään melkoisesti, minkä vuoksi Norja päätettiin jättää välistä ja maahan palattiin uudestaan äänestyksen lopuksi. Nyt Norjan antamat selvät pisteet ratkaisivat tilanteen Tanskan eduksi, mutta myöhemmin tarkasteltuna huomattiin, että alkuperäisillä Norjan antamilla pisteillä Sveitsi olisi voittanut.
Sanon kuitenkin, että minusta Tanska oli kärkikaksikosta selvästi parempi voittaja jo ihan siksi, että jo niin moni euroviisuvoittaja oli esitetty ranskaksi. Ja on hienoa, että lopultakin voittajamaihin saatiin vaihtelua. Ennen tuota pohjoismaat olivat olleet euroviisuissa todella marginaalimaiden asemassa, maiden ei nähty oikein edes kilpailevan samassa sarjassa tuon ajan "ydin-Euroopan" maiden kanssa, mutta ensimmäisen pohjoismaisen voittajan myötä tähän saatiin muutosta. Voittokappale oli suuri menestysiskelmä Tanskassa, mutta kansainvälistä hittiä siitä ei tullut.
Muista tuon vuoden viisuista mainitsemisen arvoinen on ainakin Luxembourgin À force de prier, jonka esittänyt Nana Mouskouri on sittemmin myynyt urallaan yli 300 miljoonaa levyä.
Oma suosikkini tuolta vuodelta on kolmanneksi sijoittunut Italian letkeä Uno per tutte, jota jo vertasinkin Suomen karsinnan hopeamitalistiin. Pidän kyllä myös Tanskan viisusta, ja pohjoismaisen yhteistyön nimissä voin sanoa olevani todella ilmoinen, että voitto saatiin pohjoismaihin jo melkoisen aikaisessa vaiheessa.
Triviaa:
*Tuohon vuoteen liittyy euroviisujen historian ensimmäinen tunnettu diskaus. José Guardiolan piti alun perin edustaa Espanjaa kappaleella Nubes de colores, mutta tuntemattomasta syystä Espanjan edustuskappaleeksi vaihdettiin Algo prodigioso.
*Itävallan kappaleen Vielleicht geschieht ein Wunder viimeinen kertosäe esitettiin tuolle ajalle varsin radikaalisti englanniksi, ensimmäistä kertaa euroviisua ei esitetty kokonaan maan virallisella kielellä.
Kilpailijat:
Koko kilpailutapahtuma
1964
Tuon vuoden kilpailutapahtumasta ei ikävä kyllä ole juuri kuvamateriaalia tallella, silllä lähes koko filmikopio tuhoitui Tanskan tv-yhtiö DR:n tulipalossa 1970-luvun alussa. Erityisesti tämä on sääli siksi, etä kesken lähetyksen lavalle pujahti mielenosoittaja, joka vastusti Francoa ja Salazaria, siis Espanjan ja Portugalin senaikaisia sotilasdiktaattoreja. Tällaista oli osattu pelätäkin kahden sotilasdiktatuurin osallistuessa kilpailuun, ja vain vähän aikaa ennen suoraa lähetystä sali oli jouduttu tyhjentämään pommiuhan takia.
Finaalin valintamenetelmä olikin jo hieman kummallinen. Äänestyksessä oli kaksi raatia, kymmenen ympäri Suomea kokoontunutta alueraatia sekä musiikin ammattilaisista ympäri pohjoismaita koottu Pohjola-raati. Molemmat raadit äänestivät, ja vain jos molemmat komponenttiäänestykset voittaisi sama kappale, tulisi tästä kappaleesta Suomen edsutuskappale. Muussa tapauksessa valinnan tekisi Yleisradion raati.
Onneksi molemmat äänestykset voitti sama kappale, Lasse Mårtensonin esittämä lupsakka Laiskotellen, jota pidettiin kansainvälisenä. Kansainvälisessä Eurovision laulukilpailussa olikin kotiin tuotavna mukava seitsemäs sija, joka on absoluuttisesti eräitä Suomen parhaita sijoituksia. Kyseinen kappale onkin nykyisin Suomessa melkoinen ikivihreä.
Suomen kansan suosikki karsinnassa oli aikoinaan ilmeisesti ollut Taisto Tammen esittämä Rakkauden rikkaus, mutta mielestäni tämä on todella suomalainen kappale vailla minkäänlaista kansaivälistä potentiaalia, joten sitä ei olisi Köpenhaminaan kannattanut lähettää. Muut Suomen karsintakappaleet ovatkin melkoisen unohdettuja, joten kyllä oikea laulu voitti.
Suomen karsintakilpailijat:
Semifinaalissa karsiutuineet:
Voittaja: Italia, Gigliola Cinquetti - Non ho l'eta
Kysymykseen, voittiko oikea laulu vuoden 1964 euroviisut, yleinen mielipide taitaa olla poikkeuksellisen yksimielinen kyllä. Italian 16-vuotias Gigliola Cinquetti sai tuomarit poikkeuksellisen yksimielisesti puolelleen herkällä balladillaan ja saikin kisassa kokonaiset 49 pistettä toiseksi sijoittuneen Ison Britannian jäädessä 17 pisteeseen. Kyseessä on kaikkien aikojen ylivoimaisin voitto laskemalla voittajan pisteet suhteessa toisiksi tulleen pisteisiin.
Noin ylivoimainen voittaja oli odotetusti myös kaupallinen menestys. Kappale oli listaykkönen Belgiassa, Italiassa ja Ranskassa sekä ylsi listojen top-3:n myös Alankomaissa, Saksassa ja Norjassa. Suomeksi kappale tunnetaan Anneli Sarin suomankielisestä levytyksestä Liian nuori rakkauteen.
Voittaja voitti kaikki kilpailijansa niin ylivoimaisesti, että mahdollisesti tästä syystä mikään muu vuoden kappaleista ei jäänyt elämään suurena viisulegendana. Mainittakoon kuitenkin,. että jo neljättä kertaa Iso-Britannia sijoittui kilpailussa toiseksi. Oma suosikkini tuolta vuodelta on Itävallan herkkä pianoballadi Warum nur, warum?, jonka esitti tuleva viisuvoittaja Udo Jürgens. Kuitenkin, paljoa ei tarvitse miettiä, mikä oli suuren yleisön suosikki tuona vuonna.
Triviaa:
*Saksan edustuskappaleen nimi Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne on kaikkien aikojen pisin euroviisukappaleen nimi.
*Alankomaita edustanut Hollannin Itä-Intiasta (nyk. Indonesia) kotoisin ollut Anneke Grönloh oli ensimmäinen Euroopan ulkopuolelta kotoisin ollut viisuartisti.
Kilpailijat:
Koko kilpailutapahtuma (Ääninauha, tapahtumasta ei ole tallella juuri ollenkaan kuvamateriaalia)
1965
Sala di concerto della RAI, Napoli, Italia
Kymmenennet Eurovision laulukilpailut kisattiinkin idean lähtömaa Italiassa. Kisojen täyttäessä ensimmäistä kertaa pyöreitä vuosia niisstä tulikin suuremmat kuin koskaan, sillä Ruotsi palasi välivuodelta ja Irlanti debytoi, jolloin osallistujia oli jo 18. Lisäksi kisat lähetettiin ensimmäistä kertaa intervisioverkossa myös rautaesiripun toisella puolella. Arviolta jo 150 miljoonaa ihmistä seurasi lähetystä.
Suomen edustaja: Viktor Klimenko - Aurinko laskee länteen, sija jaettu 15./18., 0 p.
Vuoden 1965 Suomen karsinnan tulos on yksi kaikkien aikojen kritisoiduimmista. Useimmat suomalaiset muistelevat tapahtuman menneen näin; koko Suomen kansa olisi halunnut edustajakseen Katri Helenan letkajenkan Minne tuuli kuljettaa, mutta jostakin ilmestyi salaperäinen pohjola-raati, joka lähettikin Suomen edustajaksi Viktor Klimenkon konservatiivisen, slaavilaisen balladin.
Oikeasti tapahtumat olivat hieman monimutkaisemmin. Karsinta eteni samalla tavalla kuin edellisvuonna. Karsinnassa oli kaksi komponenttiäänestystä, alueraadit ja pohjola-raati. Alueraatien suosikki oli ollut Marjatta Leppäsen Iltaisin ja pohjola-raadin Aurinko laskee länteen. Näin Suomen lopullisen edustajan päätyi valitsemaan Yleisradion johto, joka luotti pohjola-raadin näkemykseen. Karsinnassa eniten pisteitä keräsi kuitenkin Iltaisin ja myös voittajalle maksettu säveltäjän palkinto maksettiin kappaleen säveltäjälle. Kieltämättä Marjatta Leppästä on hieman syrjitty Suomen karsinnoissa, hänhän oli laulanut Suomen karsinnassa voittokappaleen jo vuonna 1963 eli on kaksi kertaa esittänyt Suomen karsinnan voittaneen kappaleen mutta ei ole koskaan päässyt edustamaan Suomea.
Napolissa Klimenko jäikin nollapisteille, mikä totta kai sai suomalaiset jälleen muistelemaan karsinnan menetettyjä mahdollisuuksia. Molemmat karsinnassa jo mainitut hävinneet kappaleet olisivat luultavasti tuoneet Suomelle parempaa menestystä. Myöhemmin Klimenko on kuitenkin muistellut, että tuohon aikaan oli suuri kunnia jo saada edustaa Suomea venäläisenä. Tässä vaihreessa pääsen taas näyttämään joskus kummallista musiikkimakuani, sillä minusta Aurinko laskee länteen on ihan kaunis laulu, varsinkin vaskipuhallinosuus. Ehdottomasti tämä on ainakin paras Suomen kolmesta nollapisteviisusta. Onhan kappale silti melko slaavilainen länsieurooppalaiseen kilpailuun, mutta jos intervision laulukilpailua olisi järjestetty jo tuolloin, olisi tässä voinut olla Suomelle kelpo edustaja sinne. Kuitenkin väärä laulu voitti, ja suurin syy tuohon löytyi tuon vuoden voittajasta...
Suomen karsintakilpailijat:
Semifinaalissa pudonneet:
Voittaja: Luxembourg, France Gall - Poupee de cire, poupee de son
Kun vuoden 1965 kansainvälinen loppukilpailu oli ratkennut, suomalaisilla oli tapana jopa sanoa, että Luxembourg voitti Katri Helenan euroviisuehdokkaalla. Ovathan kappaleet toki samanlaisia, mutta kyllä silti minusta tuo on hieman liioitellusti sanottu. Kuitenkin, Poupee de cire, poupee de son oli euroviisuille aivan uudenlainen voittaja. Ensimmäistä kertaa voittaja oli nopea popbiisi, mikä monien mielestä toi kisaa vuosikymmeniä ajassa eteenpäin. Tälläkin kertaa voittaja oli myös kaupallinen menestys, joka nousi listoilla top-5:n ympäri Länsi-Eurooppaa.
Tuona vuonna uudistus oli selvästi todella tervetullut Eurovision laulukilpailulle, sillä myös toisiksi sijoittunut Ison Britannian I belong oli vauhdikas popbiisi. En kuitenkaan kuule tässä kappaleessa samanlaista kaupallista potentiaalia kuin voittajassa, mistä jotain kertoo jo se, että se ei menestynyt edes Isossa Britanniassa kaupallisesti yhtä hyvin kuin voittajassa. Itse olen tuolta vuodelta valinnut suosikikseni Italian tunnelmallisen balladin Se piangi, se ridi, mutta kuten jo sanottu, uudistus oli tuossa vaiheessa tervetullut kisalle, oikea laulu voitti.
Triviaa:
*Euroviisut olivat pitkään tunnettuja säännöstä, jonka mukaan kappaleet pitää esittää maiden omilla kielillä. Tuohon asti sitä oli pidetty itsestäänselvyytenä, mutta nyt Ruotsi esitti edustuskappaleensa Absent friends kokonaan englanniksi, tämän jälkeen kielisääntö kirjattiin.
*Iso-Britannia sijoittui peräti toiseksi pelätyltä esiintymispaikalta 2, tämä on kaikkien aikojen korkein tuolta esiintymispaikalta saatu sijoitus.
Kilpailijat:
Koko kilpailutapahtuma
Kansainvälisissä viisuissa Suomen kappaleen johti nyt ensimmäistä kertaa suuri suomalainen kapellimestarilegenda, 22 kertaa Suomen euroviisun johtanut Ossi Runne. Ann-Hristine on myöhemmin muistellut, että hän oli vähän ennen kisaa kysynyt Ossilta, mitä tehdä, jos hän unohtaisi sanat, mihin Ossi oli tyynen rauhallisesti vastannut, että laula mitä mieleen tulee, ei kukaan kuitenkaan ymmärrä suomea. Suomen sijoituksesta taas voidaan sanoa, että se tuli todella pohjoismaisella yhteistyöllä. Vuonna 1966 pisteidenlaskussa oli ensi kertaa havaittavissa myöhemmin surullisen kuuluisaksi tullutta naapuriäänestystä, ja varsinkin pohjoismaat äänestivät todella mielellään toisiaan. Suomen 7 pisteestä kolme tuli Norjalta ja Tanskalta ja yksi Alankomailta. Kovin paljoa oikeasti biisillä ansaittuja pisteitä Suomi ei siis tainnut saada.
Suomen karsintakilpailijat:
Voittaja: Itävalta, Udo Jürgens – Merci, chérie
Poppitoisessa kisassa herkkä balladi tosiaan erottui edukseen. Itävallan samettiääninen Udo Jürgens edusti maata jo kolmatta vuotta putkeen, ja toi herkällä pianoballadilla maalle melko selvän voiton. Voittaja oli menestysiskelmä omassa maassaan, mutta tällä kertaa kansainvälinen menestys jäi uupumaan. Mutta olihan niiden balladienkin hyvä muistuttaa olemassaoloistaan.
Olisiko vuodelta löytynyt parempia voittajakandidaatteja? Toiseksi sijoittunut Ruotsin Nygammal vals ei ainakaan olisi ollut yleiseurooppalaisesti suositumpi voittaja, sillä kappaleen menestys perustui lähes vain pohjoismaiseen yhteistyöhön, sen saamista 16 pisteestä 15 tuli kolmen muun pohjoismaan täysien viiden pisteen muodossa. Toinen sija onkin myöhemmin euroviisujen suurmaaksi nousseelle Ruotsille todellinen harvinaisuus, maa on voittanut euroviisut kuudesti ja ollut kolmas kuudesti, mutta toiseksi maa on sijoittunut vain tuon yhden kerran.
Kolmanneksi tullut Norjan balladi Intet er nytt under solen, jota itse pidän vuoden parhaana, keräsikin jo yleiseurooppalaisemmin kannatusta. Myös Espanjan jylhän vahva balladi Yo soy aquel on todellinen klassikkokappale Espanjassa. Todetaan siis, että hyvä, että balladi voitti, mutta parempiakin balladivoittajaehdokkaita olisi ollut.
Triviaa:
*Ilmeisesti ranskankieliset balladit olivat jääneet hetkeksi pois muodista, aina ennen viiden kärkeen päässyt Ranska jäi nyt 16. sijalle kappaleella Chaz nous, joka muistutti kovin Ranskan aiempia menestysviisuja.
*Myös Ison Britannian menestysputki sai hetken notkahduksen, ainoata kertaa aikavälillä 1959-1977 Iso-Britannia jäi kärkinelikon ulkopuolelle.
*Alankomaita edustanut Milly Scott oli viisuhistorian ensimmäinen tummaihoinen solisti ja käytti viisuhistorian ensimmäisenä kilpailijana kädestä pidettävää mikrofonia.
Kilpailijat:
Koko kilpailutapahtuma
Koko kilpailutapahtuma
Kilpailun juonsi jo kolmatta kertaa BBC:n vakiojuontaja Katie Boyle. Isäntäareena taas oli siihen mennessä ylivoimaisesti suurin. Royal Albert hall veti yleisöä jo 7000 kappaletta.
Ja millainen oli voittokappale? Voittokappaleen kertosäe oli pelkkää la-tavun toistoa. Varsinkin brittiläinen media tyrmäsi tuloksen täysin, ja vaikka voittanut Massiel otettiin Espanjassa vastaan kansallissankarina, jäi kansainvälinen menestys uupumaan täysin. Tuohon asti euroviisujen maine, kunnia ja suosio olivat kasvaneet vuosi vuodelta, mutta nyt ensimmäistä kertaa kilpailun uskottavuutta alettiin epäillä vahvasti. Tälle yllättävälle tulokselle löydettiin myöhemmin raadollinen selitys. Ilmeisesti Espanjan diktaattori Fransisco Franco oli halunnut viisuvoiton maalleen ja onnistunut ostamaan ääniä. Kun huomioidaan voiton niukkuus, luultavasti rehellisellä äänestyksellä Iso-Britannia olisi voittanut.
Koko kilpailutapahtuma
Suomen karsintakilpailijat:
Triviaa:
Koko kilpailutapahtuma
Voittaja: Ranska, Jacqueline Boyer - Tom Pillibi
Jälleen kilpailussa samat maat voittivat. Voittaja oli jo toista kertaa Ranska, tällä kertaa 18-vuotiaan Jacqueline Boyerin esittämällä hilpeän keveällä, hieman lastenlaulumaisella viisulla Tom Pillibi. Tällä kertaa viisuvoittajasta voitiinkin ensi kertaa puhua kansainvälisenä menestyskappaleena. Kappale nousi listakakkoseksi Ranskassa, sijalle 4. Belgiassa sekä listoille myös Saksassa, Alankomaissa ja Isossa Britanniassa. Hieman yllättäen kappale oli myös listaykkönen viisujen ulkopuolisen Espanjan IFPI-listalla. Suomessakin kappale tunnetaan esimerkiksi Laila Kinnusen samannimisen suomenkielisen version muodossa.
Kyllä voittajan kaupallinen menestys kertoo voittajan oikeudesta, mutta toki vielä voidaan miettiä muita vuoden viisuja. Toiseksi sijoittunut Ison Britannian ylä- ja alaääninen iskelmä Looking high, high, high nousi listoille omassa maassaan, mutta tuskin olisi kansainvälisesti menestynyt yhtä hyvin kuin Tom Pillibi. Italian edustussävelmä Romantica jäi kansainvälisessä kisassa kahdeksannelle sijalle mutta on silti klassikkokappaleen asemassa omassa maassaan. Kappale on kuitenkin minusta melko yksinomaan italialaiseen makuun tehty enkä kuule siinä minkäänlaista kansainvälistä potentiaalia.
Oma suosikkini tuolta vuodelta on Norjan Voi voi, mutta tämä taas taitaa olla liian pohjolalainen sävelmä. Todetaan siis, että objektiivisesti oikea laulu voitti.
Triviaa:
*Itävällan viisun johtanut tuolloin jo 79-vuotias kapellimestari Robert Stolz on kaikkien aikojen vanhimpana euroviisuorkesteria johtanut kapellimestari sekä tiettävästi ainoa euroviisuesitykseen osallistunut 1800-luvulla syntynyt henkilö.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Iso-Britannia
|
Bryan Johnson
|
Looking high, high, high
|
John Watson
|
Eric Robinson
|
2.
|
25
| |
2.
|
Ruotsi
|
Siw Malmkvist
|
Alla andra får varann
|
10.=
|
4
| |||
3.
|
Luxemburg
|
Camillo Felgen
|
So laang we’s du do bast
|
Henri Moots, Jean Roderes
|
Henri Moots
|
Eric Robinson
|
13.
|
1
|
4.
|
Tanska
|
Katy Bødtger
|
Det var en yndig tid
|
Kai Mortensen
|
10.=
|
4
| ||
5.
|
Belgia
|
Fud Leclerc
|
Mon amour pour toi
|
6.
|
9
| |||
6.
|
Norja
|
Nora Brockstedt
|
Voi-Voi
|
Georg Elgaaen
|
4.=
|
11
| ||
7.
|
Itävalta
|
Harry Winter
|
Du hast mich so fasziniert
|
Robert Stolz
|
7.
|
6
| ||
8.
|
Monaco
|
François Deguelt
|
Ce soir-là
|
3.
|
15
| |||
9.
|
Sveitsi
|
Anita Traversi
|
Cielo e terra
|
Mario Robbiani
|
8.=
|
5
| ||
10.
|
Alankomaat
|
Rudi Carrell
|
Wat een geluk
|
Dolf van der Linden
|
12.
|
2
| ||
11.
|
Saksa
|
Wyn Hoop
|
Bonne nuit, ma chérie
|
Franz Josef Breuer
|
4.=
|
11
| ||
12.
|
Italia
|
Renato Rascel
|
Romantica
|
Renato Rascel
|
8.=
|
5
| ||
13
|
Ranska
|
Jacqueline Boyer
|
Tom Pillibi
|
Franck Pourcel
|
1.
|
32
|
Koko kilpailutapahtuma
1961
Palais des Festivals, Cannes, Ranska
Lauantai 18. maaliskuuta
Vuonna 1961 viisut palasivat kahden vuoden takaa tuttuun Palais des Festivals -saliin Ranskan Cannesiin. Myös juontaja Jacqueline Joubert oli sama kuin kaksi vuotta sitten, hän on Katie Boylen ohella ainoa euroviisut kaksi kertaa juontanut henkilö. Tuolloin viisut myös kisattiin ensi kertaa nykyajalle itsestäänselvänä lauantaina.
Suomalaisille kyseessä onkin legendaarinen vuosi, sillä tuona vuonna Suomi osallistui eurovision laulukilpailuun ensi kertaa. Myös Espanja ja Jugoslavia debytoivat tuona vuonna, ja Jugoslavia olikin ainoa euroviisuihin kylmän sodan aikana osallistunut kommunistivaltio. Osallistujia oli näin jo 16.
Suomen edustaja: Laila Kinnunen - Valoa ikkunassa, sija jaettu 10./16., 6 p.
Ensinnäkin en voi muuta kuin todeta, että Laila Kinnunen oli ehdottomasti paras mahdollinen vaihtoehto Suomen debyyttiviisun esittäjäksi. Laila oli tuohon aikaan ehdottomasti Suomen suosituimpia viihdetaiteilijoita, ja hänellä oli suomalaiseksi poikkeuksellisen kansainvälinen imago. Hänet siis ehdottomasti kannatti lähettää edustajaksi kansainväliseen iskelmäkilpailuun.
Mutta miten itse kappale? Ensin on kerrattava, miten Suomen viisunvalinta eteni vuonna 1961. Loppuvuodesta 1960 Yleisradio julisti avoimen sävellyskilpailuin, joka tosiaan oli pelkkä sävellyskilpailu, sillä Yleisradiolle tuli lähettää vain nuotit. Sanoista, sovituksesta ja esittäjästä huolehdittaisiin myöhemmin. Kahdeksan parasta sävellystä hiottiin lopulliseen muotoon ja neljä tuon ajan suomalaista iskelmälaulajaa, Laila Kinnunen, Kai Lind, Ritva Mustonen ja Brita Koivunen saivat kukin niistä kaksi esitettäväksi. Jokaiselta solistilta parempi kappale valittiin yleisöäänestyksellä karsinnan finaaliin, jossa lopullisen valinnan suoritti asiantuntijaraati.
Lopputulos oli, että Suomen ensimmäisen euroviisuedustussävelmän esitti kyllä yksi maamme suurimmista tähdistä, mutta kappaleen oli säveltänyt lähes tuntematon pöytälaatikkosäveltäjä Eino Hurme. Muista karsinnan kappaleista voi kuitenkin sanoa, että kyseiset kappaleet eivät jääneet elämään juuri ollenkaan. Karsiutuneiden laulujen esittäjät eivät juuri karsintakappaleita levyttäneet, tosin osa kappaleista päätyi levylle eri artistien esittäminä. Niistä karsintakappaleista, joista olen onnistunut löytämään edes jonkun artistin levyttämän version, tuskin yksikään olisi pärjännyt Cannesissa paremmin kuin Valoa ikkunassa, joten eiköhän se oikea laulu voittanut.
Suomen karsintakilpailijat:
Sijoitus | Esittäjä | Kappale |
---|---|---|
1. | Laila Kinnunen | Valoa ikkunassa |
2. | Christina Hellman | Puuttuva lehti |
3. | Ritva Mustonen | Portinvartija |
4. | Kai Lind | Pikku ikkuna |
Yleisöäänestyksessä pudonneet:
Esittäjä | Kappale |
---|---|
Laila Kinnunen | Jossain meren rannalla |
Brita Koivunen | Pikku piccolo |
Ritva Mustonen | Kun kevät saapuu |
Kai Lind | Pistäydyn naapurissa |
Voittaja: Luxembourg, Jean-Claude Pascal - Nous les amoureux
Voittaja oli tuolle ajalle tyypillinen ranskankielinen balladi, tunteellisen pehmeä chanson, johon esittäjä toi oman samettisen äänensä. Suomalaiset voivat tuntea laulun paremmin Leif Wagerin suomenkielisestä versiosta Me rakastavaiset. Voittokappale oli menestysiskelmä ranskankielisessä Euroopassa, mutta menestys muualla oli jo laimeampaa. Jean-Claude Pascalin ura sekä laulajana että näyttelijänä kestäisi kuitenkin vielä vuosikymmeniä.
Voittokappale ei kuitenkaan ollut ainoa omalla alueellaan menestyjä. Ison-Britannian, joka sijoittui jo kolmatta vuotta putkeen toiseksi, The Allisons -dueton kappale Are you sure? oli erilaisissa brittiläisissä musiikkilehdissä valittu jopa alkuvuoden parhaaksi kappaleeksi. Single myi yli miljoona äänitettä.
Myös Italian iskelmä Al di là oli hitti omassa maassaan, mutta jo toista vuotta putkeen maan viisu oli mielestäni liian italialainen voittaakseen kansainvälisen laulukilpailun. Mutta pohjoismaisen yhteistyön nimissä on pakko mainita myös yksi pohjoismainen viisu. Tanskan Dario Campeotton esittämä Angelique oli hitti pohjoismaissa, suomalaisen iskelmän ikivihreä on Olavi Virran levyttämä versio kappaleesta. Vuoden ehdottomasti ennen kisaa nimekkäin artisti oli Saksan Lale Andersen, joka muistettiin jo ennen toista maailmansotaa levytetystä Lili Marleen -hitistä, mutta ilmeisesti tuolloin Andersen oli jo parhaat päivänsä nähnyt.
Todettakoon, että ehkä Ison Britannian viisulla olisi ollut eniten kansainvälistä hittipotentiaalia, mutta missään nimessä Luxemburgkaan ei ollut huono voittajavalinta. (Oma mielipide: Luxemburgin edustuskappale oli tuon vuoden kilpailijoista paras)
Triviaa:
*Saksaa edustanut vuonna 1905 syntynyt Lale Andersen on varhaisimmin syntynyt viisuartisti ja oli vuoteen 2007 asti vanhimpana euroviisuissa kisannut solisti
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Espanja
|
Conchita Bautista
|
Estando contigo
|
Augusto Algueró
|
Antonio Guijarro
|
Rafael Ferrer
|
9.
|
8
|
2.
|
Monaco
|
Colette Deréal
|
Allons, allons les enfants
|
Hubert Giraud
|
Pierre Delanoë
|
Raymond Lefèvre
|
10.=
|
6
|
3.
|
Itävalta
|
Jimmy Makulis
|
Sehnsucht
|
Leopold Andrejewitsch
|
Leopold Andrejewitsch
|
Franck Pourcel
|
15.=
|
1
|
4.
|
Suomi
|
Laila Kinnunen
|
Valoa ikkunassa
|
Eino Hurme
|
Sauvo Puhtila
|
George de Godzinsky
|
10.=
|
6
|
5.
|
Jugoslavia
|
Ljiljana Petrović
|
Neke davne zvezde
|
Jože Privšek
|
Miroslav Antić
|
Jože Privšek
|
8.
|
9
|
6.
|
Alankomaat
|
Greetje Kauffeld
|
Waat een dag
|
Dick Schallies
|
Pieter Goemans
|
Dolf van der Linden
|
10.=
|
6
|
7.
|
Ruotsi
|
Lill-Babs
|
April, april
|
Bobbie Ericsson
|
Bo Eneby
|
Thore Ehrling
|
14.
|
2
|
8.
|
Saksa
|
Lale Andersen
|
Einmal sehen wir uns wieder
|
Rudolf Maluck
|
Ernst Bader
|
Franck Pourcel
|
13.
|
3
|
9.
|
Ranska
|
Jean-Paul Mauric
|
Printemps, avril carillonne
|
Francis Baxter
|
Guy Favereau
|
Franck Pourcel
|
4.
|
13
|
10.
|
Sveitsi
|
Franca di Rienzo
|
Nous aurons demain
|
Géo Voumard
|
Émile Gardaz
|
Fernando Paggi
|
3.
|
16
|
11.
|
Belgia
|
Bob Benny
|
September, gouden roos
|
Hans Flower
|
Wim Brabants
|
Francis Bay
|
15.=
|
1
|
12.
|
Norja
|
Nora Brockstedt
|
Sommer i Palma
|
Jan Wølner
|
Egil Hagen
|
Øivind Bergh
|
7.
|
10
|
13.
|
Tanska
|
Dario Campeotto
|
Angelique
|
Aksel V. Rasmussen
|
Aksel V. Rasmussen
|
Kai Mortensen
|
5.=
|
12
|
14.
|
Luxemburg
|
Jean-Claude Pascal
|
Nous les amoureux
|
Jacques Datin
|
Maurice Vidalin
|
Léo Chauliac
|
1.
|
31
|
15.
|
Iso-Britannia
|
The Allisons
|
Are you sure?
|
John Allison, Bob Allison
|
John Allison, Bob Allison
|
Harry Robinson
|
2.
|
24
|
16.
|
Italia
|
Betty Curtis
|
Al di là
|
Carlo Donida
|
Mogol
|
Gianfranco Intra
|
5.=
|
12
|
Koko kilpailutapahtuma
1962
RTL:n iso auditorio, Luxemburg
Sunnuntai 18. maaliskuuta
Vuonna 1962 euroviisuille tarvittiin uudistusta, sillä vallitsevilla viisukäytännöillä voittaja tuntui olevan koko ajan joko Alankomaat tai Ranska, olihan viimeisinkin voittokappale ranskalaisen solistin esittämä ranskalainen iskelmä. Vaihtelua voittajakartalle haettiin uudella pisteytysjärjestelmällä, nyt kunkin maan raati pisteytti kolme mielestään parasta kappaletta kaavalla 3-2-1.
Tämä uudistus toi euroviisuille uuden ikävän piirteen, edustuskappaleista Belgian Ton nom, Espanjan Llámame, Itävallan Nur in der Wiener Luft ja Alankomaiden Katinka saivat kyseenalaista kunniaa olemalla euroviisuhistorian ensimmäiset nolla pistettä saaneet kilpailukappaleet.
Finaali pidettiin sunnuntaina 18. maaliskuuta ja on viimeisin viisufinaali, jota ei kisattu lauantai-iltana. Euroviisujen alkuajan kasvu oli myös päättynyt, sillä kyseessä olivat ensimmäiset euroviisut, joissa ei nähty yhtäkään uutta osallistujamaata.
Suomen edustaja: Marion Rung - Tipi-tii, sija jaettu 7./16., 4 p.
Suomen tuon vuoden edustussävelmä on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista Suomen edustuskappaleista. Tipi-tii on Suomessa todella tunnettu iskelmälegenda ja eurovisiuedustus oli tuolloin 16-vuotiaan Marion Rungin uran alkuvaiheen ehdottomasti tärkeimpiä meriittejä, tuo ura onkin sitten jatkunut menestyksekkäänä jo yli puolen vuosisadan ajan. Vuonna 1962 kappale oli Suomessa kolme kuukautta putkeen kuukauden myydyin äänite. (Tuohon aikaan levymyyntiä tilastoitiin vain kuukausittain)
Euroviisun valinta oli Suomessa tehty melko samalla tavalla kuin vuotta aiemmin, tosin nyt Ylelle piti jo alkuvaiheessa lähettää myös sanat ja pianosovitus. Lähetetyistä kappaleista kahdeksan valittiin esikarsintaan, jossa niille saatiin esittäjä. Kappaleista neljä valittiin finaaliin, jossa jokainen kappale sai kaksi esitystä eri solistien toimesta, tämän oli tarkoitus vähentää solistin vaikutusta ja keskittyä itse kappaleeseen.
Tpi-tiin karsinnassa esittivät 16-vuotias kampaajaopiskelija Marion Rung ja kokenut iskelmätähti Kai Lind. Ja kappaleen voitettu karsinta ylivoimaisesti sai kappale naivimman ja aidomman tuntuisen esittäjän, mielestäni hyvä ratkaisu. En ole onnistunut löytämään Kai Lindin tulkintaa kappaleesta, mutta vaikea uskoa, että hän olsii saanut kappaleeseen samanlaista aitoutta. Karsinnassa toiseksi sijoittunut, myös Marionin esittämä Pikku rahastaja on myöskin oikein veikeä iskelmä, mutta ei vedä vertoja karsinnan voittajalle. Muut karsintakappaleet ovatkin sitten painuneet unholaan, semifinaalissa karsiutujista vain Sitä rakkaus on on tiettävästi edes levytetty. Ehdottomasti oikea laulu ja oikea esittäjä voittivat.
Myös kansainvälisisissä euroviisuissa tulos oli varsin hyvä, saavutettu seitsemäs sija on absoluuttisesti (tosin ei osallistujamäärään suhteutettuna) Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi paras sijoitus, seitsemännen sijan Suomi on saavuttanut viisuissa neljästi.
Suomen karsintakilpailijat:
Sija | Esittäjät | Kappale | Pisteet |
---|---|---|---|
1. | Kai Lind/Marion Rung | Tipi-tii | 234 p. |
2. | Kai Lind/Marion Rung | Pikku rahastaja | 129 p. |
3. | Matti Heinivaho/Vieno Kekkonen | Sateinen yö | 127 p. |
4. | Matti Heinivaho/Vieno Kekkonen | On keskiyö | 110 p. |
Semifinaalissa karsiutuneet:
Esittäjä | Kappale |
---|---|
Laila Kinnunen | Lumineito |
Johnny Forsell | Anna Angelina |
Maynié Siren | Tiketi tikke tak |
Pirkko Mannola | Sitä rakkaus on |
Voittaja: Ranska, Isabelle Aubret - Un premier amour
Uuden äänestystavan tavoite oli tuoda vaihtelua voittajamaihin, mutta tämä ei onnistunut. Jo kolmatta kertaa kilpailun voitti Ranska, tällä kertaa vielä todella suurella ylivoimalla, voittaja keräsi kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin toiseksi sijoittunut. Muutenkin tuon vuoden kärki oli melkoista itsensä tosintoa, voittajana Ranska, himmeämmillä mitalisijoilla kaksi "mini-Ranskaa". Toiseksi sijoittunut Monacon Dis rien on kuin miessolistin esittämä versio voittokappaleesta ja samantyyppinen on myös Luxemburin kolamnneksi sijoittunut Petit bonhomme. Yleisemminkin, jotakin ranskan kielen ylivallasta tuon ajan viisuissa kertonee se, että Eurovision laulukilpailun seitsemästä ensimmäisestä voittajasta viisi esitettiin ranskaksi.
Monet kriittisimmät äänet kritisoivat vuoden 1962 kisoja varsin tylsiksi. Äänestyksessä ainakaan ei ollut juuri jännitystä, kun voittaja tuntui olevan selvillä alusta asti ja mahdollisesti jotakin äänestystavan mielekkyydestä kertoo se, että voittaja keräsi 26 pistettä, mutta mediaanin paremman puolen sijaan riitti 4 pistettä. Kappale ei myynyt juuri ollenkaan Ranskan ulkopuolella. Nykyisin Un premier amour onkin yksi kaikkien aikojen unohdetuimmista viisuvoittajista. Kappaleesta levytetty suomenkielinen käännös, Vieno Kekkosen Ensimmäinen rakkaus ei sekään kuulu niihin ikimuistoisiin viisucovereihin.
Kenen sitten olisi pitänyt voittaa? Vuoden kaupallisesta menestyksestä vastasi tuon vuoden oma suosikkini, Saksan pirteä schlager Zwei kleine Italiener, jolla oli tunnelmasta huolimatta vakava aihe, kappale kertoi kahdesta italialaisesta siirtolaisesta. Kappale myi yli miljoona äänitettä ympäri Eurooppaa ja oli vuoden ehdottomasti myynein viisu.
Kysymykseen, mikä vuoden 1962 euroviisuista on nykyisin omassa maassaan muistetuin, oikea vastaus on todennäköisesti Suomen Tipi-tii, mutta tuon ajan miletymyksiä tarkastellessa sanotaan silti, että Saksa olsi ollut oikea voittaja.
Triviaa:
*Sveitsiä edustanut Jean Philippe oli edustanut jo Ranskaa vuonna 1959 ja oli ensimmäinen kahta eri maata edustanut solisti.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Suomi
|
Marion Rung
|
Tipi-tii
|
Kari Tuomisaari
|
Kari Tuomisaari
|
George de Godzinsky
|
7.=
|
4
|
2.
|
Belgia
|
Fud Leclerc
|
Ton nom
|
Eric Channe
|
Tony Golan
|
Henri Segers
|
13.=
|
0
|
3.
|
Espanja
|
Victor Balaguer
|
Llámame
|
Mario Selles
|
Miguel Portoles
|
Jean Roderès
|
13.=
|
0
|
4.
|
Itävalta
|
Eleonore Schwarz
|
Nur in der Wiener Luft
|
Bruno Uher
|
Bruno Uher
|
Bruno Uher
|
13.=
|
0
|
5.
|
Tanska
|
Ellen Winther
|
Vuggevise
|
Kjeld Bonfils
|
Sejr Volmer-Sørensen
|
Kai Mortensen
|
10.=
|
2
|
6.
|
Ruotsi
|
Inger Berggren
|
Sol och vår
|
Åke Gerhard, Ulf Kjellqvist
|
Åke Gerhard, Ulf Kjellqvist
|
Egon Kjerrman
|
7.=
|
4
|
7.
|
Saksa
|
Conny Froboess
|
Dwei kleine Italiener
|
Christian Bruhn
|
Georg Buschor
|
Rolf-Hans Müller
|
6.
|
9
|
8.
|
Alankomaat
|
De Spelbrekers
|
Katinka
|
Joop Stokkermans
|
Henny Hamhuis, Lodewijk Post
|
Dolf van der Linden
|
13.=
|
0
|
9.
|
Ranska
|
Isabelle Aubert
|
Un premier amour
|
Claude-Henri Vic
|
Roland Stephane Valade
|
Franck Pourcel
|
1.
|
26
|
10.
|
Norja
|
Inger Jacobsen
|
Kom sol, kom regn
|
Kjell Karlsen
|
Ivar Andersen
|
Øivind Bergh
|
10.=
|
2
|
11.
|
Sveitsi
|
Jean Philippe
|
Le retour
|
Géo Voumard
|
Émile Gardaz
|
Cedric Dumont
|
10.=
|
2
|
12.
|
Jugoslavia
|
Lola Novakovic
|
Ne pali svetlo u sumrak
|
Jože Privšek
|
Dragutin Britvić
|
Jože Privšek
|
4.=
|
10
|
13.
|
Iso-Britannia
|
Ronnie Carroll
|
Ring-a-ding girl
|
Syd Cordell
|
Stan Butcher
|
Wally Stott
|
4.=
|
10
|
14.
|
Luxemburg
|
Camillo Felgen
|
Petit bonhomme
|
Jacques Datin
|
Maurice Vidalin
|
Jean Roderès
|
3.
|
11
|
15.
|
Italia
|
Claudio Villa
|
Addio, Addio
|
Domenico Modugno
|
Franco Migliacci
|
Cinico Angelini
|
9.
|
3
|
16.
|
Monaco
|
François Deguelt
|
Dis rien
|
Henri Salvador
|
René Rouzaud
|
Raymond Lefèvre
|
2.
|
13
|
Koko kilpailutapahtuma
1963
BBC Televison Centre, Lontoo, Iso-Britannia
Lauantai 23. maaliskuuta
Ranska ei taloudellisiin syihin vedoten halunnut järjestää kolmansia euroviisuja muutaman vuoden sisään, joten viisujen varaisäntä Iso-Britannia pääsi taas tulemaan apuun, Koska edellisvuoden äänestyksessä voittaja oli ollut tylsän ylivoimainen ja oli saatu ikäviä nollapistetapauksia, nyt pisteytysskaalaa laajennettiin. Jokainen maa antoi mielestään viidelle parhaalle kappaleelle pisteitä kaavalla 5-4-3-2-1.
Vuonna 1963 lähetys olikin studiomaisempi kuin koskaan, sillä BBC halusi esitellä upouusia tv-studioitaan koko Euroopalle. Lähetystä kuvattiin kahdessa studiossa, joista toisessa olivat solistit ja orkesteri, toisessa juontaja ja pistetaulu. Tämä toteutus on pistänyt monet epäilemään monien esitysten olleen ennalta nauhoitettuja ja esimerkiksi Ison Britannian oman edustajan Ronnie Carrolin taustalaulajat selvästi vain liikuttelivat huuliaan. Tuolloin euroviisujen finaalipäiväksi myös vakiintui lauantai. Kilpailun juonsi jo vuodelta 1960 tuttu Katie Boyle.
Suomen edustaja: Laila Halme - Muistojeni laulu, sija jaettu 13./16., 0 p.
Vuonna 1963 Suomessa koettiin ensimmäinen todellinen kohukarsinta. Karsinnassa kuultiin kahdeksan kappaletta kukin kahden eri solistin esittämänä sekä pienellä että isolla orkesterilla säestettynä. Kunkin kappaleen säveltäjä sai valita kappaleen kaksi esittäjää joten karsinnassa kykyjään pääsi näyttämään peräti 16 iskelmälaulajaa. Useastakin karsintakappaleesta on sittemmin tullut ikivihreitä. Yksi tällainen on Tamara Lundin esittämänä legendaksi jäänyt Olen mikä olen, jota ei kuitenkaan ilmeisesti tuolle ajalle rohkeiden sanoitusten ja esityksen takia kehdattu Lontooseen lähettää. Tähän voi tosin todeta, että todennäköisesti yksikään Suomen euroviisua vuonna 1963 arvioinut tuomari ei olisi ymmärtänyt suomen kieltä. Eräskin karsinnan maallikkoraadissa istunut maatalon emäntä oli Tamara Lundin omien sanojen mukaan pitänyt esitystä kilpailun parhaana, mutta ei niin paheellista laulua kehdannut televisiolähetyksessä äänestää. Minusta olisi voinut, pidän täysin mahdollisena, että tällä kappaleella olisi saatu sijoitus, joka olisi pysynyt Suomen parhaana viisusijoituksena vuoteen 2006 asti.
Myös toiseksi karsinnassa sijoittunut Kaikessa soi blues on Lasse Mårtensonin levyttämänä kohtuullinen klassikkoiskelmä. Itse uskon, että tämä charmikas bluesiskelmä olisi voinut olla ainakin kohtuullinen menestyskappale kansainvälisissä viisuissa, itse asiassa tuona vuonna Italia sijoittui viisuissa kunniakkaasti kolmanneksi vähän samanlaisella kappaleella Uno per tutte.
Mutta kuka voittikaan karsinnan? 40-henkinen maallikkoraati valitsi Suomen edustuskappaleeksi todella yllättäen melkoisen vaatimattoman Muistojeni laulu -balladin. Karsinnassa kappaleen esittivät Irmeli Mäkelä ja Marjatta Leppänen, mutta itse kappaleen valinnan jälkeen pidetyssä laulukokeessa lopulliseksi esittäjäksi Lontooseen valittiin Laila Halme. Ja kansainvälisen kilpailun tulos olikin omiaan kertomaan valinnan viisaudesta. Kappale jäi kilpailussa armotta harmaavarpuseksi ja kappaleen huomio oli niin pientä, että yhdenkään maan raadin äänestyksessä Suomi ei ollut viiden parhaan joukossa, mikä merkitsi nollaa pistettä. Uskallan väittää, että molemmat tässä jo mainitut karsinnan himmeämmät mitalistit olisivat pärjänneet Lontoossa huomattavasti paremmin. Ehdottomasti väärä laulu voitti. Nyky-Suomessa Muistojeni laulu onkin yksi kaikkien aikojen unohdetuimmista Suomen euroviisuedustuskappaleista.
Suomen karsintakilpailijat:
Sija | Esittäjät | Kappale | Pisteet |
---|---|---|---|
1. | Marjatta Leppänen/Irmeli Mäkelä | Muistojeni laulu | 331 p. |
2. | Lasse Mårtenson/Johnny Forsell | Kaikessa soi blues | 315 p. |
3. | Tamara Lund/Laila Halme | Olen mikä olen | 298 p. |
4. | Seija Lampila/Rauni Pekkala | Marraskuu | 279 p. |
5. | Lasse Liemola/Matti Heinivaho | Kristiina ja minä | 276 p. |
6. | Erkki Liikanen/Tuulevi Mattila | Pimpula vei | 272 p. |
7. | Maynie Sirén/Tapio Lahtinen | Malaga | 269 p. |
8. | Per-Erik Förars/Stig Fransman | Niin kuin ruusu | 258 p. |
Voittaja: Tanska, Grethe & Jørgen Ingmann - Dansevise
Vuonna 1963 Suomi ei ollut ainoa pohjoismaa, jolle kävi viisuissa melkoinen nöyryytys. Myös kaksi muuta pohjoismaata, Norja ja Ruotsi jäivät nollapisteille, vaikka Ruotsia edusti tuohon aikaan todella arvostettu jazztähti Monica Zetterlund. Kyseessä ei silti ollut pelkkä pohjoismainen tappiovuosi, sillä kilpailun voitti neljäs mukana ollut pohjoismaa Tanska. Aviopari Grethe & Jørgen Ingmann esitti hypnoottisen balladin Dansevise, jossa Grethe lauloi ja Jørgen soitti kitaraa. Viisulähetyksen kuvakulmilla ja ruudulle heijastetuilla spiraaleilla saatiin aikaan unenomainen tunnelma. Oma legendansa on myös kappaleen suomenkielinen levytys, Laila Kinnusen Tanssilaulu.
Tuon vuoden voittajasta ollaan silti oltu toistakin mieltä. Vain kahden pisteen päähän Tanskasta sijoittui Sveitsin Esther Ofarim kappaleella T'en va pas. Mutta toisen tulkinnan mukaan kappaleen olisi pitänyt voittaa, sillä pisteidenlaskussa Norjan pisteidenantaja oli sekoillut pisteissään melkoisesti, minkä vuoksi Norja päätettiin jättää välistä ja maahan palattiin uudestaan äänestyksen lopuksi. Nyt Norjan antamat selvät pisteet ratkaisivat tilanteen Tanskan eduksi, mutta myöhemmin tarkasteltuna huomattiin, että alkuperäisillä Norjan antamilla pisteillä Sveitsi olisi voittanut.
Sanon kuitenkin, että minusta Tanska oli kärkikaksikosta selvästi parempi voittaja jo ihan siksi, että jo niin moni euroviisuvoittaja oli esitetty ranskaksi. Ja on hienoa, että lopultakin voittajamaihin saatiin vaihtelua. Ennen tuota pohjoismaat olivat olleet euroviisuissa todella marginaalimaiden asemassa, maiden ei nähty oikein edes kilpailevan samassa sarjassa tuon ajan "ydin-Euroopan" maiden kanssa, mutta ensimmäisen pohjoismaisen voittajan myötä tähän saatiin muutosta. Voittokappale oli suuri menestysiskelmä Tanskassa, mutta kansainvälistä hittiä siitä ei tullut.
Muista tuon vuoden viisuista mainitsemisen arvoinen on ainakin Luxembourgin À force de prier, jonka esittänyt Nana Mouskouri on sittemmin myynyt urallaan yli 300 miljoonaa levyä.
Oma suosikkini tuolta vuodelta on kolmanneksi sijoittunut Italian letkeä Uno per tutte, jota jo vertasinkin Suomen karsinnan hopeamitalistiin. Pidän kyllä myös Tanskan viisusta, ja pohjoismaisen yhteistyön nimissä voin sanoa olevani todella ilmoinen, että voitto saatiin pohjoismaihin jo melkoisen aikaisessa vaiheessa.
Triviaa:
*Tuohon vuoteen liittyy euroviisujen historian ensimmäinen tunnettu diskaus. José Guardiolan piti alun perin edustaa Espanjaa kappaleella Nubes de colores, mutta tuntemattomasta syystä Espanjan edustuskappaleeksi vaihdettiin Algo prodigioso.
*Itävallan kappaleen Vielleicht geschieht ein Wunder viimeinen kertosäe esitettiin tuolle ajalle varsin radikaalisti englanniksi, ensimmäistä kertaa euroviisua ei esitetty kokonaan maan virallisella kielellä.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Iso-Britannia
|
Ronnie Carroll
|
Say wonderful things
|
Philip Green
|
Norman Newell
|
Eric Robinson
|
4.
|
28
|
2.
|
Alankomaat
|
Annie Palmen
|
Een Speeldoos
|
Pieter Goemans
|
Pieter Goemans
|
Eric Robinson
|
13.=
|
0
|
3.
|
Saksa
|
Heidi Brühl
|
Marcel
|
Charly Niessen
|
Charly Niessen
|
Willy Berking
|
9.
|
5
|
4.
|
Itävalta
|
Carmela Corren
|
Vielleicht geschieht ein Wunder
|
Erwin Halletz
|
Peter Wehle
|
Erwin Halletz
|
7.
|
16
|
5.
|
Norja
|
Anita Thallaug
|
Solhverv
|
Dag Kristoffersen
|
Dag Kristoffersen
|
Øivind Bergh
|
13.=
|
0
|
6.
|
Italia
|
Emilio Pericoli
|
Uno per tutte
|
Tony Renis
|
Mogol, Alberto Testa
|
Gigi Cicchellero
|
3.
|
37
|
7.
|
Suomi
|
Laila Halme
|
Muistojeni laulu
|
Börje Sundgren
|
Börje Sundgren
|
George de Godzinsky
|
13.=
|
0
|
8.
|
Tanska
|
Grethe & Jørgen Ingmann
|
Dansevise
|
Otto Francker
|
Sejr Volmer-Sørensen
|
Kai Mortensen
|
1.
|
42
|
9.
|
Jugoslavia
|
Vice Vucov
|
Brodovi
|
Mario Nardelli
|
Mario Nardelli
|
Miljenko Prohaska
|
11.
|
3
|
10.
|
Sveitsi
|
Esther Ofarim
|
T’en vas pas
|
Géo Voumard
|
Émile Gardaz
|
Eric Robinson
|
2.
|
40
|
11.
|
Ranska
|
Alain Barrière
|
Elle était si jolie
|
Alain Barrière, A. Migiani
|
Alain Barrière, A. Migiani
|
Franck Pourcel
|
5.=
|
25
|
12.
|
Espanja
|
José Guardiola
|
Algo prodigioso
|
Fernando García Morcillo
|
Camillo Murillo Janero
|
Rafael de Ibarbia Serra
|
12.
|
2
|
13.
|
Ruotsi
|
Monica Zetterlund
|
En gång i Stockholm
|
Bobbie Ericsson
|
Beppe Wolgers
|
William Lind
|
13.=
|
0
|
14.
|
Belgia
|
Jacques Raymond
|
Waarom?
|
Hans Flower
|
Wim Brabants
|
Francis Bay
|
10.
|
4
|
15.
|
Monaco
|
Françoise Hardy
|
L’amour s’en va
|
Françoise Hardy
|
Françoise Hardy
|
Raymond Lefèvre
|
5.=
|
25
|
16.
|
Luxemburg
|
Nana Mouskouri
|
A force de prier
|
Raymond Bernard
|
Pierre Delanoë
|
Eric Robinson
|
8.
|
13
|
Koko kilpailutapahtuma
1964
Tivolin konserttisali, Kööpenhamina, Tanska
Lauantai 21. maaliskuuta
Lauantai 21. maaliskuuta
Vuonna 1964 pohjoismaat saivat ensi kertaa antaa näytettä isännöintitaidoistaan. Kilpailu pidettiin Kööpenhaminan legendaarisen Tivolin konserttisalissa. Kuitenkin tapahtuman pohjoismaalaisuus väheni, kun Ruotsi joutui vetäytymään kisasta maassa koko kevään jatkuneen taiteilijalakon takia. Vastineeksi Portugali debytoi kilpailussa, joten osallistujamärä pysyi vakiona.
Edelisvuoden äänestyssekoiluista oppineena pisteytysjärjestelmää yksinkertaistettiin, jokainen maa jakoi yhdeksän pistettä valintansa mukaan joko kaavalla 5-3-1, 6-3 tai 9. Lisäksi nyt äänestykselle hankittiin virallinen valvoja, ensimmäisenä euroviisujen virallisena valvojana toimi jugoslavialainenMiroslav Vilćek.Tuon vuoden kilpailutapahtumasta ei ikävä kyllä ole juuri kuvamateriaalia tallella, silllä lähes koko filmikopio tuhoitui Tanskan tv-yhtiö DR:n tulipalossa 1970-luvun alussa. Erityisesti tämä on sääli siksi, etä kesken lähetyksen lavalle pujahti mielenosoittaja, joka vastusti Francoa ja Salazaria, siis Espanjan ja Portugalin senaikaisia sotilasdiktaattoreja. Tällaista oli osattu pelätäkin kahden sotilasdiktatuurin osallistuessa kilpailuun, ja vain vähän aikaa ennen suoraa lähetystä sali oli jouduttu tyhjentämään pommiuhan takia.
Suomen edustaja: Lasse Mårtenson - Laiskotellen, sija 7./16., 9 p.
Vuonna 1964 Suomen karsinta käytiin ensimmäistä kerta kutsukilpailuna. Kymmentä suomalaissäveltäjää pyydettiin säveltämään kilpailuun kaksi kappaletta, joista Yleisradion raati valitsi paremman karsinnan semifinaaliin. Kymmentä semifinalistia soitettiin radiossa ja television viritysmusiikkina, ja tästä kansa sai postikorttiäänestyksellä valita kuusi kappaletta karsinnan finaaliin.Finaalin valintamenetelmä olikin jo hieman kummallinen. Äänestyksessä oli kaksi raatia, kymmenen ympäri Suomea kokoontunutta alueraatia sekä musiikin ammattilaisista ympäri pohjoismaita koottu Pohjola-raati. Molemmat raadit äänestivät, ja vain jos molemmat komponenttiäänestykset voittaisi sama kappale, tulisi tästä kappaleesta Suomen edsutuskappale. Muussa tapauksessa valinnan tekisi Yleisradion raati.
Onneksi molemmat äänestykset voitti sama kappale, Lasse Mårtensonin esittämä lupsakka Laiskotellen, jota pidettiin kansainvälisenä. Kansainvälisessä Eurovision laulukilpailussa olikin kotiin tuotavna mukava seitsemäs sija, joka on absoluuttisesti eräitä Suomen parhaita sijoituksia. Kyseinen kappale onkin nykyisin Suomessa melkoinen ikivihreä.
Suomen kansan suosikki karsinnassa oli aikoinaan ilmeisesti ollut Taisto Tammen esittämä Rakkauden rikkaus, mutta mielestäni tämä on todella suomalainen kappale vailla minkäänlaista kansaivälistä potentiaalia, joten sitä ei olisi Köpenhaminaan kannattanut lähettää. Muut Suomen karsintakappaleet ovatkin melkoisen unohdettuja, joten kyllä oikea laulu voitti.
Suomen karsintakilpailijat:
Sija | Esittäjä | Kappale | Pisteet |
---|---|---|---|
1. | Lasse Mårtenson | Laiskotellen | 403 p. |
2. | Kai Lind | Satelliitti kahdelle | 235 p. |
3. | Irmeli Mäkelä | Kerran viel’ | 120 p. |
4. | Pirkko Mannola | Bzzz Bzzz Bzzz | 108 p. |
5. | Taisto Tammi | Rakkauden rikkaus | 21 p. |
6. | Heikki Aarva | Toisen kerran | 13 p. |
Semifinaalissa karsiutuineet:
Esittäjä | Kappale |
---|---|
Erkki Liikanen | Pianonsoittaja |
Iris Rautio | Tulen jälkeen |
Vieno Kekkonen | Tango keittiössä |
Stig Fransman | Unen ihme |
Voittaja: Italia, Gigliola Cinquetti - Non ho l'eta
Kysymykseen, voittiko oikea laulu vuoden 1964 euroviisut, yleinen mielipide taitaa olla poikkeuksellisen yksimielinen kyllä. Italian 16-vuotias Gigliola Cinquetti sai tuomarit poikkeuksellisen yksimielisesti puolelleen herkällä balladillaan ja saikin kisassa kokonaiset 49 pistettä toiseksi sijoittuneen Ison Britannian jäädessä 17 pisteeseen. Kyseessä on kaikkien aikojen ylivoimaisin voitto laskemalla voittajan pisteet suhteessa toisiksi tulleen pisteisiin.
Noin ylivoimainen voittaja oli odotetusti myös kaupallinen menestys. Kappale oli listaykkönen Belgiassa, Italiassa ja Ranskassa sekä ylsi listojen top-3:n myös Alankomaissa, Saksassa ja Norjassa. Suomeksi kappale tunnetaan Anneli Sarin suomankielisestä levytyksestä Liian nuori rakkauteen.
Voittaja voitti kaikki kilpailijansa niin ylivoimaisesti, että mahdollisesti tästä syystä mikään muu vuoden kappaleista ei jäänyt elämään suurena viisulegendana. Mainittakoon kuitenkin,. että jo neljättä kertaa Iso-Britannia sijoittui kilpailussa toiseksi. Oma suosikkini tuolta vuodelta on Itävallan herkkä pianoballadi Warum nur, warum?, jonka esitti tuleva viisuvoittaja Udo Jürgens. Kuitenkin, paljoa ei tarvitse miettiä, mikä oli suuren yleisön suosikki tuona vuonna.
Triviaa:
*Saksan edustuskappaleen nimi Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne on kaikkien aikojen pisin euroviisukappaleen nimi.
*Alankomaita edustanut Hollannin Itä-Intiasta (nyk. Indonesia) kotoisin ollut Anneke Grönloh oli ensimmäinen Euroopan ulkopuolelta kotoisin ollut viisuartisti.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Luxemburg
|
Hugues Aufray
|
Dès que le printemps revient
|
Hugues Aufray
|
Jacques Plante
|
Jacques Denjean
|
4.=
|
14
|
2.
|
Alankomaat
|
Anneke Grönloh
|
Jij bent mijn leven
|
Ted Powder
|
René de Vos
|
Dolf van der Linden
|
10.=
|
2
|
3.
|
Norja
|
Arne Bendiksen
|
Spiral
|
Sigurd Jansen
|
Egil Hagen
|
Karsten Andersen
|
8.
|
6
|
4.
|
Tanska
|
Bjørn Tidmand
|
Sangen om dig
|
Aksel V. Rasmussen
|
Mogens Dam
|
Kai Mortensen
|
9.
|
4
|
5.
|
Suomi
|
Lasse Mårtenson
|
Laiskotellen
|
Lasse Mårtenson
|
Sauvo Puhtila
|
George de Godzinsky
|
7.
|
9
|
6.
|
Itävalta
|
Udo Jürgens
|
Warum nur, warum?
|
Udo Jürgens
|
Udo Jürgens
|
Johannes Fehring
|
6.
|
11
|
7.
|
Ranska
|
Rachel
|
Le chant de Mallory
|
André Popp
|
Pierre Cour
|
Franck Pourcel
|
4.=
|
14
|
8.
|
Iso-Britannia
|
Matt Monro
|
I love the little things
|
Tony Hatch
|
Tony Hatch
|
Harry Rabinowitz
|
2.
|
17
|
9.
|
Saksa
|
Nora Nova
|
Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne
|
Rudi von der Dovenmühle
|
Niels Nobach
|
Willy Berking
|
13.=
|
0
|
10.
|
Monaco
|
Romuald
|
Où sont-elles passées
|
Francis Lai
|
Pierre Barouh
|
Michel Colombier
|
3.
|
15
|
11.
|
Portugali
|
Antonio Calvario
|
Oração
|
João Nobre
|
Francisco Nicholson, Rogério Bracinha
|
Kai Mortensen
|
13.=
|
0
|
12.
|
Italia
|
Gigliola Cinquetti
|
Non ho l’età
|
Nicola Salerno
|
Mario Panzeri
|
Gianfranco Monaldi
|
1.
|
49
|
13.
|
Jugoslavia
|
Sabahudin Kurt
|
Zivot je sklopio krug
|
Srđan Matijević
|
Stevan Raičković
|
Radivoj Spasić
|
13.=
|
0
|
14.
|
Sveitsi
|
Anita Traversi
|
I miei pensieri
|
Giovanni Pelli
|
Sanzio Chiesa
|
Fernando Paggi
|
13.=
|
0
|
15.
|
Belgia
|
Robert Cogoi
|
Près de ma rivière
|
Robert Cogoi
|
Robert Cogoi
|
Henri Segers
|
10.=
|
2
|
16.
|
Espanja
|
Nelly, Tim & Tony
|
Caracola
|
Fina de Calderón
|
Fina de Calderón
|
Rafael de Ibarbia Serra
|
12.
|
1
|
Koko kilpailutapahtuma (Ääninauha, tapahtumasta ei ole tallella juuri ollenkaan kuvamateriaalia)
1965
Sala di concerto della RAI, Napoli, Italia
Lauantai 20. maaliskuuta
Kymmenennet Eurovision laulukilpailut kisattiinkin idean lähtömaa Italiassa. Kisojen täyttäessä ensimmäistä kertaa pyöreitä vuosia niisstä tulikin suuremmat kuin koskaan, sillä Ruotsi palasi välivuodelta ja Irlanti debytoi, jolloin osallistujia oli jo 18. Lisäksi kisat lähetettiin ensimmäistä kertaa intervisioverkossa myös rautaesiripun toisella puolella. Arviolta jo 150 miljoonaa ihmistä seurasi lähetystä.
Suomen edustaja: Viktor Klimenko - Aurinko laskee länteen, sija jaettu 15./18., 0 p.
Vuoden 1965 Suomen karsinnan tulos on yksi kaikkien aikojen kritisoiduimmista. Useimmat suomalaiset muistelevat tapahtuman menneen näin; koko Suomen kansa olisi halunnut edustajakseen Katri Helenan letkajenkan Minne tuuli kuljettaa, mutta jostakin ilmestyi salaperäinen pohjola-raati, joka lähettikin Suomen edustajaksi Viktor Klimenkon konservatiivisen, slaavilaisen balladin.
Oikeasti tapahtumat olivat hieman monimutkaisemmin. Karsinta eteni samalla tavalla kuin edellisvuonna. Karsinnassa oli kaksi komponenttiäänestystä, alueraadit ja pohjola-raati. Alueraatien suosikki oli ollut Marjatta Leppäsen Iltaisin ja pohjola-raadin Aurinko laskee länteen. Näin Suomen lopullisen edustajan päätyi valitsemaan Yleisradion johto, joka luotti pohjola-raadin näkemykseen. Karsinnassa eniten pisteitä keräsi kuitenkin Iltaisin ja myös voittajalle maksettu säveltäjän palkinto maksettiin kappaleen säveltäjälle. Kieltämättä Marjatta Leppästä on hieman syrjitty Suomen karsinnoissa, hänhän oli laulanut Suomen karsinnassa voittokappaleen jo vuonna 1963 eli on kaksi kertaa esittänyt Suomen karsinnan voittaneen kappaleen mutta ei ole koskaan päässyt edustamaan Suomea.
Napolissa Klimenko jäikin nollapisteille, mikä totta kai sai suomalaiset jälleen muistelemaan karsinnan menetettyjä mahdollisuuksia. Molemmat karsinnassa jo mainitut hävinneet kappaleet olisivat luultavasti tuoneet Suomelle parempaa menestystä. Myöhemmin Klimenko on kuitenkin muistellut, että tuohon aikaan oli suuri kunnia jo saada edustaa Suomea venäläisenä. Tässä vaihreessa pääsen taas näyttämään joskus kummallista musiikkimakuani, sillä minusta Aurinko laskee länteen on ihan kaunis laulu, varsinkin vaskipuhallinosuus. Ehdottomasti tämä on ainakin paras Suomen kolmesta nollapisteviisusta. Onhan kappale silti melko slaavilainen länsieurooppalaiseen kilpailuun, mutta jos intervision laulukilpailua olisi järjestetty jo tuolloin, olisi tässä voinut olla Suomelle kelpo edustaja sinne. Kuitenkin väärä laulu voitti, ja suurin syy tuohon löytyi tuon vuoden voittajasta...
Suomen karsintakilpailijat:
Sija | Esittäjä | Kappale | Pisteet |
---|---|---|---|
1. | Marjatta Leppänen | Iltaisin | 210 p. |
2. | Viktor Klimenko | Aurinko laskee länteen | 195 p. |
3. | Katri Helena | Minne tuuli kuljettaa | 186 p. |
4. | Kai Lind | Mon amie, mon amour | 133 p. |
5. | Ritva Mustonen | Lapin taikarummut | 93 p. |
6. | Eero & Jussi | Tahdon saaren | 84 p. |
Semifinaalissa pudonneet:
Esittäjä | Kappale |
---|---|
Pentti Lasanen | Vanha kunnon dixieland |
Vieno Kekkonen | Pavane itkevälle neidolle |
Carola | Ge mig en grabb |
Tamara Lund | Ota tai jätä |
Voittaja: Luxembourg, France Gall - Poupee de cire, poupee de son
Kun vuoden 1965 kansainvälinen loppukilpailu oli ratkennut, suomalaisilla oli tapana jopa sanoa, että Luxembourg voitti Katri Helenan euroviisuehdokkaalla. Ovathan kappaleet toki samanlaisia, mutta kyllä silti minusta tuo on hieman liioitellusti sanottu. Kuitenkin, Poupee de cire, poupee de son oli euroviisuille aivan uudenlainen voittaja. Ensimmäistä kertaa voittaja oli nopea popbiisi, mikä monien mielestä toi kisaa vuosikymmeniä ajassa eteenpäin. Tälläkin kertaa voittaja oli myös kaupallinen menestys, joka nousi listoilla top-5:n ympäri Länsi-Eurooppaa.
Tuona vuonna uudistus oli selvästi todella tervetullut Eurovision laulukilpailulle, sillä myös toisiksi sijoittunut Ison Britannian I belong oli vauhdikas popbiisi. En kuitenkaan kuule tässä kappaleessa samanlaista kaupallista potentiaalia kuin voittajassa, mistä jotain kertoo jo se, että se ei menestynyt edes Isossa Britanniassa kaupallisesti yhtä hyvin kuin voittajassa. Itse olen tuolta vuodelta valinnut suosikikseni Italian tunnelmallisen balladin Se piangi, se ridi, mutta kuten jo sanottu, uudistus oli tuossa vaiheessa tervetullut kisalle, oikea laulu voitti.
Triviaa:
*Euroviisut olivat pitkään tunnettuja säännöstä, jonka mukaan kappaleet pitää esittää maiden omilla kielillä. Tuohon asti sitä oli pidetty itsestäänselvyytenä, mutta nyt Ruotsi esitti edustuskappaleensa Absent friends kokonaan englanniksi, tämän jälkeen kielisääntö kirjattiin.
*Iso-Britannia sijoittui peräti toiseksi pelätyltä esiintymispaikalta 2, tämä on kaikkien aikojen korkein tuolta esiintymispaikalta saatu sijoitus.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Alankomaat
|
Conny Vandenbos
|
't Is genoeg
|
Conny Vandenbos
|
Johnny Holshuyzen
|
Dolf van der Linden
|
11.
|
5
|
2.
|
Iso-Britannia
|
Kathy Kirby
|
I belong
|
Peter Lee Sterling
|
Phil Peters
|
Eric Robinson
|
2.
|
26
|
3.
|
Espanja
|
Conchita Bautista
|
Qué bueno, qué bueno
|
Antonio Figueroa Egea
|
Antonio Figueroa Egea
|
Adolfo Ventas Rodríguez
|
15.=
|
0
|
4.
|
Irlanti
|
Butch Moore
|
Walking the streets in the rain
|
Teresa Conlon, George Prendergast, Joe Harriga
|
Teresa Conlon, George Prendergast, Joe Harriga
|
Gianni Ferrio
|
6.
|
11
|
5.
|
Saksa
|
Ulla Wiesner
|
Paradies, wo bist du?
|
Barbara Kist, Hans Blum
|
Barbara Kist, Hans Blum
|
Alfred Hause
|
15.=
|
0
|
6.
|
Itävalta
|
Udo Jürgens
|
Sag ihr, ich lass sie grüssen
|
Udo Jürgens
|
Frank Bohlen
|
Gianni Ferrio
|
4.
|
16
|
7.
|
Norja
|
Kirsti Sparboe
|
Karusell
|
Jolly Kramer-Johansen
|
Jolly Kramer-Johansen
|
Øivind Bergh
|
13.=
|
1
|
8.
|
Belgia
|
Lize Marke
|
Als het weer lente is
|
Jef van den Berg
|
Jaak Dreesen
|
Gaston Nuyts
|
15.=
|
0
|
9.
|
Monaco
|
Marjorie Noël
|
Va dire à l'amour
|
Raymond Bernard
|
Jacques Mareuil
|
Raymond Bernard
|
9.
|
7
|
10.
|
Ruotsi
|
Ingvar Wixell
|
Absent friends
|
Dag Wirén
|
Alf Henriksson
|
William Lind
|
10.
|
6
|
11.
|
Ranska
|
Guy Mardel
|
N'avoue jamais
|
Guy Mardel
|
Françoise Dorin
|
Franck Pourcel
|
3.
|
22
|
12.
|
Portugali
|
Simone de Oliveira
|
Sol de Inverno
|
Carlos Nóbrega e Sousa
|
Jerónimo Bragança
|
Fernando de Carvalho
|
13.=
|
1
|
13.
|
Italia
|
Bobby Solo
|
Se piangi, se ridi
|
Gianni Marchetti, Roberto Satti
|
Mogol, Roberto Satti
|
Gianni Ferrio
|
5.
|
15
|
14.
|
Tanska
|
Birgit Brüel
|
For din skyld
|
Jørgen Jersild
|
Poul Henningsen
|
Arne Lamberth
|
7.
|
10
|
15.
|
Luxemburg
|
France Gall
|
Poupée de cire, poupée de son
|
Serge Gainsbourg
|
Serge Gainsbourg
|
Alain Goraguer
|
1.
|
32
|
16.
|
Suomi
|
Viktor Klimenko
|
Aurinko laskee länteen
|
Toivo Kärki
|
Reino Helismaa
|
George de Godzinsky
|
15.=
|
0
|
17.
|
Jugoslavia
|
Vice Vukov
|
Čežnja
|
Julio Marić
|
Žarko Roje
|
Radivoj Spasić
|
12.
|
2
|
18.
|
Sveitsi
|
Yovanna
|
Non, à jamais sans toi
|
Bob Calfati
|
Jean Charles
|
Mario Robbiani
|
8.
|
8
|
Koko kilpailutapahtuma
1966
Villa Louvigny, Luxemburg
Lauantai 5. maaliskuuta
Vuonna 1966 viisut olivat jälleen Luxemburgissa, ja tällä kertaa aivan uudella luonteella. Edellisvuoden voittajan innoittamana paino oli tällä kertaa huomattavasti modernimmassa, nopeatempoisemmassa iskelmässä ja popissa. Myös muutama muukin modernilta tuntunut tekijä nähtiin ensimmäistä kertaa tuolloin. Tanska toi viisulavalle ensimmäiset tanssijat (kohta 1:27 alkaen), Norjan Åse Kleveland taas esiintyi viisuhistorian ensimmäisenä naisena housut jalassa, tuota ennen kaikki olivat käyttäneet mekkoja.Lauantai 5. maaliskuuta
Suomen edustaja: Ann-Christine Nyström – Playboy, sija jaettu 10./18., 7 p.
Myös Suomen edustajassa näkyivät uudet ajat viisuissa. Edustussävelmä oli pirteä pop, joka onkin Suomessa jäänyt ikivihreäksi. Monet viisuharrastajat ovat pitäneet kappaletta Suomen 1960-luvun parhaana euroviisuna.
Siksi nyt onkin hieman rohkea veto esittää yleisen mielipiteen vastainen näkemys. Suomen karsinnassa, josta sekaannusta herättänyt pohjola-raati oli nyt poistettu, olisi ollut parempiakin vaihtoehtoja. Karsinnassa toiseksi sijoittunut Laila Kinnusen Muistojen bulevardi on varsin tyylikkään kaunis balladi, jolla olisi varmasti ollut saumat erottua edukseen Luxemburgissa. Myös kolmanneksi sijoittunut Viktor Klimenkon Vieras rakastettuni on – ainakin Laila Kinnusen levyttämässä versiossa – varsin kaunis kappale joka myös olisi voinut erottua edukseen. Missään nimessä voittajakaan ei kuitenkaan ollut huono, joten todettakoon, että ihan hyvä mutta ei paras voittajavalinta.Kansainvälisissä viisuissa Suomen kappaleen johti nyt ensimmäistä kertaa suuri suomalainen kapellimestarilegenda, 22 kertaa Suomen euroviisun johtanut Ossi Runne. Ann-Hristine on myöhemmin muistellut, että hän oli vähän ennen kisaa kysynyt Ossilta, mitä tehdä, jos hän unohtaisi sanat, mihin Ossi oli tyynen rauhallisesti vastannut, että laula mitä mieleen tulee, ei kukaan kuitenkaan ymmärrä suomea. Suomen sijoituksesta taas voidaan sanoa, että se tuli todella pohjoismaisella yhteistyöllä. Vuonna 1966 pisteidenlaskussa oli ensi kertaa havaittavissa myöhemmin surullisen kuuluisaksi tullutta naapuriäänestystä, ja varsinkin pohjoismaat äänestivät todella mielellään toisiaan. Suomen 7 pisteestä kolme tuli Norjalta ja Tanskalta ja yksi Alankomailta. Kovin paljoa oikeasti biisillä ansaittuja pisteitä Suomi ei siis tainnut saada.
Suomen karsintakilpailijat:
Esittäjä | Kappale | 1. kierroksen pisteet | 2. kierroksen pisteet |
---|---|---|---|
Ann-Christine Nyström | Playboy | 22 p. | 45 p. |
Laila Kinnunen | Muistojen Bulevardi | 20 p. | 29 p. |
Viktor Klimenko | Vieras Rakastettuni | 20 p. | 25 p. |
Lasse Mårtenson | Ken hän on? | 13 p. | |
Carola | Meren laulu | 11 p. | |
Tamara Lund | Märkää asfalttia | 8 p. | |
Marjatta Leppänen | Aamuyön tanssi | 8 p. | |
Danny | Pieni sana | 5 p. | |
Ilkka Rinne | Syysromanssi | 1 p. |
Voittaja: Itävalta, Udo Jürgens – Merci, chérie
Poppitoisessa kisassa herkkä balladi tosiaan erottui edukseen. Itävallan samettiääninen Udo Jürgens edusti maata jo kolmatta vuotta putkeen, ja toi herkällä pianoballadilla maalle melko selvän voiton. Voittaja oli menestysiskelmä omassa maassaan, mutta tällä kertaa kansainvälinen menestys jäi uupumaan. Mutta olihan niiden balladienkin hyvä muistuttaa olemassaoloistaan.
Olisiko vuodelta löytynyt parempia voittajakandidaatteja? Toiseksi sijoittunut Ruotsin Nygammal vals ei ainakaan olisi ollut yleiseurooppalaisesti suositumpi voittaja, sillä kappaleen menestys perustui lähes vain pohjoismaiseen yhteistyöhön, sen saamista 16 pisteestä 15 tuli kolmen muun pohjoismaan täysien viiden pisteen muodossa. Toinen sija onkin myöhemmin euroviisujen suurmaaksi nousseelle Ruotsille todellinen harvinaisuus, maa on voittanut euroviisut kuudesti ja ollut kolmas kuudesti, mutta toiseksi maa on sijoittunut vain tuon yhden kerran.
Kolmanneksi tullut Norjan balladi Intet er nytt under solen, jota itse pidän vuoden parhaana, keräsikin jo yleiseurooppalaisemmin kannatusta. Myös Espanjan jylhän vahva balladi Yo soy aquel on todellinen klassikkokappale Espanjassa. Todetaan siis, että hyvä, että balladi voitti, mutta parempiakin balladivoittajaehdokkaita olisi ollut.
Triviaa:
*Ilmeisesti ranskankieliset balladit olivat jääneet hetkeksi pois muodista, aina ennen viiden kärkeen päässyt Ranska jäi nyt 16. sijalle kappaleella Chaz nous, joka muistutti kovin Ranskan aiempia menestysviisuja.
*Myös Ison Britannian menestysputki sai hetken notkahduksen, ainoata kertaa aikavälillä 1959-1977 Iso-Britannia jäi kärkinelikon ulkopuolelle.
*Alankomaita edustanut Milly Scott oli viisuhistorian ensimmäinen tummaihoinen solisti ja käytti viisuhistorian ensimmäisenä kilpailijana kädestä pidettävää mikrofonia.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Saksa
|
Margot Eskens
|
Die Zeiger der Uhr
|
Walter Dobschinski
|
Hans Bradtke
|
Willy Berking
|
10.=
|
7
|
2.
|
Tanska
|
Ulla Pia
|
Stop, mens legen er go’
|
Erik Kåre
|
Erik Kåre
|
Arne Lamberth
|
14.
|
4
|
3.
|
Belgia
|
Tonia
|
Un peu de poivre, un peu de sel
|
Paul Quintens
|
Phil van Cauwenbergh
|
Jean Roderes
|
4.=
|
14
|
4.
|
Luxemburg
|
Michèle Torr
|
Ce soir je t’attendais
|
Bernard Kesslair
|
Jacques Chaumelle
|
Jean Roderes
|
10.=
|
7
|
5.
|
Jugoslavia
|
Berta Ambroz
|
Brez besed
|
Mojmir Sepe
|
Elza Budau
|
Mojmir Sepe
|
7.=
|
9
|
6.
|
Norja
|
Åse Kleveland
|
Intet er nytt under solen
|
Arne Bendiksen
|
Arne Bendiksen
|
Øivind Bergh
|
3.
|
15
|
7.
|
Suomi
|
Ann-Christine Nyström
|
Playboy
|
Ossi Runne
|
Ossi Runne
|
Ossi Runne
|
10.=
|
7
|
8.
|
Portugali
|
Madalena Iglesias
|
Ele e ela
|
Carlos Canelhas
|
Carlos Canelhas
|
Jorge Costa Pinto
|
13.
|
6
|
9.
|
Itävalta
|
Udo Jürgens
|
Merci chérie
|
Udo Jürgens
|
Udo Jürgens
|
Hans Hammerschmid
|
1.
|
31
|
10.
|
Ruotsi
|
Lill Lindfors & Svante Thuresson
|
Nygammal vals
|
Bengt Arne Wallin
|
Björn Lindroth
|
Gert Ove Andersson
|
2.
|
16
|
11.
|
Espanja
|
Raphael
|
Yo soy aquél
|
Manuel Alejandro
|
Manuel Alejandro
|
Rafael de Ibarbia Serra
|
7.=
|
9
|
12.
|
Sveitsi
|
Madeleine Pascal
|
Ne vois-tu pas?
|
Pierre Brenner
|
Roland Schweizer
|
Jean Roderes
|
6.
|
12
|
13.
|
Monaco
|
Tereza
|
Bien plus fort
|
Gérard Bourgeois
|
Jean-Max Rivière
|
Alain Goraguer
|
17.=
|
0
|
14.
|
Italia
|
Domenico Modugno
|
Dio come ti amo
|
Domenico Modugno
|
Domenico Modugno
|
Angelo Giacomazzi
|
17.=
|
0
|
15.
|
Ranska
|
Dominique Walter
|
Chez nous
|
Claude Carrère
|
Jacques Plante
|
Franck Pourcel
|
16.
|
1
|
16.
|
Alankomaat
|
Milly Scott
|
Fernando en Philippo
|
Kees de Bruyn
|
Gerrit den Braber
|
Dolf van der Linden
|
15.
|
2
|
17.
|
Irlanti
|
Dickie Rock
|
Come back to stay
|
Rowland Soper
|
Rowland Soper
|
Noel Kelehan
|
4.=
|
14
|
18.
|
Iso-Britannia
|
Kenneth McKellar
|
A man without love
|
Cyril Ornadel
|
Peter Callander
|
Harry Rabinowitz
|
9.
|
8
|
Koko kilpailutapahtuma
1967
Wiener Hofburgin suuri juhlasali, Wien, Itävalta
Lauantai 8. huhtikuuta
Lauantai 8. huhtikuuta
Vuoden 1967 euroviisut järjestettiin musiikin pääkaupungiksikin kutsutussa Wienissä valtavan Hofburgin linnan suuressa juhlasalissa, jota oli totuttu käyttämään lähinnä klassisen musiikin konserttisalina viihdemusiikkikilpailun sijaan. Samassa rakennuskompleksissa sijaitsi myös esimerkiksi Itävallan presidentin virka-asunto. Tanska jäi tuolloin viisuista tauolle, jota kesti yli vuosikymmenen eikä uusia maita tullut mukaan, joten ensimmäistä kertaa euroviisujen osallistujamaamäärä laski edellisvuodesta. Pohjoismaiden edellisen vuoden kritisoidun äänestyskäyttäytymisen vuoksi siirryttiin takaisin vanhaan äänestysjärjestelmään, jokaisessa maassa kokoontui kymmenhenkinen raati, joka jäsenistä jokainen antoi yhden äänen omalle ykkössuosikilleen.
Suomen edustaja: Fredi – Varjoon – suojaan, sija jaettu 12./17., 3 p.
Kappaleen nimi Varjoon – suojaan ei ehkä tuo monillekaan nykyajan suomalaisille mieleen mitään. Se onkin nykyisin Suomen edustusviisuista unohdetuimmasta päästä. Vuoden 196e edustajamme Lasse Mårtensonin sävellys sijoittuikin Wienissä heikommalle puolelle mutta ei aivan viimeiseksi, eli niille unohdetuimmille sijoille.
Mutta olisiko Suomen karsinnoissa ollut tarjolla parempaa? Ensinkin voidaan todeta, että todellisia ikivihreitä ei noista karsinnoista jäänyt elämään. Karsinta pidettiin avoimena sävellyskilpailuna, johon lähetetyistä kappaleista kahdeksan valittiin finaaliin. Neljä solistia sai kukin kaksi laulua esitettäväkseen. Toiseksi karsinnassa sijoittunut Dannyn esittämä Sua kutsun Maarit on mielestäni ihan kaunis laulu, mutta epäilenpä, olisiko siinä mahdollisuudet nousta kenenkään ykkössuosikiksi eli äänen saajaksi Wienin viisuissa. Sen sijaan tyrkyllä myös ollut Laila Kinnusen esittämä Revontuli kuulostaa ihan mielenkiintoiselta lappalaiseksotiikalta, ja ehkä sillä olisi voitu saada pari ääntä enemmän kuin viisuihin lähetetyllä sävelmällä. En kuitenkaan usko, että millään karsintakappaleista olisi voitu sijoittua Wienissä kärkisijoille, joten kovin suurta oikeusmurhaa ei noissa karsinnoissa käynyt.
Mainittakoon silti, että euroviisuedustuksella oli kuitenkin yhdellä tavalla merkittävä vaikutus Fredille. Tuohon asti folk-Fredinä tunnettu solisti on Wienin viisuedustuksen jälkeen tunnettu iskelmälaulajana, jollaisena hän itse on enemmän halunnut olla tunnettu.
Suomen karsintakilpailijat:Esittäjä | Kappale | 1. kierroksen pisteet | 2. kierroksen pisteet |
---|---|---|---|
Fredi | Varjoon – suojaan | 30 p. | 45 p. |
Danny | Sua kutsun, Maarit | 20 p. | 36 p. |
Fredi | Oi tuntematon | 18 p. | 27 p. |
Danny | Keskiyöllä | 17 p. | |
Laila Kinnunen | Unohdusta ei ole | 10 p. | |
Laila Kinnunen | Revontuli | 8 p. | |
Marion Rung | Goodbye | 5 p. | |
Marion Rung | Kesän laulu | 0 p. |
Euroopan ehdottomasti suurin musiikkiteollisuusmaa Iso-Britannia oli jo viidesti sijoittunut kilpailussa toiseksi, joten kyllä maan oli jo ansaittua nousta kerrankin tuosta vielä sijaa ylemmäs. Ja edustajakin oli tuolla mitä mainioin, aikansa suosituimpiin poplaulajiin lukeutunut Sandie Shaw voitti kisan täydellä ylivoimalla saaden yli kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin toisiksi tullut. Viisuvoittaja oli myös kaupallinen menestys ja nousi kahdeksassa maassa listaykköseksi.
Totta kai kisalle saatiin mitä mainioin voittaja, mutta käydäänpä läpi muutama muukin kappale, jonka voitto ei olisi ollut mikään farssi. Luxemburgia edusti 17-vuotias Vicky Leandros, jonka näppärä, hitaasti kasvava Lamour est bleu on tuon vuoden oma suosikkini ja sijoittui kisassa kunniakkaalle neljännelle sijalle, vaikka se esitettiin pelätyltä esiintymispaikalta 2. Todellinen menestys siitä tuli kuitenkin Paul Mauriatin levyttämänä instrumentiaaliversiona, joka nousi aina Yhdysvaltojen Billboard-listan ykköseksi. Spoilaan tässä nyt sen verran, että kyllä Vicky Leandrosistakin vielä viisuvoittaja tuli, joten ei hänen tällä olisi ollut itsensäkään kannalta välttämätöntä voittaa viisuja. Ja toinen hyvä voittajaballadi olisi ollut Toiseksi sijoittunut Irlannin tyylikäs If I could choose. Mutta jos voittajan oli oltava pirteä popviisu, oli tähän Iso-Britannia ehdottomasti paras vaihtoehto.
Triviaa:
*Sveitsin edustussävelmä Quel cœur vas-tu briser? on ainoa tuolloin käytössä olleella pisteytysjärjestelmällä nolla pistettä saanut euroviisu.
Kilpailijat:*Sveitsin edustussävelmä Quel cœur vas-tu briser? on ainoa tuolloin käytössä olleella pisteytysjärjestelmällä nolla pistettä saanut euroviisu.
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Alankomaat
|
Thérèse Steinmetz
|
Ring-dinge-ding
|
Johnny Holshuyzen
|
Gerrit den Braber
|
Dolf van der Linden
|
14.=
|
2
|
2.
|
Luxemburg
|
Vicky
|
L'amour est bleu
|
André Popp
|
Pierre Cour
|
Claude Denjean
|
4.
|
17
|
3.
|
Itävalta
|
Peter Horten
|
Warum es hunderttausend Sterne gibt
|
Kurt Peche
|
Karin Bognar
|
Johannes Fehring
|
14.=
|
2
|
4.
|
Ranska
|
Noëlle Cordier
|
Il doit faire beau là-bas
|
Hubert Giraud
|
Pierre Delanoë
|
Franck Pourcel
|
3.
|
20
|
5.
|
Portugali
|
Eduardo Nascimento
|
O vento mudou
|
Nuno Nazareth Fernandes
|
João Magalhães Pereira
|
Armando Tavares Belo
|
12.=
|
3
|
6.
|
Sveitsi
|
Géraldine
|
Quel cœur vas-tu briser?
|
Daniel Faure
|
Gérard Gray
|
Hans Möckel
|
17.
|
0
|
7.
|
Ruotsi
|
Östen Warnerbring
|
Som en dröm
|
Curt Petterson, Marcus Österdahl
|
Patrice Hellberg
|
Mats Olsson
|
8.=
|
7
|
8.
|
Suomi
|
Fredi
|
Varjoon – suojaan
|
Lasse Mårtenson
|
Alvi Vuorinen
|
Ossi Runne
|
12.=
|
3
|
9.
|
Saksa
|
Inge Brück
|
Anouschka
|
Hans Blum
|
Hans Blum
|
Hans Blum
|
8.=
|
7
|
10.
|
Belgia
|
Louis Neefs
|
Ik heb zorgen
|
Paul Quintens
|
Phil van Cauwenbergh
|
Francis Bay
|
7.
|
8
|
11.
|
Iso-Britannia
|
Sandie Shaw
|
Puppet on a string
|
Bill Martin, Phil Coulter
|
Bill Martin, Phil Coulter
|
Kenny Woodman
|
1.
|
47
|
12.
|
Espanja
|
Raphael
|
Hablemos del amor
|
Manuel Alejandro
|
Manuel Alejandro
|
Manuel Alejandro
|
6.
|
9
|
13.
|
Norja
|
Kirsti Sparboe
|
Dukkemann
|
Tor Hultin
|
Ola B. Johannessen
|
Øivind Bergh
|
14.
|
2
|
14.
|
Monaco
|
Minouche Barelli
|
Boum-badaboum
|
Serge Gainsbourg
|
Serge Gainsbourg
|
Aimé Barelli
|
5.
|
10
|
15.
|
Jugoslavia
|
Lado Leskovar
|
Vse rože sveta
|
Urban Koder
|
Milan Lindič
|
Mario Rijaveć
|
8.=
|
7
|
16.
|
Italia
|
Claudio Villa
|
Non andare più lontano
|
Gino Mescoli
|
Vito Pallavicini
|
Giancarlo Chiaramello
|
11.
|
4
|
17.
|
Irlanti
|
Sean Dunphy
|
If I could choose
|
Michael Coffey
|
Wesley Burrowes
|
Noel Kelehan
|
2.
|
22
|
Koko kilpailutapahtuma
1968
Royal Albert hall, Lontoo, Iso-Britannia
Lauantai 6. huhtikuuta
Vuoden 1967 viisuista oli vain noin vuosi, mutta kuitenkin nämä kisat näyttävät nykykatsojan näkökulmasta vuosikymmeniä edeltäjiään modernimmilta. Säännöt pysyivät samoina eikä kappaleiden tyyli muuttunut, mutta nyt BBC lähetti euroviisut ensimmäistä kertaa värilähetyksenä.Lauantai 6. huhtikuuta
Kilpailun juonsi jo kolmatta kertaa BBC:n vakiojuontaja Katie Boyle. Isäntäareena taas oli siihen mennessä ylivoimaisesti suurin. Royal Albert hall veti yleisöä jo 7000 kappaletta.
Suomen edustaja: Kristina Hautala – Kun kello käy, sija jaettu 16./17., 1 p.
Vuonna 1968 Suomen karsinta oli aivan uudella tavalla koko kansan kilpailu. Jälleen kuka tahansa pääsi lähettämään ehdotuksensa karsinnan avoimeen sävellyskilpailuun, mutta nyt myös valitsemaan voittajaa. Suomen edustaja valittiin postikorttiäänestyksellä, jossa kukin äänestäjä pisteytti mielestään kolme parasta laulua kaavalla 3-2-1. Yleisradiolle saapuikin mukavat 75 000 postikorttia.
Voittajan kanssa käytiin läpi kaava, joka on sittemmin toistunut valitettavan monta kertaa. Ensi kertaa Suomi oli jonkinlainen ennakkosuosikki, ja myös Suomen ulkopuolella lehdistö veikkaili Suomelle korkeaa sijoitusta. Kuitenkin pisteidenlaskussa toteutunut lopputulos ei ollut aivan tätä, Suomi sijoittui yhdellä pisteellä jaetulle viimeiselle sijalle.
Miksi näin kävi? Sanoisin, että tähän vaikutti suuresti äänestysjärjestelmä, joka oli Suomen viisulle epäedullinen. Minusta ei ole yhtään toiveajattelua uskoa, että Suomi saattoi olla hyvinkin monen tuomarin mielestä ihan kiva, mutta tuolloisella äänestysjärjestelmällä kukin tuomari antoi yhden äänen suosikilleen. Näin ollen vuoden 1968 äänestysmenetelmä mittasi sitä, kuinka monen ykkössuosikiksi mikäkin esitys saattoi nousta. Luulisin, että millä musiikkimaulla tahansa tuon vuoden kilpailijoista löytyy jotakin, josta pitää vielä enemmän; pahimpana esimerkkinä voisi jopa sanoa, että Saksan viisu Ein Hoch der Liebe teki saman kuin Suomi, mutta paremmin.
Olisiko karsinnasta voinut valita paremmin? Kansan keskuudessa karsintakappaleista luultavasti ikivihrein on Aarno Ranisen On hetki, mutta ilmeisesti liian suomalaisena pidettyä kappaleitta ei haluttu kansainväliseen kilpailuun, sillä postikorttiäänestyksessä se jäi kolmanneksi. No, ehkä tällä pohjoismaisella balladilla olisi voinut saada Ruotsilta ja Norjalta yhteensä yli yhden äänen. Ehkä myös Irina Milanin Pois kuihtuu ruusu kaunein olisi voinut kerätä muutamia ääniä. Tuskinpa mikään karsintakappaleista olisi kuitenkaan päässyt mediaanin paremmalle puolelle, joten todetaan valinta ihan mukiinmeneväksi.
Suomen karsintakilpailijat:
Sija | Esittäjä | Kappale | Pisteet |
---|---|---|---|
1. | Kristina Hautala | Kun kello käy | 159 667 p. |
2. | Johnny | Kissankellojen aikaan | 113 067 p. |
3. | Aarno Raninen | On hetki | 60 279 p. |
4. | Irina Milan | Pois kuihtuu ruusu kaunein | 51 697 p. |
5. | Inga Sulin | Niin kuin jokainen | ei tiedossa |
6. | Anki Lindqvist | Sanoja kuulemaan jään | ei tiedossa |
Voittaja: Espanja, Massiel – La la la
Suomalaiset eivät tosiaan olleet ainoita, joille vuoden 1968 tulos oli pettymys. Isäntämaata edusti maansa supertähti Cliff Richard, joka on kiistatta yksi nimekkäimmistä euroviisuihin osallistuneista artisteista koskaan. Luonnollisesti isäntämaassa oltiin lähes varmoja voitosta, ja isäntämaan teini-idolin myötä myös euroviisujen luonne kävi entistä nuoremmaksi, kun ensimmäistä kertaa yleisössä oli kirkuvia teinityttöjä kannustamassa suosikkiaan. Ja kun Cliff oli saanut Congratulations-viisunsa päätökseen, kotiyleisö luuli jo voittaneensa.
Mutta pisteidenlaskussa tapahtuikin jotain outoa. Iso-Britannia ei mennytkään heti selvään johtoon. Maa kyllä johti äänestystä huomattavan osan ajasta, mutta kun äänestys oli saatu päätökseen, oli Iso-Britannia toisella sijalla 28 pisteellä. Voittaneen Espanjan pistemäärä taas oli 29.Ja millainen oli voittokappale? Voittokappaleen kertosäe oli pelkkää la-tavun toistoa. Varsinkin brittiläinen media tyrmäsi tuloksen täysin, ja vaikka voittanut Massiel otettiin Espanjassa vastaan kansallissankarina, jäi kansainvälinen menestys uupumaan täysin. Tuohon asti euroviisujen maine, kunnia ja suosio olivat kasvaneet vuosi vuodelta, mutta nyt ensimmäistä kertaa kilpailun uskottavuutta alettiin epäillä vahvasti. Tälle yllättävälle tulokselle löydettiin myöhemmin raadollinen selitys. Ilmeisesti Espanjan diktaattori Fransisco Franco oli halunnut viisuvoiton maalleen ja onnistunut ostamaan ääniä. Kun huomioidaan voiton niukkuus, luultavasti rehellisellä äänestyksellä Iso-Britannia olisi voittanut.
Totta kai Cliff olisi ollut parempi voittaja kuin Massiel ja luultavasti kaupallista menestystä ajatellen paras valinta, mutta ainitaan vielä pari muuta kappaletta. Kahden nopean viisun sijoittuessa kärkikaksikkoon kolmannen ja neljännen sijan saivat Ranskan ja Irlannin tunteikkaat balladit La source ja Chance of a lifetime. Sandie Shawin voiton jälkeen näillä olisi voinut taas muistuttaa euroviisuinstituutiota balladien olemassaolosta, ja Ranskan viisunhan esitti vuoden 1962 voittaja Isabelle Aubret, jonka tämänkertaisesta viisusta minä pidän huomattavasti enemmän. No, olisihan Cliff Richardille aateloinnin ja viidellä vuosikymmenellä singlen brittilistan ykkössijalle saamisen ohella viisuvoitto ollut komea meriitti uralla.
Triviaa:
*Euroviisut televisioitiin nyt ensi kertaa Euroopan ulkopuolella Tunisiassa.
Kilpailijat:*Euroviisut televisioitiin nyt ensi kertaa Euroopan ulkopuolella Tunisiassa.
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Portugali
|
Carlos Mendes
|
Verão
|
Pedro Vaz Osório
|
José Alberto Diogo
|
Joaquim Luís Gomes
|
11.=
|
5
|
2.
|
Alankomaat
|
Ronnie Tober
|
Morgen
|
Joop Stokkermans
|
Theo Strengers
|
Dolf van der Linden
|
16.=
|
1
|
3.
|
Belgia
|
Claude Lombard
|
Quand tu reviendras
|
Jo van Wetter
|
Roland Dero
|
Henri Segers
|
7.=
|
8
|
4.
|
Itävalta
|
Karel Gott
|
Tausend Fenster
|
Udo Jürgens
|
Walter Brandin
|
Robert Opratko
|
13.=
|
2
|
5.
|
Luxemburg
|
Chris Baldo & Sophie Garel
|
Nous vivrons d'amour
|
Carlos Leresche
|
Jacques Demarny
|
André Borly
|
11.=
|
5
|
6.
|
Sveitsi
|
Gianni Mascolo
|
Guardando il sole
|
Aldo D'Addario
|
Sanzio Chiesa
|
Mario Robbiani
|
13.=
|
2
|
7.
|
Monaco
|
Line & Willy
|
À chacun sa chanson
|
Jean-Claude Oliver
|
Roland Valade
|
Michel Colombier
|
7.=
|
8
|
8.
|
Ruotsi
|
Claes-Göran Hederström
|
Det börjar verka kärlek, banne mej
|
Peter Himmelstrand
|
Peter Himmelstrand
|
Mats Olsson
|
5.
|
15
|
9.
|
Suomi
|
Kristina Hautala
|
Kun kello käy
|
Esko Linnavalli
|
Juha Vainio
|
Ossi Runne
|
16.=
|
1
|
10.
|
Ranska
|
Isabelle Aubert
|
La source
|
Daniel Faure
|
Henri Djian, Guy Bonnet
|
Alain Gorauger
|
3.
|
20
|
11.
|
Italia
|
Sergio Endrigo
|
Marianne
|
Sergio Endrigo
|
Sergio Endrigo
|
Giancarlo Chiaramello
|
10.
|
7
|
12.
|
Iso-Britannia
|
Cliff Richard
|
Congratulations
|
Bill Martin, Phil Coulter
|
Bill Martin, Phil Coulter
|
Norrie Paramor
|
2.
|
28
|
13.
|
Norja
|
Odd Børre
|
Stress
|
Tor Hultin
|
Ola B. Johannessen
|
Øivind Bergh
|
13.=
|
2
|
14.
|
Irlanti
|
Pat McGeegan
|
Chance of a lifetime
|
John Kennedy
|
John Kennedy
|
Noel Kelehan
|
4.
|
18
|
15.
|
Espanja
|
Massiel
|
La la la
|
Manuel de la Calva, Ramón Arcusa
|
Manuel de la Calva, Ramón Arcusa
|
Raphael Ibarbia
|
1.
|
29
|
16.
|
Saksa
|
Wenche Myhre
|
Ein hoch der Liebe
|
Horst Jankowski
|
Carl J. Schäuble
|
Horst Jankowski
|
6.
|
11
|
17.
|
Jugoslavia
|
Luči Kapurso & Hamo Hajdarhodžić
|
Jedan dan
|
Đelo Jusić, Stipica Kalogjera
|
Stijepo Stražičić
|
Miljenko Prohaska
|
7.=
|
8
|
Koko kilpailutapahtuma
1969
Teatro real, Madrid, Espanja
Lauantai 29. maaliskuuta
Vuoden 1969 tuloksessa oli muutakin kohauttavaa kuin se, mikä ei voittanut. Oli vähintäänkin epäilyksiä herättävää, miten Francon diktatuurin alaisessa Espanjassa järjestetyt viisut sujuisivat. Lopulta kisat saatiin pidettyä yllättävänkin onnistuneesti irrallaan politiikasta, ja vaikka esimerkiksi pohjoismaat olivat suunnitelleet jo yhteistä joukkoboikottia, lopulta vain Itävalta boikotoi viisuja isäntämaan takia.
Lauantai 29. maaliskuuta
Vuoden 1969 tuloksessa oli muutakin kohauttavaa kuin se, mikä ei voittanut. Oli vähintäänkin epäilyksiä herättävää, miten Francon diktatuurin alaisessa Espanjassa järjestetyt viisut sujuisivat. Lopulta kisat saatiin pidettyä yllättävänkin onnistuneesti irrallaan politiikasta, ja vaikka esimerkiksi pohjoismaat olivat suunnitelleet jo yhteistä joukkoboikottia, lopulta vain Itävalta boikotoi viisuja isäntämaan takia.
Vaikka politiikka ei kisassa näkynytkään, itse lopputulos oli saattaa koko kisan ikävään loppuun. Juontaja Laurita Valenzuelan kerrotaan juuri ennen kisaa kysyneen äänestyksen viralliselta valvojalta Clifford Brownilta, mitä tehdä, jos äänestys päättyisi tasapeliin. Tähän Brown oli vastannut, että sellaista ei tapahdu koskaan.
Suomen edustaja: Jarkko & Laura – Kuin silloin ennen, sija 12./16., 6 p.
Edellisvuoden tuloksesta huolimatta Suomen karsinta eteni samalla tavalla kuin vuotta aiemmin. Nyt kappaleille hankittiin kuitenkin huomattavasti nimekkäämmät esittäjät. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että jokainen Suomen karsintaan 1969 osallistunut solisti on joskus edustanut Suomea euroviisuissa.
Postikorttiäänestyksellä Suomen edustajaksi valittiin hieman yllättäen Jarkko & Laura –dueton kepeä charleston Kuin silloin ennen. Ensimmäistä kertaa Suomea edusti duetto, ja Madridin viisulavalla duo esiintyi kepeän rennosti ja tunnelman luomiseksi Jarkko oli sonnustettu olkihattuun ja kävelykeppiin.
Suomi saavutti kisassa kuusi ääntä, mutta jokainen niistä tuli eri maasta eli Suomi oli kerännyt kannatuksensa tasaisesti vähän kaikkialla. Tuloksena 12. sija, joka oli parannusta edellisvuodesta muttei tosiaan huippusuoritus.
Suomen karsinnassa ennakkosuosikki oli kuitenkin ollut Katri Helenan Maailman pihamaat, joka todella yllättäen jäi toiseksi. Ja kyllä minun on helppo kuvitella, että tällä olisi voinut saada yli kuusi tuomaria puolelleen, tästä löytyy mahtipontisuutta ja dramatiikkaa. Muilla karsintakappaleilla tuskin olisi ollut kummoisia menestymismahdollisuuksia, joten todetaan, että Katri Helena Madridiin olisi pitänyt lähettää, mutta ei Jarkko & Laurakaan todella huono valinta ollut. Ja vuoden 1969 euroviisuedustusmatkahan toi Jarkon ja Lauran yhteen muutenkin kuin työkavereina, heidät vihittiin pian visujen jälkeen.Suomen karsintakilpailijat:
Sija | Esittäjä | Kappale | Pisteet |
---|---|---|---|
1. | Jarkko ja Laura | Kuin silloin ennen | 85 040 p. |
2. | Katri Helena | Maailman pihamaat | 42 160 p. |
3. | Viktor Klimenko | Vaari sirkuksessa | 36 880 p. |
4. | Laila Kinnunen | Potkis | 17 100 p. |
5. | Markku Aro | Sanoin | 5 260 p. |
6. | Marion Rung | Tuntematon sydämeni | 1 760 p. |
Voittajat: Espanja, Salomé – Vivo cantando / Iso-Britannia, Lulu – Boom-bang-a-bang / Alankomaat, Lenny Kuhr – De troubadour / Ranska, Frida Boccara – Un jour, un enfant
Kun vuoden 1969 äänestys oli saatu päätökseen, oli neljä maata jaetulla ensimmäisellä sijalla. Säännöissä ei sanottu, mitä tuossa tilanteessa tulisi tehdä, joten kaikki neljä julistettiin voittajiksi. Vuoden 1969 tulos on luultavasti kaikkien aikojen kohutuin.
Voittajia olivat Espanjan vauhdikas ralli, Ison Britannian hellyyttely, Alankomaiden kitaraballadi ja Ranskan kasvavan herkkä balladi. Jos voittaja olisi ratkaistu nykyisellä tie-break-säännöllä eli voittaja olisi se, joka oli saanut pisteitä useimmalta eri maalta ja tämän jälkeen olisi vertailtu korkeimpia yksittäisiä pistemääriä, olisi voittaja ollut Ranska. Myös monet viisuasiantuntijat ovat myöhemmin valinneet Ranskan kappaleen voittajista parhaaksi, myös itse olen tuota mieltä. Lisäksi kahden nopean voittajan jälkeen olisi ollut hyvä saada balladi voittoon. Julistan siis kisan moraaliseksi voittajaksi Ranskan.Triviaa:
*Monacon tuolloin 12-vuotias Jean Jacques on eräs kaikkien aikojen nuorimmista viisuartisteista sekä ensimmäinen viisuartisti, joka ei ollut vielä syntynyt, kun euroviisut kisattiin ensimmäistä kertaa.
Kilpailijat:
järjestys
|
maa
|
edustaja
|
kappale
|
säveltäjä
|
sanoittaja
|
kapellimestari
|
sija
|
pisteet
|
1.
|
Jugoslavia
|
Ivan & M's
|
Pozdrav svijetu
|
Milan Lentić
|
Milan Lentić
|
Miljenko Prohaska
|
13.=
|
5
|
2.
|
Luxemburg
|
Romuald
|
Catherine
|
Paul Mauriat, André Borgioli
|
André di Fusco
|
Augusto Algueró
|
11.
|
7
|
3.
|
Espanja
|
Salomé
|
Vivo cantando
|
Maria José de Cerato
|
Aniano Alcalde
|
Augusto Algueró
|
1.=
|
18
|
4.
|
Monaco
|
Jean Jacques
|
Maman, maman
|
Jo Perrier
|
Jo Perrier
|
Hervé Roy
|
6.
|
11
|
5.
|
Irlanti
|
Muriel Day
|
The wages of love
|
Michael Reade
|
Michael Reade
|
Noel Kelehan
|
7.=
|
10
|
6.
|
Italia
|
Iva Zanicchi
|
Due grosse lacrime bianche
|
Piero Soffici
|
Carlo Daiano
|
Ezio Leoni
|
13.=
|
5
|
7.
|
Iso-Britannia
|
Lulu
|
Boom bang-a-bang
|
Alan Moorhouse
|
Peter Warne
|
Johnny Harris
|
1.=
|
18
|
8.
|
Alankomaat
|
Lenny Kuhr
|
De troubadour
|
Lenny Kuhr
|
David Hartsema
|
Frans de Kok
|
1.=
|
18
|
9.
|
Ruotsi
|
Tommy Körberg
|
Judy, min vän
|
Roger Wallis
|
Britt Lindeborg
|
Lars Samuelson
|
9.=
|
8
|
10.
|
Belgia
|
Louis Neefs
|
Jennifer Jennings
|
Paul Quintens
|
Phil van Cauwenbergh
|
Francis Bay
|
7.=
|
10
|
11.
|
Sveitsi
|
Paola del Medico
|
Bonjour, bonjour
|
Henry Mayer
|
Jack Stark
|
Henry Mayer
|
5.
|
13
|
12.
|
Norja
|
Kirsti Sparboe
|
Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli
|
Arne Bendiksen
|
Arne Bendiksen
|
Øivind Bergh
|
16.
|
1
|
13.
|
Saksa
|
Siw Malmkvist
|
Primaballerina
|
Hans Blum
|
Hans Blum
|
Hans Blum
|
9.=
|
8
|
14.
|
Ranska
|
Frida Boccara
|
Un jour, un enfant
|
Émile Stern
|
Eddy Marnay
|
Franck Pourcel
|
1.=
|
18
|
15.
|
Portugali
|
Simone de Oliveira
|
Desfolhada portuguesa
|
Nuno Nazareth Fernandes
|
José Carlos Ary dos Santos
|
Ferrer Trindade
|
15.
|
4
|
16.
|
Suomi
|
Jarkko & Laura
|
Kuin silloin ennen
|
Toivo Kärki
|
Juha Vainio
|
Ossi Runne
|
12.
|
6
|
Koko kilpailutapahtuma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti