sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tarvitsevatko viisut raateja?

Eurovision laulukilpailussa siirryttiin raatiäänestyksestä lähes pelkkään puhelinäänestykseen 1990-luvun lopulla. Tuolloin perusteeksi äänestystavan muutokseksi katsottiin, että raatien linja oli 1990-luvulla käynyt aivan liian konservatiiviseksi ja Eurovision laulukilpailu oli saanut maineen tavattoman vanhanaikaisena tapahtumana. Ehkä näyttävin esimerkki tästä on vuonna 1996 Isoa Britanniaa edustanut ajan henkinen europopralli Ooh... aah... just a little bit, joka oli vuoden ehdottomasti suurin kaupallinen menestys, mutta raati, joka äänestikin voittoon Irlannin vanhoillisen kelttiläisen balladin The voice, jätti brittien listahitin kahdeksannelle sijalle.

Vuodesta 1997 alkaen tälle saatiin muutosta. Vuonna 1997 kokeilumielessä viiden maan pisteet päätettiinkin puhelinäänestyksellä, ja tämä osoittautui niin menestyksekkääksi kokeiluksi, että vuonna 1998 jo 22/25 maata jakoi pisteensä puhelinäänestyksen perusteella. Ensimmäinen pääasiassa puhelinäänillä valittu viisuvoittaja, vuoden 1998 varsin balladivoittoisen kisan keskeltä kärkeen noussut Israelin mahtipontinen discohitti Diva veikin viisuja aivan uuteen suuntaan, pian euroviisut muuttuivat 1990-luvun etnokilpailusta 2000-lukuiseksi viisushowkilpailuksi, jona monet ovat sen tottuneet tuntemaan.

Kuitenkin jo vuoden 1998 pistetaulukosta on havaittavissa piirteitä, jotka ovat sittemmin tulleet tutuiksi puhelinäänestysviisuissa. Suuren turkkilaisvähemmistön omannut Saksa antoi täydet pisteensä Turkille, joka keräsi koko kilpailussa yhteensä 25 pistettä, joten ilmeisesti Saksan turkkilaiset olivat olleet oman maan takana. Suomenkin keräämistä 22 pisteestä 20 tuli naapurimaiden Ruotsin ja Viron antamien kymmenen pisteen muodossa ja vielä yksi piste kolmannesta naapurimaasta Norjasta. Kaikkein pahiten naapuri- ja siirtolaisäänestys taisi kuitenkin näkyä itäisellä Välimerellä, jossa Kreikka ja Kypros vaihtoivat 12 pistettä päittäin, itse asiassa Kreikan Kyprokselta saamat 12 pistettä olivat maan ainoat pisteet koko kilpailussa.

Kuitenkaan vielä puhelinäänestyksen alkuvuosina naapuriäänet eivät ratkaisseet kilpailua, vaikka yksittäisiä muita sijoja tulostaululla vääristivät, mistä kertonee se, että kaikkien aikojen ensimmäinen puhelinäänestäjien valitsema viisuvoittaja oli täysin ilman naapurimaita viisuissa kisannut Israel. Myöskään vuosien 1999-2002 voittajamaat eivät ole niitä, jotka ensimmäisinä mielletään suuriksi siirtolaisäänistä hyötyjiksi: Ruotsi, Tanska, Viro ja Latvia.

Kuitenkin vuosina 2003-2008 viisut kokivat suuren uusien osallistujamaiden aallon, joka johti myös semifinaalinjärjestelmän perustamiseen. Vielä vuonna 2002 Venäjällä oli ollut viisuissa vain kolme muuta entisen Neuvostoliiton maata (Viro, Latvia ja Liettua) "pisteautomaatteina", mutta vuoteen 2008 mennessä määrä oli kolminkertaistunut kuuden uuden entisen Neuvostoliiton maan (Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Armenia, Georgia ja Azerbaidžan) myötä. Myös toisiaan mielellään äänestävien Länsi-Balkanin maiden blokkiin kuuluivat vielä vuonna 2003 vain Slovenia, Bosnia-Hertsegovina ja Kroatia eivätkä ne näin voineet vielä äänestää toisiaan vain toistensa äänillä kovin kummoisille sijoille, esimerkiksi vuonna 2003 Slovenia sai kaikki pisteensä kahdelta muulta entisen Jugoslavian valtiolta ja jäi näin neljänneksi viimeiseksi. Vuoteen 2007 mennessä mukana olivatkin jo kaikki kuusi entisen Jugoslavian maata, ja nämä maat tapasivatkin diasporan mutta toisaalta myös Länsi-Balkanin alueen yhtenäisen musiikkikulttuurin vuoksi säästää parhaat pisteensä toisilleen. Toisaalta esimerkiksi vuonna 2006 viisuperheeseen liittynyt Armenia omaa huomattavan diasporan muualla Euroopassa, ja pelkän puhelinäänestyksen aikana maa olikin joka vuosi kärkikymmenikössä.

Vuonna 2004 käyttöön otettu yhden semifinaalin järjestelmä, jossa finaalissa olivat viisujen neljä suurinta rahoittajamaata ja edellisvuoden top-10 sekä kymmenen semifinalistia, jotka valittiin viisuviikon arkiviikolla käydyssä semifinaalissa, johti myös toisesta syystä siirtolaisäänten käsistä riistäytymiseen. Kun vähintään kymmenen finalistia eli semifinaalin kautta tulleet kilpailijat olivat sellaisia, että varmasti jollakin oli joku syy äänestää sitä ja tällaisia kappaleita löyty myös automaattisten finalistien joukosta, "aidot" makuun perustuvat äänet hajautuivat yhä useamman eri kappaleen kesken siinä missä siirtolaisäänipiikit pysyivät samoina. Esimerkiksi vielä vuonna 2001 Turkki oli ollut Saksan puhelinäänestyksessä "vasta" neljäs, mutta kun semifinaaliaikana aidot äänet hajosivat Saksassa yhä useamman kappaleen kesken, oli Saksan suurin puhelinäänten kerääjä joka vuosi Turkki Saksan huomattavan turkkilaisvähemmistön vuoksi.

Näin vuodesta 2003 alkaen viisuissa vallitsi melkoinen diasporan aikakausi. Vuosina 2003-2008 euroviisut voittivat:

Nämä maat vaikuttavatkin jo enemmän diasporaäänistä hyötyjiltä. Vuonna 2003 Turkki voitti toiseksi tulleen Belgian vain kahdella pisteellä, ja ottaen huomioon Keski-Euroopan turkkilaisvähemmistöjen vaikutus Belgia tuntuisi vuoden 2003 viisuvoittajalta, jos diasporaäänet olisi saatu suodatettua pois. Myös vuoden 2004 voittaja Ruslana, vaikka keräsikin pisteitä yhtä lukuun ottamatta kaikilta mailta, keräsi korkeimpia pisteitään entisestä Neuvostoliitosta ja tuntui näin naapuriäänistä hyötyjältä, koska toiseksi tullut Serbia-Montenegro ei jäänyt kuin suhteellisen pienen 17 pisteen päähän Ruslanasta, Wild dances tuskin olisi voittanut ilman naapuritukea. Myös vuoden 2005 voittaja Kreikka keräsi kovia pisteitä Keski-Euroopan siirtolaistukimaista sekä luonnollisesti pikkuvelivaltio Kyprokselta. My number onen saama pistekeskiarvo (6,05) oli verraten pieni, ja monet maan saamat korkeat pisteet selittyvät jo mainitulla diasporalla. Vuosien 2007 ja 2008 voittajat ovatkin sitten ne suurimmat naapuri- ja diasporaäänistä hyötyjät Serbia ja Venäjä. En väitä kummankaan niistä voittaneen pelkillä "epäaidoilla" äänillä, Suomen täydet pisteet Serbialle vuonna 2007 selittynevät lähinnä musiikillisin perustein ja se, että vuonna 2009 Venäjä jäi Suomen puhelinäänestyksessä 9.:ksi ja 2014 8.:ksi osittanee, että Suomen kymmenen pistettä Venäjälle vuonna 2008 eivät johtuneet pelkästään suomenvenäläisistä. Kuitenkin, edellä mainituissa voitoissa siirtolaistuki oli kuitenkin tuomassa voittajamaalle huomattavan lisäpistepotin. Uskoisin, että aikavälin 2003-2008 viisuvoittajista vain Lordi olisi voittanut viisut vaikka käytännössä täysin naapuri- ja siirtolaistuettoman Maltan edustajana.

Kuitenkin pahimmillaan diasporaäänestys oli vuonna 2008, kun viisuissa oli juuri siirrytty nykyiseen kahden semifinaalin malliin. Miksi? Siksi, että nyt 20/25 finalisteista oli finaalissa omilla ansioillaan eikä automaattisen finaalipaikan myötä, jolloin lähes jokainen finalisti oli sellainen, että jollakulla oli jokin syy äänestää sitä. Näin puhelinäänestyksessä annetut "aidot" äänet hajosivat liikaa eri maiden kesken, mutta siirtolaisäänipiikit pysyivät, mikä johti siihen, että siirtolaisäänet jäivät suurimmiksi äänikasaumiksi. Vuoden 2008 viisufinaalin pisteidenlasku onkin melko surkuhupaisaa katseltavaa, 43 äänestävästä maasta vain Romanian, raatia käyttäneen San Marinon ja Maltan 12 pisteen saaja ei mielestäni selity millään tavalla naapuri- tai diasporaäänillä, ja todella monissa maissa koko äänestyksen kärki on pelkkää naapuri- ja siirtolaistukea. Pahin tilanne on Sveitsissä, jossa maan kahdeksan korkeinta pistemäärää menevät kaikki maille, joista kotoisin olevia ihmisiä Sveitsissä asuu huomattava vähemmistö (3 Kroatialle, 4 Espanjalle, 5 Kreikalle, 6 Turkille, 7 Bosnia-Hertsegovinalle, 8 Albanialle, 10 Portugalille ja 12 Serbialle). 2 pistettä oli vielä jäljellä naapuriääninä Saksalle, ja ainoana "ansaittuna" jämäpisteenä jäi yksi piste Israelille. Vuonna 2008 diasporaäänestys sai viisuissa jopa koomisia piirteitä ja toi kisalle todella vakavan uskottavuusongelman. Euroviisupiireissäkyseinen äänestys tunnetaankin jopa yleisesti nimellä vuoden 2008 farssiäänestys.

Vaan vuonna 2009 Eurovision laulukilpailussa kaikki muuttui.

Vuonna 2009 viisuissa siirryttiin puolet vallasta tuomareille antavaan 50/50-äänestystapaan, jossa molempien komponenttiäänestysten top-10 sai pisteitä viisupistein, ja yhteispisteet määrittivät maan lopulliset pisteet. Tuolloin kilpailun jyräsi täydellisellä murskavoitolla Norjan Alexander Rybak, joka molempien komponenttiäänestysten voittajana teki viisujen nykyisen piste-ennätyksen (387 pistettä) ja vain kuudessa maassa Norja ei ollut äänestyksen kärkikolmikossa. Alexander Rybak oli ollut täysin ylivoimainen myös pelkässä puhelinäänestyksessä, mikä osoittaa, että puhelinäänestyksessä tarpeeksi hyvällä kappaleella oli yhä mahdollisuus voittaa, vaikka ei olisikaan suuri automaattipuhelinäänistä nauttija. Fairytale olikin 2000-luvun siihen mennessä ylivoimaisesti kaupallisesti menestynein viisu. Ja vuosi 2009 olikin melkoisen pohjoismaista juhlaa, toiseksi sijoittui Islanti, kolmanneksi Azerbaidžan ruotsalaistekoisella kappaleella, ja kaikki pohjoismaat selvisivät viisufinaaliin.

Vuodesta 2009 viisut ovatkin olleet pohjoismaisen hegemonian vallassa. Aikavälin 2009-2015 voittajista 4/7 on edustanut pohjoismaata, ja vain yksi (Itävalta 2014, Rise like a Phoenix) ei ollut pohjoismaalaista tekoa. Raadit ovat muutenkin selvästi muuttaneet viisujen koostumusta, enää viime vuosina mukana ei ole pahemmin nähty Ukrainan vuoden 2007 Dancing lasha tumbain tai Liettuan vuoden 2006 We are the winnersin tapaisia huumoriesityksiä. Tämä taas johtuu siitä, että raatien ei kukaan usko arvostavan vastaavanlaisia vitsiviisuja.

Vielä suuremmaksi raatien vaikutusvalta kävi vuonna 2013. Tuolloin äänten yhdistämistavassa tehtiin muutos, joka aluksi tuntui niin vähäpätöiseltä, ettei asiaa juuri noteerattu viisu-uutissivustoilla, mutta muutaman vuoden kokemus osoittaa, että äänten yhdistämistavalla on merkitystä. Vuodesta 2013 alkaen jokainen tuomariston jäsen on listoittanut kaikki kappaleet mielestään paremmuusjärjestykseen, ja viiden tuomarin listat yhdistämällä on saatu tuomariranking. Puhelinäänestysranking saadaan pistämällä maat puhelinäänimääräjärjestykseen, ja yhdistetyt tulokset saadaan laskemalla sijoitukset yhteen. Nykyinen äänten yhdistämistapa lisää tuomareiden valtaa, sillä puhelinäänestäjä voi antaa vain positiivisia ääniä suosikeilleen, ja suurimmassa osassa tapauksista puhelinäänestäjä antaa vain suosikkiääniä yhdelle suurimmalle suosikilleen. Tuomari taas voi listassaan vaikuttaa sijoittamalla parhaat ensimmisiksi, "ihan kivat" keskivaiheille ja suurimmat inhokit viimeisiksi. Tuomarirankingeissa viimeiset sijat ovatkin käytännössä miinuspisteitä, ja jos jää viisufinaalin äänestyksessä jonkin maan tuomarilistan viimeiseksi, on tuosta melkoisen mahdotonta päästä enää pisteille, vakka puhelinäänestyskannatus olisi kuinka suurta.

Raatien mahdollisuus lytätä kansan suosikkeja onkin realisoitunut viime vuosina viisuäänestyksissä. Yksi parhaista esimerkeistä on Puolan vuoden 2014 My Słowianie, joka oli suuri puhelinäänestyssuosikki, ja pelkillä puhelinäänillä Puola olisi ollut viides, vakka vuonna 2008 pelkillä puhelinäänillä käydyssä viisufinaalissa maa jäi 23.:ksi, mikä osoittaa, että maa ei ole mikään suuri automaattipuhelinäänistä nauttija. Kuitenkin tuomarit päättivät järjestelmällisesti hyljeksiä kappaletta, esimerkiksi Isossa Britanniassa ja Irlannissa Puola sijoittui molemmissa puhelinäänestyksen ensimmäiseksi, mutta myös tuomariäänestyksen viimeiseksi, ja sijoitussummat kasvoivat näin niin isoiksi, että molemmat Brittein saarten valtiot jättivät Puolan ilman pisteitä. Lopulta Puola oli vuonna 2014 vasta 14.. (Vertailun vuoksi, vuosina 2009-2012 käytössä olleella äänten yhdistämistavalla Puola olisi ollut kahdeksas).

Vastaavanlaisia esimerkkejä on monia muitakin, esimerkiksi vuonna 2015 Albania ja Armenia olisivat olleet puhelinäänten yhdeksäs ja 11., mutta raatien mahdollisuudet lytätä puhelinäänestäjien suosikkeja pudottivat maat sijoille 17 ja 16. Kuitenkin, luultavasti pahin tuomareiden toiminnan järkevyyden kyseenalaistava fakta 50/50-ajalta löytyy myös vuodelta 2015.

Jos vuoden 2015 finaalissa valta olisi ollut vain puhelinäänestäjillä, olisi viisut voittanut ylivoimaisesti Italian Il Volo -trio kappaleella Grande amore, jonka puhelinäänestyspistekeskiarvo (9,38) oli jopa korkeampi kuin aikoinaan Alexander Rybakin (9,22). Italia oli voittanut puhelinäänestyksen 14 maassa, joista esimerkiksi Venäjä, Islanti tai Puola eivät varmasti ole Italian automaattiäänestäjiä, vuonna 2014 Italia oli sijoittunut esimerkiksi Venäjän puhelinäänestyksessä viimeiseksi. Raatien Italiaan kohdistama heikompi kannatus ja lähes naurettavuuksiin noussut Ruotsin kappaleen Heroes järjestelmällinen ykkössuosikiksi nosto kuitenkin käänsi tuloksen Ruotsin voittoon, ja täysin ylivoimainen ja selvä puhelinäänestysvoittaja Italia sai tyytyä kolmanteen sijaan. Tämä viimeistään osoittanee, että viisuissa raadit eivät vain kompensoi diasporaääniä, vaan myös tarvittaessa kaatavat yleisön aitoja suosikkeja. Puhelinäänestäjillä ei ole samalla tavalla mahdollisuutta kaataa "vääriä" raatien suosikkeja antamalla negatiivisia ääniä, ja silti euroviisuja järjestävä ja koordinoiva EBU kutsuu nykyistä äänten yhdistämistapaa täysin reiluksi ja tasapuoliseksi.

Mikä sitten olisi sopiva äänivalta raadeille? Kokeillaanpa kolmea käytössä ollutta äänestystapaa sovellettuna vuoden 2015 viisufinaaliin. Vuoden 2015 finaalin virallinen tuloslista (2013- äänestystapa) on seuraava:

  1. Ruotsi 365
  2. Venäjä 303
  3. Italia 292
  4. Belgia 217
  5. Australia 196
  6. Latvia 186
  7. Viro 106
  8. Norja 102
  9. Israel 97
  10. Serbia 53
  11. Georgia 51
  12. Azerbaidžan 49
  13. Montenegro 44
  14. Slovenia 39
  15. Romania 35
  16. Armenia 34
  17. Albania 34
  18. Liettua 30
  19. Kreikka 23
  20. Unkari 19
  21. Espanja 15
  22. Kypros 11
  23. Puola 10
  24. Iso-Britannia 5
  25. Ranska 4
  26. Itävalta 0
  27. Saksa 0

Pelkillä puhelinäänillä (1998-2008 äänestystapa) finaalin tuloslista olisi näyttänyt seuraavalta:
  1. Italia 366
  2. Venäjä 286
  3. Ruotsi 279
  4. Belgia 195
  5. Viro 144
  6. Australia 132
  7. Israel 104
  8. Latvia 100
  9. Albania 93
  10. Serbia 86
  11. Armenia 77
  12. Romania 69
  13. Georgia 51
  14. Azerbaidžan 48
  15. Puola 47
  16. Liettua 44
  17. Norja 43
  18. Montenegro 34
  19. Slovenia 27
  20. Espanja 26
  21. Kreikka 24
  22. Unkari 21
  23. Kypros 8
  24. Iso-Britannia 7
  25. Saksa 5
  26. Ranska 4
  27. Itävalta 0

Vielä yhtenä vaihtoehtona vain komponenttiäänestysten kärkikymmeniköt huomioivalla äänestystavalla (2009-2012 äänestystapa) tuloslista olisi ollut seuraava:

1. Ruotsi 367
2. Italia 311
3. Venäjä 288
4. Belgia 206
5. Australia 174
6. Latvia 173
7. Norja 101
8. Viro 90
9. Israel 80
10. Albania 66
11. Armenia 54
12. Georgia 50
13. Serbia 47
14. Azerbaidžan 46
15. Montenegro 40
16. Romania 40
17. Liettua 34
18. Slovenia 34
19. Kypros 23
20. Kreikka 23
21. Unkari 18
22. Puola 17
23. Itävalta 10
24. Saksa 9
25. Ranska 8
26. Espanja 8
27. Iso-Britannia 3

Kuten ensimmäinen ja viimeinen esimerkki osoittavat, toisin kuin EBU tuntuu väittävän, äänten yhdistämistavalla on merkitystä. Ja kuten huomaa, vanha äänten yhdistämistapa tuntuu vastaavan paremmin puhelinäänestäjien näkemystä, sillä raadit eivät ole samalla tavalla voineet eliminoida puhelinäänestyssuosikkeja. Kuten nämä esimerkit toivottavasti osittavat, nykyisellään tuomareilla on liikaa valtaa. Jos tuomarit pystyvät pudottamaan kolamanneksi maan, joka voittaa puhelinäänet 80 pisteen erolla toiseksi tulleeseen, tämä jättää suurimman vallan tuomareille ja vieläpä mahdollisuuden käyttää sitä taktisesti, jolloin raativalta kasvaa entisestään; ei-toivotut kansan suosikit pitää jättää viimeisiksi, kun taas joka tapauksessa ilman puhelinäänestystukea jäävät heikot esitykset voi huoletta sijoittaa tuomarilistan sijoille 15-20, sillä eivät ne kuitenkaan pistesijoille nouse.

Vaan kuka sanoi, että puhelinäänestäjien ja raatien valtojen suhteen pitää olla (edes muodollisesti) 50/50? Olen miettinyt suurimman vallan puhelinäänestäjille jättävää 67-33-yhdistämistapaa, jossa puhelinäänestäjien top-10 pisteytettäisiin kaavalla 24-20-16-14-12-10-8-6-4-2 ja tuomariäänestyksen top-10 viisupistein. Uskon, että tällöin raadit voisivat kompensoida diasporaääniä, mutta eivät kaataa ilmiselvää Alexander Rybak / Loreen / Il Volo -tason puhelinäänestyssuosikkia, jonka minusta pitäisi kaiken järjen mukaan olla se tavoiteltu viisuvoittaja. Uskon, että tällä tavalla esimerkiksi vuonna 2005 Malta, joka jäi oikeissa tuloksissa toiseksi, vaikka ei nauttinut käytännössä ollenkaan siirtolaistukea eli vaikuttaa minusta vuoden 2005 viisufinaalin "oikealta" yleisön suosikilta, olisi ihan hyvin voinut nousta viisuvoittajaksi. Samaten Belgia vuonna 2003. Aivan esimerkin vuoksi vuoden 2015 viisufinaalin tulokset olisivat tuolla 67-33-yhdistämistavalla näyttäneet tältä:

1. Italia 337
2. Ruotsi 329
3. Venäjä 299
4. Belgia 204
5. Australia 150
6. Latvia 141
7. Viro 112
8. Israel 88
9. Albania 83
10. Norja 69
11. Armenia 66
12. Serbia 63
13. Romania 57
14. Georgia 51
15. Azerbaidzan 46
16. Liettua 42
17. Montenegro 37
18. Slovenia 32
19. Puola 28
20. Kreikka 26
21. Unkari 19
22. Kypros 13
23. Espanja 12
24. Saksa 6
25. Iso-Britannia 4
26. Ranska 3
27. Itävalta 3

Mielestäni tämä lista tuo voittoon sen oikean kansan suosikin, kompensoi esimerkiksi Serbian, Albanian ja Armenian nauttimia diasporaääniä vähentämällä pisteitä suhteessa pelkkään puhelinäänestykseen ja nollapistetapauksiltakin olisi vältytty. Itse olisin tämän äänestystavan kannalla, mutta valitettavasti EBU:n ruotsalaisjohto taitaa olla tätä vastaan, sillä tämä järjestelmä ei hyödytä skandipoppia. Joka tapauksessa, yksikään pohjoismaa ei ole vielä (31. tammikuuta) julkistanut omaa edustuskappalettaan vuodelle 2016, mutta totean silti, että jos viisuvoitto menee tänä vuonna taas pohjoismaalle, on siinä jo monilla nykyisen järjestelmän syrjinnän kohteiksi joutuneille maille jo aika hyvä peruste vetäytyä. Tuomarivaltaan tyytymätön Turkki jäi jo viisuista pois vuonna 2013 eikä ole palannut sen koommin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti