maanantai 8. helmikuuta 2016

UMK 2016, 2. alkukarsinta

UMK-kilpailu on nyt alkanut, ensimmäiset finalistit ovat tiedossa ja on kai aika vielä jotenkin kommentoida tuloksia. Odottamistani finalisteista kaksi, Saara Aalto ja Eini menivät finaaliin, mutta kolmas finaalipaikka oli kyllä melkoinen musta hevonen, mikä todettiin Ylen omassa jälkimodulaatiossakin. Stella Christine kieltämättä livevedossaan pelasti kaiken, mikä pelastettavissa oli, ja juuri sopivan tunnelmallinen esitys kantoi yllättävänkin pitkälle. Kuten tästä näkee, ei viisuveikkauksia tehdessä mitään pidä sanoa varmana ennen livevetojen näkemistä.

Sen sijaan iloinen yllätys oli Pää-äijien karsiutuminen. Uskon ja toivon viime vuoden opettaneen suomalaisille, että Eurovision laulukilpailussa ei melusaasteella menestytä, ja Pää-äijien örveltävä esitys kiistatta ansaitsi karsiutumisen. Heidän karsiutumisensa tarkoittaa samalla sitä, että nyt pahin mahdollinen mitenkään realistinen skenaario Suomen edustajasta 2016 on vältetty.

Mutta ei se todellakaan vielä tässä ollut. Ensi lauantaina on jälleen kuuden uuden Suomen euroviisuehdokkaan aika kilpailla UMK-finaalipaikasta. Tässä alkukarsinnassa kilpaileekin esimerkiksi oma henkilökohtainen suosikkini.

Attention 2 – Ready for the show

Toisen alkukarsinnan aloittavatkin Suomen nuorimmat viisuehdokkaat, helmikuussa 2000 syntyneet kaksoissisaret saattavat hyvin olla koko Euroopan ensimmäiset euroviisuihin pyrkineet 2000-luvulla syntyneet, sillä kilpailuun on 16 vuoden ikäraja, joten tämän vuoden kisat ovat ensimmäiset, joihin 2000-luvulla syntyneitä päästettäisiin. On toki hienoa, että viisuihin pyrkii uusia sukupolvia, mutta ihmetelen silti Ylen valintaa aloittaa alkuerä kokemattomimmilla kilpailijoilla. Hieman pelottaa, miten esittäjät saavat varsin keskinkertaisen popin toimimaan livenä, ja vaikka artistit saattavat herättää sympatiaa nuoruudellaan, ei pelkällä nuoresta iästä saatavalla sympatialla viisuissa pärjätä, mitä kertoo se, että viime vuonna San Marinon 16-vuotiaat edustajat jäivät semifinaalin toisiksi viimeisiksi. En kuule tässä mitään sen ihmeempää enkä keksi, miksi tämä saisi kovin kummoista äänimäärää, joten eiköhän tässä ole toisen alkuerän selvin karsiutuja.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Cristal Snow – Love is blind

Toisena kisaakin jo kokeneempi artisti, joka sijoittuikin jo vuonna 2008 Suomen karsinnoissa kolmanneksi. Kappalekin on jo huomattavasti ammattitaitoisempi kuin aloituskappale, ja olen huomannut laulaneeni tätä pääni sisällä. Cristal tuntuu ottavan kappaleen sopivalla vakavuudella, joka tähän seksuaalivähemmistöille omistettuna lauluna sopiikin. Seksuaalivähemmistöä kuvaava video on jo herättänyt keskustelua, ja toivon, että jos tämä valikoituu Suomen edustajaksi, esikatseluvideo vaihtuu. Joka tapauksessa, jos tässä olisi Suomen euroviisu, toivoisin, että esitys todella välittäisi suvaitsevaisuusteemaa, ja sitä kokemusta omaava Cristal Snow varmasti osaisi ainakin paremmin kuin lähinnä säälipisteiden kerääjiltä näyttänyt PKN viime vuonna. En pidä tätä parhaana mahdollisena vaihtoehtona Suomen edustajaksi, ja jos suvaitsevaisuusteemalla halutaan pelata, tähän parempi vaihtoehto olisi Saara Aalto, mutta kyllä tämä finaalipaikkansa ansaitsisi ja biisillä ja Cristalin nimellä sen mitä luultavimmin myös saa.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Finaaliin

Annica Milán & Kimmo Blom – Good enough

Kolmas kilpailija herättääkin sitten sikäli ristiriitaisia tunteita, että toisaalta pidän kappaleesta todella paljon, mutta toisaalta toisesta alkuerästä löytyy neljä melko selvältä tuntuvaa finalistia, joista joku on vain pakko pudottaa. Vaikka itse pidän tästä balladista kovin, kuulostaä tämä silti turhankin viisumuottin valetulta, joten kai sitä on viisufanilaseja pois otettaessa eniten laskea tykkäämistä tätä kohtaan. Niin vakuuttavalta kuin tämä minun korviini kuulostaakin, kai se on hyväksyttävä, että ei-viisufaneille, jotka muodostavat suurimman osan äänestäjäkunnasta, tämä ei kuulosta yhtä  hyvältä ja niistä neljästä selvältä kuulostavasta finalistista tämä on se todennäköisin karsiutuja.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Finaaliin

Rafaela Truda – Rise up

Neljännen kilpailijan nimi muistuttaa Kreikan kahden vuoden takaisesta bileviisuista, ja kieltämättä jonkin verran samaa tunnelmaa on tässäkin. Kieltämättä kuulostaa varsin hyvältä alansa edustajalta, mutta taas on edessä tämä neljän "selvän" finalistin ongelma. Tämä ei kuulosta yhtä euroviisulta kuin Good enough, joten kaipa tässä on enemmän tavissuosikiksi, ja vaikka minusta tämä onkin alkuerän supernelikosta vähiten hyvä, taviskatsojat lievät toista mieltä, ja jos tämä valikoituisi Suomen edustajaksi, voisi tällä olla ainakin jonkinlaisia mahdollisuuksia. Ei tämä nyt paras edustaja Suomelle olisi, mutta ainakin noin lim{n→∞} n kertaa parempi kuin viime vuonna.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Ylona – Blazing fire

Tämä taas onkin superalkuerän kahdesta jalkoihinjääjästä toinen. Keskitien popitus ei erotu millään tavalla edukseen, eikä tämä kovin kummoista muistijälkeäkään ole jättänyt. Ei tässä mitään sen ihmeempää olekaan, ja kun huomioi, että finaalipaikkoja on kolme ja neljä muuta kisaajaa kuulostaa selviltä finalisteilta, ei tällä pitäisi olla alkuerässä jakoa.

Veikkaus: Ei finaaliin
Toive: Ei finaaliin

Mikael Saari – On it goes

Alkuerän päättääkin oma tämän vuoden UMK-ykkössuosikkini. Mikael Saari sijoittui UMK:ssa toiseksi jo vuonna 2013, ja nyt olisi mitä parhaan revanssin aika. Tämä balladi on erittäin kasvavan lumoava ja Mikael varmasti osaa asiansa livenäkin. Kansainvälisissä viisuissa tuomarit ovat arvostaneet juuri tämän tapaisia taitavia balladeja, ja nykyinen äänten yhdistämistapa huomioiden raatikannatus on erittäin oleellista. Joku voi ehkä kritisoida siitä, että viime vuosina viisuissa on kuultu jo liikaa balladeja, mutta ehkäpä tähänkin voisi soveltaa klassista jänis- ja ilveskantadifferentiaaliyhtälöä, kun balladien määrä kasvaa, kasvaa myös puhe siitä, että viisuissa on liikaa balladeja, mikä laskee balladien määrää. Näin ollen Suomi voisi nyt iskeä saumaan, jossa balladien määrä on vähentynyt, ja edukseen erottumisella saada myös kohtuullisen puhelinäänestyskannatuksen, ainakaan tähän mennessä valittujen viisujen perusteella tästä vuodesta ei ole tulossa kovin balladipainotteista. Pidän siis ainakin tässä vaiheessa Mikael Saarta parhaana vaihtoehtona Suomen edustajaksi Tukholman euroviisuihin.

Veikkaus: Finaaliin
Toive: Finaaliin

Uuden Musiikin Kilpailu, 2. alkukarsinta. Lauantai 13. helmikuuta klo 21.00 Yle TV2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti